Toisenlaiset Full Moon Partyt

Hanoin pikavisiitti venähti kahden yön mittaiseksi ja syynä oli malarialääkkeiden hankinta. Olin jo ennen Sapaa yrittänyt niitä varmaan kymmenestä eri apteekista kysellä, mutta tuloksetta. Piti siis turvautua jo sairaalan palveluihin. Hanoista löytyy French Hospital, jossa syy apteekkien eioohon selvisi. Lariamia ei tuoda Vietnamiin, eikä sillä ole virallista maahantuojaa, joten sitä ei myydä täällä ollenkaan. Sairaalasta löytyi kaksi avattua ja vajaata pakettia (miten lie heille päätynyt?), mutta yhden tabun hinta oli reissaajaystävällinen 22 dollaria. Kiitos hei! Suomessa siis kahdeksan tabletin paketti 40e. Ei auttanut muu kuin ottaa sähköpostiyhteyttä kotijoukkoihin ja erinäisten reseptisäätöjen, naapurin lääkärin konsultoinnin ja kelakorvaamattomuuksien jälkeen pari pakettia rohtoa on matkalla kohti Ho Chi Minh Cityn pääpostia. Lääkkeiden postittaminen Vietnamiin reseptin kanssa "pitäis" Itellan mukaan olla ihan laillista, joten toivotaan, että napit saapuu Saigoniin ennen miuta.


Matka jatkui Hanoin vilinästä kohti Vietnamin must-see-kohteiden terävintä kärkeä, eli Halong Bayta. Vietin lähtöä edeltävän illan internetin ihmeellisessä maailmassa tiukasti etsien vaihtoehtoja turistiristeilylle karstavuorien lomassa. Löysin mielenkiintoisen vaihtoehdon, Quan Lanin saaren Halong Bayn pohjoispuolella. Saarelta löytyy yksi majoitusta tarjoava firma, jolla on kymmenen rantabungalowia ja yksi ravintola. Laivamatka saarelle pitäisi kulkea Halongin järjettömien maisemien halki. Faktoja yhteyksistä saarelle ei löytynyt, mutta yksi mutu kertoi, että laiva Halong Citystä lähtee 13.30 kohti saarta. Lupaus seikkailusta. Kävin vielä varmistamassa bussiaikataulut ja niitä pitäisi kulkea puolen tunnin välein Hanoista Halongiin.

Aamulla oli tarkoitus osua 07.00 lähtevään bussiin ja olin varttia vaille asemalla. Bussi olikin laiturissa odottamassa ja miut ohjattiin sisään. Liikkeelle lähdettiin vasta varttia vaille kahdeksan, mutta neljän tunnin ajosta huolimatta aikaa etsiä se laiva pitäisi olla ihan riittävästi. No, kuten arvata saattaa, niin ilmoitettu neljä tuntia ei pitänyt ja kahdentoista aikaa ilmoitettiin, että olemme perillä noin 13.00. Yhtäkkiä noin kymmenen kilometriä ennen Halong Cityä bussi pysähtyi keskelle nelikaistaista tietä ja bussin noin 15-vuotias "isäntä" tuli nykimään hihasta, että nyt pitäis hypätä veke, jos haluaa Halong Bayhyn. Yritin selittää, etten ole menossa Halong Bayhyn vaan Quan Lanille. No sälli meni ihan hämilleen ja sit muutkin bussin matkustajat alko jeesaamaan. Yks nainen puhu englantia: "Tästä lähtee tie nönnönnöö-satamaan ja sieltä pääsee laivalla Quan Lanille, ota täst mopo, niin pääset sinne." No enne ko ehin kysellä tarkempia aikatauluja paatille, niin yks mopokuski oli jo bussissa sisällä hokemassa sitä sataman nimeä. Ei muuta ko reppu selkään ja pihalle.



Moposällillä oli tietenkin yks kaveri, jolla on vene ja niin edelleen. Hyppäsin kyytiin ja oli muuten reissun kuumottavin mopokyyti. En saanut kypärää ja sälli pudotteli niin paljon ko moposta irtos. Onneks kuski kuului siihen enemmistöön, joiden mopoissa nopeusmittari ei toiminu. Selvisimme kolhuitta kaverin matkatoimistoon, eiku hetkinen, ei selvittykään. Kaverin matkatoimiston edessä kaks nuorta tyttöä ajo perässä ja otti pienen kontaktin miun kyynärpäähän, ko pysähdyttiin. Ei ollu turvaväli iha kohillaa. Matkatoimiston sälli otti pari puhelua ja tunnistin puheesta välillä saaren nimen. Toisen puhelun jälkeen sälli levitteli käsiään, "No boat". Sillä lailla! Kello oli jo 13.10 ja yritin kysellä siitä laivasta, jonka oli määrä lähteä 13.30, mutta sellaista ei kuulemma ole. Ei muuta kun kamat kantoon ja pihalle. Matkaa Halong Cityyn olisi siis kymmenen kilometriä, eikä miulla oo karttaa kaupungista, eikä mitään hajua missä oon tällä hetkellä. Talsin muutaman korttelin takaisin isoa tietä kohti, ja toinen mopokuski tuli kyselemään määränpäätäni. Yritin taas Quan Lania ja veneimitaatiota. Sälli nyökytteli sen näköisesti, ettei ymmärtänyt sanaakaan, mutta kunhan saisi kyydittää miut johoki ja rahat siitä. Vaihtoehdot oli vähissä ja sen verran tiesin, että keskustaa kohti lähdettiin.


