Purjehdushommia

Taru oli ystävällisesti ennen reissua hoitanut meille mahdollisuuden lähteä purjehtimaan Hong Kongissa. Sunnuntaille oli luvattu mahtavaa purjehdussäätä, eli tuulta ja aurinkoa. Keli kuitenkin hieman lässähti, sillä luvatut tuulet jäivät odotettua vaisummiksi. Viivytimme lähtöä purjehdusseuran terassilla ja seurailime tilannetta, mutta päätimme kuitenkin puolen päivän aikaan lähteä yrittämään, jos edes jotain tuulta saataisiin. Aurinkoa kyllä riitti, mutta se ei vielä vie paattia eteenpäin. Ei muuta kun aurinkorasvat iholle ja menoks.

Sini on Tarun työkaveri Suomesta. Paatti olis melkei voinu purjehtia Suomen lipun alla.

Paatin omistaja Nigel kyseli meidän ensikertalaisten purjehduskokemuksia, ja vaikka olinkin ihan rehellinen, niin pääsin silti mukaan. Edellisen ja ainoan kosketukseni lajiin voi vilkaista täältä. Suunta voi siis olla vain ylöspäin. Köröttelimme moottorilla satamasta ulos, mutta tuulet näyttivät edelleen kovin vähäisiltä. Jossain vaiheessa tuuli kuitenkin yltyi sen verran, että nostimme purjeet ja saimme jopa vauhtia veneeseemme.


Ilma oli tuulesta huolimatta erittäin lämmin ja homma alkoi tuntua leppoisalta. Myös muut veneilijät olivat liikkeellä ja ruorin takana sai olla tarkkana, jotta näki kaiken muun liikenteen. Suurena satamakaupunkina Hong Kongissa on paljon huviveneilijöitä. Purjehdusseurat pyörittävät purjehduskouluja lapsiryhmille, on wakeboardaajia, ammattipurjehtijoita ja kalastajia. Kaikesta tästä liikenteestä johtuen meri on yllättävän roskainen. Vastaan kellui milloin mitäkin jätettä ja edellisellä keikalla oli valkoiseksi pahvilaatikoksi luultu esine paljastunut jääkaapiksi. Kaikenlaista..


Paatin omistaja Nigel on OB:n purjehdusvastaava. Erittäin pätevä ja leppoisa sälli.

Kartutin olematonta purjehdussanastoani päivän aikana, oli headsailia ja mainsailia, tackingia ja jibbingiä. Ei hajuakaan mitä ne on Suomeks, mut ehkä asiasta jotain tietävät ymmärtää. Riitti kun osas vedellä oikeesta köydestä oikeeseen suuntaan ja purjeet kääntyivät tuulen mukaan. Tällä säällä homma oli vielä leppoisaa sunnuntaipurjehdusta, mutta voi vain kuvitella, minkälaista se on tuulen yltyessä.

Taru kääntää keulapurjetta, eli headsailia. Oliks tää nyt se tacking?


Nigel tiesi kertoa, että iltapäivän tuuli lopahtaa jossain vaiheessa täysin, joten lähdimme hyvissä ajoin valumaan takaisin satamaa kohti, jotta tuulet riittäisi. Vauhti hiljeni selvästi, mutta kiirehän meillä ei mihinkään ollut.

Stereotypiani Hong Kongista vain vahvistui. Vaikka olisi kuinka aurinkoinen sää, niin aina on tuollaista hassun utuista ja tasaisen harmaata. Kuviinkin joutuu vääntämään photarissa uskomattoman paljon lisää kontrastia, että ne näyttävät joltain.

OB:n uusi työntekijä Seori oli myös mukana.

Paikalliset vetelivät aika hulppeilla paateilla. Musta piste kannella on kuljettaja.

Tuuli tyyntyi olemattomiin kun saavuimme sataman liepeille, joten laskimme purjeet ja ajelimme moottorilla takaisin poijuun. Laitoimme paatin kondikseen taifuunien varalta, joita on kuulemma muutama taas luvattu ja kaivoimme eväät esiin. Kun paatti oli pysähdyksissä ja tuuli loppui, niin olo kävi aivan uskomattoman tukalaksi. Kiinnittelimme purjeiden peitteitä ja solmimme peittoja aukkojen suojiksi, eli kevyttä hommaa, mutta silti hiki valui kuin saunassa. Safkaamisen jälkeen hilpasimme takaisin rantaan virvokkeille. Ehdimme istua terassilla varmaan vartin verran, kun alkoi vesisade. Taivas meni aivan mustaksi ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla.

Lähdimme taksilla takaisin kämpille ja sade vaan yltyi ja ukkonen lähestyi. Salamaa iski aivan toisensa perään ja taivas välkkyi valkoisena. Kun päästiin kämpille, niin kokeiltiin Seorin kanssa miten peseytyminen sateessa onnistuu, ja kyllähän se onnistui. Shampoot vaan päähän ja sateeseen seisomaan. Ei tarvinnut enää toista suihkua ottaa..