Hoi An - Räätäleitä ja länkkäreitä

Yöjunailu sujui jälleen hyvien unien parissa ja pitkä matka taittui lähes huomaamatta. Olin aamulla hieman ennen kymmentä Huéssa ja seuraava juna etelään lähti jo tunnin kuluttua. Hyppäsin riksan kyytiin ja otin pikaisen kierroksen Huén keskustassa. Matka jatkui rannikkoa myöden ja maisemat olivat luvatun kaltaiset. Junarata kulkee jyrkkiä kalliorantoja myöden aivan meren rannassa. Välillä radan vierestä lähti kymmenien metrien pudotukset suoraan mereen. Etappi kesti vajaan kolme tuntia ja iltapäivällä saavuin Danangiin.

Hué-kierroksella.

Kaupunki oli oletustani suurempi ja siellä oli ihan paikoitellen ihan ison maailman mallia. Väkeäkin taitaa löytyä yli miljoona. Majapaikka löytyi nopeasti mopokuskin suosiollisella avustuksella ja hän tarjosi myös seuraavalle päivälle kyytiä Hoi Aniin. Koska tämä oli suunnitelmani, niin sovimme, että sälli tulee seuraavana päivänä yhdentoista aikaan noutamaan miut ja heittää Hoi Aniin. Ilta vierähti kaupunkia kiertäessä, vaikka itse keskusta olikin suhteellisen pieni. Kaupunkia halkoo Han -joki, jonka reunalla on pitkä kävelykatu. Sitä kävellessäni törmäsin suureen ihmismassaan, jonka pakkautumisen syy oli paikalliset B-boyt. Jengi oli jakautunut Häkkilän Ekin palloilutuntien mukaisesti kolmeen play-off -rinkiin taidon mukaan ja Pro-ringissä meno oli oikeasti todella tyylikästä! Musiikki pauhasi pienistä matkakaiuttimista ja katsojia oli saman verra, ko Saipan peleissä.

Han-joen silta by night.

Istuessani erään kuppilan terassilla, tuli taas yksi mopomies jutulle ja kyseli suunnitelmia. Kerroin, että mopokyyti huomiselle on jo sovittu. Sälli väitti kertomaani hintaa korkeaksi ja tarjosi saman setin puoleen hintaan. Noin puolen tunnin väännön jälkeen suostuin tarjoukseen ja sovimme lähdön jo kahdeksaksi. Danangissa on nyt siis yksi vihainen mopokuski, jolta jäi reissu tekemättä.

China Beach ja pallokala.

Aamulla kyyti ilmestyi ovelle sovittuun aikaan ja lähdimme liikkeelle. Matkalla pysähdyimme Marble Mountainsilla, joka oli erinäistä kukkuloista ja luolista koostuva nähtävyys, jossa oli buddha-temppeleitä ja tietysti kaikkea marmorista veisteltyä pystiä. Ja ennakko-arvailuista huolimatta päädyttiin tietysti mopokuskin kaverin luo ja poistuin kaupasta pienin buddha mukanani, kun ei tyhjin käsin kehdannut lähteä. Hinta oli miust iha posketon, mut onpaha nyt sit lihava marmor-ukko ja perheelle onnea loputtomiin ja niin edelleen. Matkan toine stoppi oli China Beach, joka on noin 30km pitkä hiekkaranta Danangin ja Hoi Anin välillä. Vietnamin sodan aikaan jenkkisotilaat kävivät täällä viettämässä lomiaan. Pitkää autiota rantaa ja isoa aaltoa riittää.

Kilgore oli oikeessa. Charlie don´t surf!

