Viikko Vietnamia

Ensimmäinen viikko Vietnamissa on vierähtänyt nopeasti. Aloitin tutustumisen siis pääkaupungista Hanoista, jossa asustelee reilu kolme miljoonaa ihmistä. Vietin siellä nelisen päivää paikkoja katsellen ja uuteen meininkiin tutustuen. Sää oli edelleen lämmin, muttei läheskään niin tukahduttava kuin Hong Kongissa. Vettäkin sateli melkein päivittäin.

Ryysistä liikenteessä riittää. Sekaan kuitenkin mahtuu, kun liikkuu "virran mukana".

Kun Hanoin vanhakaupunki, jossa majoituin oli tullut tutuksi, kiertelin myös hieman sivummalla. Kävin vilkaisemassa Setä Ho Chi Minhin mausoleumin ja jonkun asunnon, jossa herra on elellyt. Meininki oli tiukkaa ja sain valkoiseen uniformuun pukeutuneen vartijan puhaltelemaan särmästi pilliinsä, kun otin mausoleumista kuvaa kyykyssä. Se ei käynyt päinsä.

Grilliruokaa á la Hanoi. Ranut paistettiin ensin upporasvassa ja sen jälkeen vielä pannulla.

Kun Hanoi oli nähty, päätin lähteä käymään pohjoisessa vuorilla. Suunnaksi valikoitui Sapa, joka oli kyllä hieman turhan kansoitettu paikka. Kyseessä on siis pienehkö (36000 asukasta) vuoristokylä, joka on tunnettu vuoristoheimoistaan. Paikalliset myyvät näyttäviä käsitöitään ja kulkevat hienoissa asusteissaan pitkin katuja. Turisteja on paljon, ja suurin osa ravintoloista tarjoilee länkkäriruokaa pizzasta ja pastasta burgereihin. Onneksi myös vietnamilaista sapuskaa löytyy, ja vielä erittäin edulliseen hintaan.

Katselin etukäteen hieman trekkausmahdollisuuksia täällä, sillä vuoret tarjoavat siihen hulppeat puitteet, mutta homma jäi toteuttamatta korkean hinnan vuoksi. Yksin matkaavana kaikki ohjatut reissut olisivat olleet tyyppiä "yksityisopas", joten hinnat olivat ihan poskettomia. Neljän päivän vaellus Vietnamin korkeimman vuoren Fansipanin (reilu 3000m) huipulle telttamajoituksella, ois maksanu 600USD. Se siitä.

Yöjunan yläkerrassa oli tällä kertaa hieman ahtaampaa. Meikäläisen 184cm ruoto ei ihan mahtunu suoraks.

Päätin vaihtaa trekkaussuunnitelmat toisenlaiseen ympäristön tutkailuun. Vuokrasin nimittäin päiväksi käyttööni kaksipyöräisen. Yamaha Nouvo, yksisylinterinen ilma- ja puhallinjäähdytteinen nelitahtimoottori kahdella venttiilillä, iskutilavuus 115cc (No en tiennykää ite, googlesta katoin!). Oma kokemukseni kaksipyöräisistä rajoittuu polkupyöriin ja muutamaan skootterikilometriin, joten otin suosiolla "kalliimman" automaattivaihteisen pärrän. Hintaa kertyi noin 5 euroa bensoineen koko päivältä. Kypäräkin sisältyi kauppaan, joten homma oli sillä selvä.

Pärrällä pääsi kiertämään Sapan ympäristöä todella näyttävissä maisemissa. Mainio laite, vaikken ikinä olekaan mopoista syttynyt. Tai ei se laite siitä mainiota tehnyt, mutta etenemismuotona täällä erittäin toimiva. Maaseudulla liikennettäkin on sen verran vähän, että uskaltaa ajella.

Ai mitkä maisemat?

Päivän aikana kilometrejä kertyi toista sataa, vaikka nopeudet pysyivät mutkaisilla serpentiiniteillä alhaisina. Bensa maksaa noin 60 senttiä litralta. Sytyin hommasta sen verran, että vietin eilisen illan tutkaillen vaihtoehtoja jatkaa matkaa Hanoista etelään kaksipyöräisellä. Vuokraaminen onnistuisi vain siten, että pyörän palauttaisi takaisin samaan paikkaan, muttakäytettynä pyöriä myydään Hanoissa hyvin edullisesti. 125cc Minskit irtoaisi noin 200 eurolla ja automaattivehkeet hieman kalliimmalla. Miulla oli jo Hanoin karttaan merkattu nää mopo-marketit ja reittivaihtoehtojakin ehdin tutkailla, mutta pitkän harkinnan jälkeen päätin kuitenkin luopua ajatuksesta. Ehkä tää kaduttaa jälkeenpäin yhtä paljon, ko kesällä ne kaks liftarityttöä Lappeenranta - Lahti -välillä, mutta eipähän tarvii Tiinan ja Pirkon olla ihan sydän syrjällään kotona. Ei se nimittäin terveyden kannalta ois ehkä se paras vaihtoehto, kun törmäsin joihinkin kuolintilastoihin Vietnamin liikenteestä. Nii ja laitontaki se ois kaiketi ollu, kun ei oo moisiin vekottimiin tarvittavaa ajokorttia, mikä täällä vaaditaan.


