Kohti etelää

Kun keho ja mieli oli rentoutettu Quan Lanin maisemissa, oli aika nostaa kytkintä ja jatkaa matkaa. Tarkoituksena oli ottaa vastaava paatti kuin tullessa, mutta eri kautta eri kaupunkiin. Karu totuus paljastui aamuseitsemältä Quan Lanin laiturilla; tarjolla oli vain vauhdikas speedboat, jolla kolmen tunnin matka taittuu kolmessa vartissa, siististi ja näppärästi sisätiloissa. Ei ollut ihan samanlaista risteilymeininkiä kuin saapuessa, joten kamera jäi reppuun ja edelleen mahtavat Bai Tu Longin maisemat tallentuivat digikennon sijaan vain verkkokalvoille. Suuntana oli Cai Rong, pieni turistivapaa kaupunki hieman Halong Cityn pohjoispuolella. Nappasin sieltä bussin, jolla palasin lähtöpisteeseen, eli Halong Cityyn. Tästä oli tarkotus jatkaa vielä toinen parin tunnin bussimatka Haiphongiin ja yöpyä siellä. Homma sujui kuitenkin samalla draivilla kuin Hong Kong - Hanoi väli, ja bussien aikataulut natsasivat mainiosti. Vartti Haiphongiin saapumisen jälkeen lähti seuraava bussi Ninh Binhiin, josta matka jatkuisi junalla.

Päivän kolmas bussi oli laadultaan heikoin, mutta edessäni istuneen vaippaikäisen lapsen kanssa matkustaneen pariskunnan isäntä epäili enemmän kuljettajan kuin ajoneuvon laatua. Vaippaikäisen lapsen määritelmä ei muuten ollut rahi-menetelmän tulos, sillä sinappikoneen käynnistyttyä vaippa vaihtui mallikkaasti heiluvassa pikkubussissa. Tuntui jokseenkin uskomattomalta, miten niin silminnähden tasaisella tiellä auton saa pomppimaan niin paljon. Ehkä taka-akselin päälle osunut paikkani vaikutti asiaan.

"Ensiluokan vaunussa, uninen on tunnelma". Pikkubussit ovat ehkä paskin matkustamisen muoto. Tällä kertaa kävi kuitenkin tuuri ainoassa vapaassa paikassa.

Kun aamun aloitti ajoissa, niin iltapäivään mennessä ehti laivan, kahden mopon ja kolmen bussikyydin siivittämänä Ninh Binhiin, joka osuu Hanoi - Saigon -välisen junaradan varteen. Siispä juna-asemalle lipun ostoon. Matkaa seuraavaan kohteeseen, eli Danangiin oli noin 700km ja yöjunia ei ollut. Jouduin tyytymään vaihtoehtoon, joka lähtee huomenna puolen päivän aikaan ja on perillä hieman ennen yhtätoista. Koko päivä siis menee matkustamiseen, ja ennen kaikkea missaan komean pätkän meren rannassa kulkevaa junarataa ennen Danangia pimeyden vuoksi. Lähdin tallustamaan pienen kaupungin katuja ja etsimään majoitusta. Löysin nopeasti sopivan luukun, jossa yhden yön voi lusia ja jätin kamat sinne. Matkalla ruokailemaan törmäsin erääseen pariskuntaan, jotka etsivät juna-asemaa. Neuvoin heidät sinne ja kyselin mihin he olivat matkalla. Selvisi, että he ovat myös menossa etelään, mutta heillä on jo liput tänään lähtevään yöjunaan. Syy miksi junaneiti ei kertonu miulle tästä junasta, oli se, että tämän junan päätepysäkki on yhtä kaupunkia Danangia aikasemmin, eli Huéssa. Suunnitelmathan ovat tehty muutettaviksi, eikö? Pariskunnan mukana asemalle ja lippua vaihtamaan. Vaihdossa tuli takkiin noin euron verran 10% vaihtomaksusta, mutta tuo sallittakoon. Niin ja tietysti sitä tuli lisää siitä guesthousesta. Marssin junalippu kädessä guesthousen rouvan tykö, ja selitin tilanteen, jälleen kynää ja paperia hyväksi käyttäen. Saimme neuvoteltua, että maksan vain puolet huoneen hinnasta, koska lähdenkin jo tänä iltana.


Tappiot ovat siis siedettävissä ja huomenna aamulla herään Huéssa. Sieltä matkaa on tarkoitus jatkaa (toivottavasti valoisalla) Danangiin ja sieltä Hoi Aniin, jossa on seuraava parin päivän pysähdys. Hoi Anista väittävät löytyvän edullisia räätäleitä, joten täytyy käydä kyselemässä puvulle hintaa. Samalla paussilla on myös jatkettava Vietnamin viisumia, joka umpeutuu jo 16. päivä. Kaksi Hong Kongissa vietettyä viikkoa yhden suunnitellun sijaan söi viikon viisumia, eikä millään viitsisi juosta vielä Kambodzan puolelle. Jatkamisen pitäisi onnistua helposti ja edullisesti, niin ois sitten rauhassa aikaa valua kohti Saigonia..