Saavuimme Halong Cityyn ja toiveet saaren tavottamisesta tänään muuttui yhtä kapeiksi kuin Halongin pienimmät kujat. Mutta kun viimisen mutkan takaa paistokin korkeat karstavuoret meriveden ympäröimänä, repesin nauramaan. Sälli ties nimenomaan sen pienen laiturin pätkän, mistä tää paikallisliikenteen 20-paikkane pikkupaatti oli lähdössä noin kolmen minuutin kuluttua! Kiitokset kuskille, kahen neliön lippukioskista tuplahintanen länkkärilippu, nimi listaan ja menoks. Seuraavat kolme ja puoli tuntia kului laivan katolla auringon ja Halongin uskomattomien maisemien kera. Paattiin oli eksynyt lisäkseni yksi länkkäri, jonka kanssa jaoimme koko "kattoterassin" kahdestaan. Suni, keski-ikäinen Lontoossa asuva argentiinalaisnainen oli missannut normaalin turistiristeilyn Cat Ba -saarelle Halong Bayhyn, muttei tuntunut olevan harmissaan Quan Lan -vaihtoehdosta.

Tätä kapistusta metsästettiin pitkään ja hartaasti.

Saarelle päästyämme löytyi rantabungalowit nopeasti ja ilta alkoi hämärtää. Lähdin kohti kylän "keskustaa" etsimään jotain suuhunpantavaa ja törmäsin matkalla uudestaan Suniin, joka oli niin ikään lähtenyt etsimään sapuskaa. Hyppäsin tuk-tukin kyytiin ja ajelimme kuoppaista tietä pitkin kylään. Päätimme kävellä kylän ainoan kadun läpi enne ruokailua. Osuimme kylän koulun portille ja pihalla oli väkeä vaikka kuinka paljon. Tönötimme hetken portilla ja yritimme selvittää väen paljouden syytä ja ennen kuin huomasimmekaan, meidät ohjattiin esiintymislavan viereen samaan pöytään koulun opettajien kanssa! Juomat kannettiin eteen ja koulun englannin opettaja tuli jutulle. Hän kertoi, että kyseessä on koulun Full Moon Partyt, jotka järjestetään kerran vuodessa, yllättäen täyden kuun aikaan. Tilaisuus siis vastasi suunnilleen Suomen joulujuhlaa. Lapset olivat valmistelleet paljon erinäistä ohjelmaa; oli tanssiesityksiä, yhteislauluja ja jotain hämärän peittoon jäänyttä "runonlausuntaa"? Pikaisella matikalla oppilaita paikalla oli noin 150 ja vanhempia varmaan saman verran. Syy siihen, miksi meidät pyydettiin paraatipaikoille hommaa seuraaman, jäi mysteeriksi ja vaikka ohjelman sisällöllinen anti jäi kielimuurin vuoksi aika vähäiseksi, niin viihdyimme ja nauroimme oikein kunnolla!


Katolla riitti tilaa ja maisemia.

Partyjen jälkeen jatkoimme vielä loput 200m kylän raittia ja palasimme syömään. Kylän ainoasta risteyksestä löytyi guesthouse, joten majoituksen tarjoajia olikin ennakkotiedoista poiketen enemmän kuin yksi. Suni majoittui nimenomaan tässä ja saimme sieltä myös sapuskat, vaikka keittiö olikin jo kiinni. Sunin suunnitelma oli lähteä heti seuraavan aamun laivalla takaisin ja jatkaa matkaansa, joten toivottelimme illalla hyvät reissut ja kalpin pari kilometriä takaisin omaan mökkiini. Kirkas tähtitaivas ja täysikuu valaisivat reittini, sillä sähköä on tarjolla vain muutaman tunnin ajan illassa.

Täällä on nyt tarkoitus ottaa pari päivää rennosti ja olla tekemättä yhtään mitään!