Viikko Vietnamia

Ensimmäinen viikko Vietnamissa on vierähtänyt nopeasti. Aloitin tutustumisen siis pääkaupungista Hanoista, jossa asustelee reilu kolme miljoonaa ihmistä. Vietin siellä nelisen päivää paikkoja katsellen ja uuteen meininkiin tutustuen. Sää oli edelleen lämmin, muttei läheskään niin tukahduttava kuin Hong Kongissa. Vettäkin sateli melkein päivittäin.

Ryysistä liikenteessä riittää. Sekaan kuitenkin mahtuu, kun liikkuu "virran mukana".

Kun Hanoin vanhakaupunki, jossa majoituin oli tullut tutuksi, kiertelin myös hieman sivummalla. Kävin vilkaisemassa Setä Ho Chi Minhin mausoleumin ja jonkun asunnon, jossa herra on elellyt. Meininki oli tiukkaa ja sain valkoiseen uniformuun pukeutuneen vartijan puhaltelemaan särmästi pilliinsä, kun otin mausoleumista kuvaa kyykyssä. Se ei käynyt päinsä.

Grilliruokaa á la Hanoi. Ranut paistettiin ensin upporasvassa ja sen jälkeen vielä pannulla.

Kun Hanoi oli nähty, päätin lähteä käymään pohjoisessa vuorilla. Suunnaksi valikoitui Sapa, joka oli kyllä hieman turhan kansoitettu paikka. Kyseessä on siis pienehkö (36000 asukasta) vuoristokylä, joka on tunnettu vuoristoheimoistaan. Paikalliset myyvät näyttäviä käsitöitään ja kulkevat hienoissa asusteissaan pitkin katuja. Turisteja on paljon, ja suurin osa ravintoloista tarjoilee länkkäriruokaa pizzasta ja pastasta burgereihin. Onneksi myös vietnamilaista sapuskaa löytyy, ja vielä erittäin edulliseen hintaan.

Katselin etukäteen hieman trekkausmahdollisuuksia täällä, sillä vuoret tarjoavat siihen hulppeat puitteet, mutta homma jäi toteuttamatta korkean hinnan vuoksi. Yksin matkaavana kaikki ohjatut reissut olisivat olleet tyyppiä "yksityisopas", joten hinnat olivat ihan poskettomia. Neljän päivän vaellus Vietnamin korkeimman vuoren Fansipanin (reilu 3000m) huipulle telttamajoituksella, ois maksanu 600USD. Se siitä.

Yöjunan yläkerrassa oli tällä kertaa hieman ahtaampaa. Meikäläisen 184cm ruoto ei ihan mahtunu suoraks.

Päätin vaihtaa trekkaussuunnitelmat toisenlaiseen ympäristön tutkailuun. Vuokrasin nimittäin päiväksi käyttööni kaksipyöräisen. Yamaha Nouvo, yksisylinterinen ilma- ja puhallinjäähdytteinen nelitahtimoottori kahdella venttiilillä, iskutilavuus 115cc (No en tiennykää ite, googlesta katoin!). Oma kokemukseni kaksipyöräisistä rajoittuu polkupyöriin ja muutamaan skootterikilometriin, joten otin suosiolla "kalliimman" automaattivaihteisen pärrän. Hintaa kertyi noin 5 euroa bensoineen koko päivältä. Kypäräkin sisältyi kauppaan, joten homma oli sillä selvä.

Pärrällä pääsi kiertämään Sapan ympäristöä todella näyttävissä maisemissa. Mainio laite, vaikken ikinä olekaan mopoista syttynyt. Tai ei se laite siitä mainiota tehnyt, mutta etenemismuotona täällä erittäin toimiva. Maaseudulla liikennettäkin on sen verran vähän, että uskaltaa ajella.

Ai mitkä maisemat?