Saavuimme hyvissä ajoin Hoi Aniin, majoituin ja pistin tulille hoidettavat asiat: Puku ja viisumin jatkaminen. Näistä ensimmäinen tuotti selvästi enemmän päänvaivaa. Kuten monet tietävät, en oo pukuihmisiä en niin yhtään, mutta täällä puvun teettäminen on niin halpaa, että onhan se kokeiltava. Kaupungista löytyy yli 200 räätäliä, joista piti valita yksi. Kaivelin hieman apuja netistä ja päädyin Yaly-nimiseen mestaan, vaikka hihastarepijää riittii moneen muuhunkin pajaan. Täällä palvelu pelasi ja homma hoitui mallikkaasti. Hyvää enkkua puhunut tyttö otti noin kakskymmentä eri mittaa miusta ja päälle vielä valokuvat joka suunnasta. Sit kateltii puvun mallit ja materiaalit kohilleen, valittiin pari paitamatskua ja homma lähti tulille. Seuraavana aamuna oli eka sovitus, jossa kaikki releet oli jo viimeistelyä vaille valmiina. Muutamia pieniä muutoksia, lahkeiden pituuksia ja iltapäivällä uusiks. Tokalla sovituskerralla muutokset oli tehty ja homma oli selvä. Vielä napit paikalleen ja puku saapui illalla suoraan kotiovelle toimitettuna. Puvun hinta määräyty materiaalin mukaan ja hintaa koko puvulle tuli 75$ eli noin 50e ja paidoille noin 50$. Halpaa ko saippua! Otettiin yhessä välissä jo pari uutta mittaa villakangastakkia varten, mutta sit näin sieluni silmin sen roikkumassa yksinäisenä kaikkien Haglöfsien välissä 364 vuorokautta vuodessa ja tulin järkiini. Päätin, etten tarvii sellasta, vaik sekin ois irronnu suunnilleen 50e hintaan. Voin vaa kuvitella mite helpost tääl lähtee homma käsistä jos on yhtää pukumiehen vikaa. Ykskin sälli mätti kasseihinsa varmaan yli 20 kravaattia! Reilulla kolmella eurolla saa käsintehdyn silkkisolmion tyylikkäässä pahvikotelossa kalvosinnappien ja sen taskurätin/nenäliinan (Onks sille joku hieno nimi?) kanssa. Ehkä sälli oli joku uutistenlukija tai meteorologi..

Muutama päivä Hoi Ania on riittänyt mainiosti. Kaupunki on suhteellisen pieni ja täynnä turismia. Länsimaalaisia turistiryhmiä kulkee kaduilla oppaiden perässä ja osa ravintoloita tarjoilevat pelkästään länkkärisapuskaa. Turistihintaan tietenkin. Jostain luin, että tänne tehtäisiin valmiita pakettimatkoja Suomestakin, mutta enpä ole ainakaan vielä törmänny. Liikenne täällä on erilaista kuin muualla. Liikennevaloja noudatetaan ja osa vanhan kaupungin kaduista suljetaan kävelykaduiksi iltaisin. Kaikki rakennukset vanhassa kaupungissa ovat todellakin vanhoja ja kaupungin yleisilme on todella poikkeava kaikista muista vierailemistani kaupungeista. Turismi näkyy myös omassa puheessa, sillä Danangissa ja Hoi Anissa en ole kertaakaan kiittänyt tai tervehtinyt ketään vietnamin kielellä, koska oletuskieli täällä on englanti. Toisaalta kaikki asioiminen on paljon helpompaa, mutta ei tämä kovin aidolta tunnu.

Marble Mountains ja iso buddha, vaikka kuva valehteelekin enemmä ko tuhat sanaa. Se oli oikeesti hiton iso.

Viisumin jatkaminen ei tietenkään onnistunut viikonlopun aikana, joten homma venähti maanantaille. 15 lisäpäivää maksaa vajaat 20$ ja homman piti hoitua tämän päivän aikana. Tarkoitus oli huomenna heti aamusta jatkaa matkaa, mutta yllättäen passia ei näkynyt tänään. Aamulla selviää taas lisää. Palaan hieman taaksepäin Danangiin, josta lähden junalla eteenpäin kohti Nha Trangia. Mikäli saan passin heti aamusta ja ehdin tavoittelemaani junaan, niin olen illalla perillä Nha Trangissa ja jatkan seuraavana aamuna kohti Mui Nea, jossa pidän seuraavan paussin. Mui Ne tunnetaan rannikon action-kaupunkina ja vesiaktiviteettia pitäisi löytyä joka lähtöön. Jos säät ja kukkaronnyörit sallivat, niin tarkoitus ois kokeilla surffaamista!

P.S. Jos miust ei kuulu enää mitään, ni se mopokuski on tod. näk. bongannu miut siel Danangin juna-asemalla..