Sapa on nyt nähty ja koettu. Tääl on selkeesti viileempi, kun alempana. Nyt ulkona satelee vettä, ja istun kahvilassa pitkät housut ja villapaita päällä teekupin ääressä. Ihan mukavaa vaihtelua jatkuvaan hikoiluun. Eilen lähdin ostamaan junalippua takaisin Hanoihin, mutta tiskillä selvisi, että tänään alkoi tuon pikkuruisen naapurimaan Kiinan jotkut mitkälie-lomat, joten junat on aivan täynnä. Seuraavat makuupaikat ois saanu vissiin lauantaille ja nekin jostain ökyluokasta, joka maksoi yli tuplat hard-sleeperin verrattuna. Ainooks vaihtoehdoks jäi bussi, joka starttaa reilun kolmen tunnin kuluttua. Matka kestää kymmenen tuntia ja on perillä Hanoissa ihanasti kello 03.30. Väittävät, että yks ilkeimmistä jutuista on saapua tuntemattomaan kaupunkiin pimeellä ettimään majotusta, mutta onneks sitä Hanoita ehti jo vähän näkemään, niin tietää mihin hakeutuu. Saa nähdä onko aamuyöstä minkäänlaista mahdollisuutta päästä sisätiloihin. Toivottavasti sade ei jatku sinne saakka..


Hanoissa ois tarkotus ottaa pikainen stoppi, koittaa löytää lisää Lariamia, jota on jäljellä enää kahdeksi viikoksi ja jatkaa sitten eteen päin. Seuraava kohde on itärannikko ja Halong Bay tai jotain niiltä nurkilta. Sitten täytyy lähteä jatkamaan kohti etelää. Kuulin tänäaamuna tuosta Ketsana-taifuunista, joka oli pyyhkäissyt viikonloppuna Filippiinien yli ja eilen Vietnamiin. Myrsky osui Vietnamin keskiosiin, Danangin ja Huen alueille, eli sinne mihin oli tarkoitus jatkaa matkaa. Kuolonuhreja oli tässä vaiheessa hieman yli 30 ja kotinsa oli joutunut jättämään jo yli 170 000 ihmistä. Vettä on tulvinut kaupungeissa niin paljon, että ihmiset ovat joutuneet liikkumaan veneillä. Tapahtunut vaikuttaa varmasti alueelle päässyyn tai sen läpi matkaamiseen.

Vilkuilin just pari päivää sitten Al Goren dokumentin Epämiellyttävä totuus. Siinä käsiteltiin just näitä trooppisia hirmumyrskyjä ja niiden määrien huikeaa kasvua ilmaston lämpenemisen johdosta. Nyt näkee jo toistamiseen tällä reissulla vaikutuksia ihan käytännössä, eikä pelkästään television välityksellä..

Kiina TJ0!

Visiitti oli pikainen, joten kommentit ovat sen mukaisia.

- Ei käytöstapoja! Jokaisessa paikassa, missä jonotetaan, ohitetaan. Jos jonon kärjessä ei ole röyhkeästi hartiat levällään, niin joku tulee ohi aivan varmasti.

- Ei käytöstapoja! Kiinassa on ihan ok sylkeä junan lattialle. Vähän kengällä pyyhkäisee ja siivooja hoitaa loput.

- Englannin kielitaito todella vähäistä. Jos reissaat Kiinaan, niin hommaa phrasebook.

- Tulipas tästä negatiivinen. No maisemat ainaki oli hienot ja avuliaita ihmisiä löyty!

Hong Kong TJ0!

Otetaan pyöräreissulta tuttu TJ0! käyttöön ja summataan menneitä. Ensimmäisenä vuorossa Honkkari.

- Kaikilla on musta tukka. Ainoat poikkeukset ovat vanhukset, joilla alkaa hius harmaantua ja trenditietoiset nuoret naiset, joilla saattaa olla vähän tummanruskeita raitoja. Hius-studio Pekkola&Nykter vois huoletta pakata vetyperoksidit konttiin ja pistää tänne yrityksen pystyyn. Kysyntää blondauksen ammattilaisille olis varmasti!

- Kaikilla on iPhone. No ei ihan kaikilla, mut joka toisella ainaki. Pukumiehet pelaavat niillä metrossa matopeliä.

