Olemisen sietämätön keveys

"Pari päivää" Quan Lanilla venähti kuuteen. Täältä ei vaan yksinkertaisesti oo ollu kiire minnekään, sen verran mieletön paikka on kyseessä. Pistetään vähän kuvia ja avainsanoja kuvailemaan paikkaa ja tuntemuksia:

Hiekkarantaa riittää pitkulaisen saaren molemmilla laidoilla yli 10km.

"Voiko ihanammin päivän enää alkaa?" Aamuaurinko paistaa sisään bungalowiin ja herättää kuuden aikoihin. Sitten voi siirtyä ulos jatkamaan levyttämistä.

Bungalowiin tulee sähköä noin neljä tuntia iltaisin. Ilmastointi hoidetaan avaamalla merelle aukeavat ovet.

Kylän halki kävellessä "Hellomisterit" ovat vaihtuneet iloisiin lapsiin, jotka vilkuttavat ja tervehtivät kulkijaa.

Kuuden päivän visiitin aikana näin kolme länkkäripariskuntaa ja yhden pilven.

Gekkoja pyörii joka nurkassa. Ottipaikoilla väijyi useampi otus.

Tarulle tiedoksi, että se niiden hönnäreidenmetsästys perustuu täysin siihen hyönteisten idioottimaisuuteen. Ne siis notkuu paikoillaan niin kaua, et ötökkä laskeutuu siihe etee ja sit ne syöksyy päälle. Koko elukka syöksyy, ei pelkkä kieli.

Tällä kaunottarella tutustuin saaren toiseen päähän. Satulan korkeudessa oli hieman toivomisen varaa. Kilometrejä kertyi kuitenkin yli parikymmentä ja hiki virtasi.

Aurinkotervehdyksiä auringonnousun aikaan. Jooga kuului päivärutiineihin joka aamu.


Ja vielä muutama kuvaton huomio.

Suihkujen vesi lämmitetään aurinkoenergialla, mutta vaikka aurinko on paistanut niin vesi on silti kylmää. Onneksi.

Tajusin riippumatottomuuteni lähtöä edeltävänä iltana Hanoissa, joten en sitä ehtinyt enää sieltä hankkimaan, mutta onneksi saarella eräs kylänmies myi vaimonsa riippumaton miulle. Aivan luksus-keksintö! (Onkoha miun Pictonary-taidoissa jotain vikaa, kun piirsin sällille riippumaton, ni se toi ekana nipun kynttilöitä?)

Pimeä tulee kuudelta, joten voi hyvällä mielellä käydä nukkumaan seitsemältä.

Teksiviesti kertoi, että Suomessa sataa räntää ja yöllä on pakkasta.