Päivän aikana kilometrejä kertyi toista sataa, vaikka nopeudet pysyivät mutkaisilla serpentiiniteillä alhaisina. Bensa maksaa noin 60 senttiä litralta. Sytyin hommasta sen verran, että vietin eilisen illan tutkaillen vaihtoehtoja jatkaa matkaa Hanoista etelään kaksipyöräisellä. Vuokraaminen onnistuisi vain siten, että pyörän palauttaisi takaisin samaan paikkaan, muttakäytettynä pyöriä myydään Hanoissa hyvin edullisesti. 125cc Minskit irtoaisi noin 200 eurolla ja automaattivehkeet hieman kalliimmalla. Miulla oli jo Hanoin karttaan merkattu nää mopo-marketit ja reittivaihtoehtojakin ehdin tutkailla, mutta pitkän harkinnan jälkeen päätin kuitenkin luopua ajatuksesta. Ehkä tää kaduttaa jälkeenpäin yhtä paljon, ko kesällä ne kaks liftarityttöä Lappeenranta - Lahti -välillä, mutta eipähän tarvii Tiinan ja Pirkon olla ihan sydän syrjällään kotona. Ei se nimittäin terveyden kannalta ois ehkä se paras vaihtoehto, kun törmäsin joihinkin kuolintilastoihin Vietnamin liikenteestä. Nii ja laitontaki se ois kaiketi ollu, kun ei oo moisiin vekottimiin tarvittavaa ajokorttia, mikä täällä vaaditaan.


Sapa on nyt nähty ja koettu. Tääl on selkeesti viileempi, kun alempana. Nyt ulkona satelee vettä, ja istun kahvilassa pitkät housut ja villapaita päällä teekupin ääressä. Ihan mukavaa vaihtelua jatkuvaan hikoiluun. Eilen lähdin ostamaan junalippua takaisin Hanoihin, mutta tiskillä selvisi, että tänään alkoi tuon pikkuruisen naapurimaan Kiinan jotkut mitkälie-lomat, joten junat on aivan täynnä. Seuraavat makuupaikat ois saanu vissiin lauantaille ja nekin jostain ökyluokasta, joka maksoi yli tuplat hard-sleeperin verrattuna. Ainooks vaihtoehdoks jäi bussi, joka starttaa reilun kolmen tunnin kuluttua. Matka kestää kymmenen tuntia ja on perillä Hanoissa ihanasti kello 03.30. Väittävät, että yks ilkeimmistä jutuista on saapua tuntemattomaan kaupunkiin pimeellä ettimään majotusta, mutta onneks sitä Hanoita ehti jo vähän näkemään, niin tietää mihin hakeutuu. Saa nähdä onko aamuyöstä minkäänlaista mahdollisuutta päästä sisätiloihin. Toivottavasti sade ei jatku sinne saakka..


Hanoissa ois tarkotus ottaa pikainen stoppi, koittaa löytää lisää Lariamia, jota on jäljellä enää kahdeksi viikoksi ja jatkaa sitten eteen päin. Seuraava kohde on itärannikko ja Halong Bay tai jotain niiltä nurkilta. Sitten täytyy lähteä jatkamaan kohti etelää. Kuulin tänäaamuna tuosta Ketsana-taifuunista, joka oli pyyhkäissyt viikonloppuna Filippiinien yli ja eilen Vietnamiin. Myrsky osui Vietnamin keskiosiin, Danangin ja Huen alueille, eli sinne mihin oli tarkoitus jatkaa matkaa. Kuolonuhreja oli tässä vaiheessa hieman yli 30 ja kotinsa oli joutunut jättämään jo yli 170 000 ihmistä. Vettä on tulvinut kaupungeissa niin paljon, että ihmiset ovat joutuneet liikkumaan veneillä. Tapahtunut vaikuttaa varmasti alueelle päässyyn tai sen läpi matkaamiseen.

Vilkuilin just pari päivää sitten Al Goren dokumentin Epämiellyttävä totuus. Siinä käsiteltiin just näitä trooppisia hirmumyrskyjä ja niiden määrien huikeaa kasvua ilmaston lämpenemisen johdosta. Nyt näkee jo toistamiseen tällä reissulla vaikutuksia ihan käytännössä, eikä pelkästään television välityksellä..