Reissu käyntiin Tuoksuvassa Satamassa!

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olin juna-asemalla oikeasti ajoissa. Tällä kertaa myös VR yllätti tekemällä samoin. Junailin Helsinkiin ajoissa, jotta ehdin treffaamaan sällin, jonka kanssa tein kameravaihtokaupat. Vaihdoin siis oman Canonin ykkössarjalaisen hieman kevyempään ja reissuystävällisempään 5D:hen. Kiitokset vaihdosta Rasmukselle! Vaihdellaan kamerat siis takaisin reissun jälkeen. Hyppäsin Finnairin bussiin kohti Helsinki-Vantaata ja reissu tuntui oikeasti alkavan. Olin tehnyt check-init jo edellisenä päivänä, joten kentälle jäi hyvin aikaa, jonka tapoin väijymällä Superpesiksen finaaleja, jotka olin tallentanut koneelle.

Lennot sujuivat kivuttomasti. Etenkin pidempi 11h pätkä Amsterdamista Hongkongiin maistui, sillä check-in-bingossa pelasin riskillä paikan vikalta riviltä ja tällä kertaa kaksi viereistä paikkaa jäivät tyhjiksi. Heti koneen nousun jälkeen vedin vaakatasoon ja nukuin makeasti aamuun asti. Tosin aamu koneessa tuli vasta puolen päivän jälkeen, eikä sitä ennen saanut edes ikkunaa avata. Sinnittelin hereillä pimeässä koneessa iltapäivän laskeutumiseen saakka, jotta päivärytmi ei menisi heti alkuun ihan päälaelleen. Koneessa täyteltiin maahantulokaavakkeet ja H1N1-lappuset. Myös koneen leffatarjonnasta löytyi H1N1-pätkä!



Taru oli vastassa kentällä ja kamat löytyi vaivatta. Lähdimme saman tien suuntaamaan Tarun kämpille Sai Kungiin. Ilman lämpötila ja kosteus tärähti vasten kasvoja aika jyrkästi. Vaikka ilma oli pilvinen, niin lämpötila oli yli kolmenkymmenen. Ja normaaliin tapaan busseissa ja takseissa ilmastoinnit huutaa täysillä, joten tätä kylmä-kuuma-vaihtelua kokee vähän väliä kulkuvälinettä vaihtaessa. Ensimmäinen ilta meni kämpällä istuessa ja Tarun työkaverit Outward Boundilta tulivat myös istuskelemaan.

Nyt on jo muutama päivä kuumuutta ja kosteutta takana, ja siihen alkaa pikku hiljaa tottua. Täytyy vaan hyväksyä se, että koko ajan on kevyt hiki päällä ja otsa kiiltää. Muutenkin kuva kaupungista alkaa pikkuhiljaa selkenemään. Jengiä on ihan psykedeellisen paljon. Pinta-alaa kaupungilla on saman verran kuin Lappeenrannassa, mutta Lepran 70 000 asukkaan sijaan täällä majaansa pitää noin 7,3 miljoonaa mustatukkaa. Etenkin metroissa porukan määrä on ihan käsittämätön. Pyörähdimme yhtenä päivänä The Peakilla, eli Hong Kong Islandin korkealla kukkulalla sijaitseva näköala-mesta. Ylös mentiin kohtuullisen jyrkällä junalla ja siellä oli jos jonkinlaista puotia ja putiikkia. Söimme kohtuu tyylikkäässä huikealla kaupunkinäköalalla varustetussa ravintolassa dim sumeja, eli erilaisia pikkuherkkuja, joita tilataan iso satsi. Suurin osa niistä on leivottu jonkun taikinan sisään tai uppopaistettu. Valkkailimme listalta kaikkea Lotus-kukasta hain evään ja saimme pöydän täyteen naposteltavaa. Pääsin esittelemään tarjoilijalle chop-stick -taitojani, kun hän salakavalasti sniikkasi taakseni juuri kun singautin tikkujen välistä jotain pöperöä pöydälle. Tarttee vielä vähä reenata, mutta toivottavasti paikalliset arvostaa miun yritystä.


Kiinan viisumi on nyt hankinnan alla. Ekalla kerralla käytiin jonottamassa ja täyttelin kupongin kuntoon ja muutama metri ennen omaa vuoroa hokattiin, et olin unohtanu passikuvat kämpille, joten se siitä. Käytiin sit seuraavana päivänä uudestaan kuvan kera ja homma on nyt hoidossa. Visan pitäis irrota neljässä päivässä, joten voin hakea sen keskiviikkona, mikäli kaikki menee putkeen. Samana päivänä alkaa myös Vietnamin viisumi, joten jossain vaiheessa pitää kai ryhtyä valumaan sinne päin.


Eilinen päivä pyörittiin Kowloonissa, eli koko kaupungin ytimessä. Väkeä ja neonvaloja riitti. Ja niin riitti myös kaikenkarvaista palveluntarjoajaa. "Mister, you want suit? Copy Rolex? Hash? Maybe massage?" Sinällään ihan rehtiä myydä Copy-Rolexeja, niin ei tuu mitään sanomista sit jälkeen päin. Katujen ylittäminen täällä on helppoa, mutta hauskaksi sen tekee vasemman puoleinen liikenne. Tottuneesti aina kadun reunaan tultaessa pää kääntyy vasemmalle, mutta eihän sieltä ketään voi tulla. Monessa kadunylityspaikassa lukeekin maassa "Look right ->".

Eilinen ilta venähti aika myöhään Sai Kungissa, joten tänään herääminen otti vähän aikaansa. Kun pääsimme liikkeelle, niin lähdimme OB:n rantaan ja nappasimme allemme kajakit. Kävimme melomassa pienen lenkin, pyörähdimme pienen kelluvan kalastajakylän luona ja pidimme tauon pienellä saarella, jossa on ennen ollut suolafarmeja. Nyt on siis tullut melottua Etelä-Kiinan meressä. Yksi Tarun työkaveri lupaili, että jos jään tänne vielä ensi lauantaihin asti, niin hän voisi lähteä näyttämään jonkinlaisia luolia, joiden läpi voi meloa. Sinne on hieman enemmän matkaa, joten se olisi koko päivän keikka. Lauantaina olisi myös jonkin sortin BBQ-kemmakot, joten katsotaan nyt josko sitä jäisi hieman suunniteltua pidemmäksi ajaksi näille nurkille.