- Aina on hiki. Keväällä Italiassa oli lämpöä suunnilleen saman verran kuin täällä, mutta ilmankosteus tekee kuumuudesta aivan erilaista. Olo on tukala ja paita märkä.

- Converset on halpoja. Niitä on kaupoissa paljon ja halvin löytämäni pari tais olla 12e. Joutuu pois tullessa ehkä poistamaan semmoset. Ja ne on hienosti kelmutettu muoviin.

- Kaikesta mahdollisesta vaarasta on varoituskyltti. Yleisin varmaan ”Slippery when wet” –tötsä lattialla, vaikka oltaisiin sisätiloissa ja lattia olisi täysin kuiva.

- Liukuportaiden molemmissa päissä ja muutaman kerran matkalla on kyltti ”Always hold the handrail”. Samaa toistetaan kaiuttimista, ettei vaan pääse otekaiteesta irtoamaan.

- Intian reissulla tottui tiellä makaaviin lehmiin, mutta kun niitä täällä tuli vastaan, niin joutui vähän ihmettelemään. Intialla ei siis ookaan patenttia siihe.

- Kämpän seinillä ja katossa vilistelee silloin tällöin pieniä gekkoja. Ja jos joku tietää miten ne syö niitä hyttysiä, niin kertokoon! Teorioita oli useita, mutta varmuutta ei saatu.

- Sai Kungissa asuu noin 20 suomalaista.

- Minibusseissa on iso näyttö jossa näkyy bussin nopeus matkustajille. 80km/h ylityksen jälkeen numero alkaa vilkkumaan.

Pakara-reeniä

Junien osuvat aikataulut pääsivät yllättämään ja Kiinan visiitti meni todellakin läpikulkemiseksi. Yöjuna Nanningiin saapui noin tunnin myöhässä 07.00 paikallista aikaa ja kun lähdin tiedustelemaan etenemismahdollisuuksia, niin seuraava juna kohti Pingxiangia (viimeinen kaupunki ennen rajaa) lähti 07.57. Kiiressti vaan tiskille ostamaan lippua. Tällä kertaa jopa lipumyyjäkin yritti puhua englantia, mutta silti joku vanhempi rouva tuli tulkkaamaan ja sain lipun. Hintaa neljän tunnin junamatkalla oli huikeat kolme euroa. Puolen päivän aikaan saavuin Pingxiangiin, jossa aseman piha oli täynnä hellomistereitä mopotakseineen. Ohitin heidät ja kävin ostamassa juomista ja nappasin kyydin hieman sivummalta rajalle, johon oli noin 20 minuutin matka. Sälli soitteli puhelimella jonkun taksikuskin sivutielle ja hänen kanssaan vaihdoin Kiinan valuutat dongeihin. Kurssi oli ei ollut aivan oikeaa tasoa, mutta hyvin lähellä kuitenkin. Rajalla kurssi huononi vielä entisestään.

Monen passitarkastuksen, maahantulokaavakkeen ja lintu-influenssa-lapun jälkeen pääsin tullin läpi ja köröttelin taksilla ensin Dong Dangiin ja hintaepäselvyyksien jälkeen vielä eteenpäin seuraavaan kaupunkiin Lang Soniin. Siellä taksi päräytti jonnekin hämyiselle takapihalle ja perään ajoi iso transit, jolla kuulemma pääsisi Hanoihin. Viereisestä kopista löytyi "matkatoimisto", jossa omistaja laskeskeli hinnan matkalle. Yritin tinkiä, mutta hinta oli ja pysyi. Auto lähtikin vasta tunnin kuluttua, joten sälli ohjas miut takapihan teerinkiin, jossa kylän miehet vetelivät chaita ja piippu kiersi ringissä. Tee maistui ja sällit nauroivat minkä kerkesivät, todennäkösesti miulle, ei miun kanssa. Enkku ei taipunut, joten kommunikaatio oli aika vähissä. Tee kuitenkin maistui ja tunnin kuluttua lähdettiin liikkeelle. Kyytiin hyppäsi pari muutakin matkustajaa ja niitä poimittiin matkan varrelta lisää. 180km matkaan meni pysähdyksen kanssa noin kolme tuntia ja vaikka taisinkin maksaa kyydistä enemmän kuin muut seitsemän matkustajaa yhteensä, niin oli se silti alle 10 euroa. Ei paha.

Kolme tuntia polvet suussa ja sitten keskelle Hanoin vanhan kaupungin ryysistä. Hong Kongista Hanoihin kolmessakymmenessä tunnissa, josta kaksi tuntia Kantonissa, tunti Pingxiangissa ja tunti Lang Sonissa. Muu aika liikkeellä. Ei ihme, että hieman väsyttää. Populaa myös täällä Hanoissa on paljon ja härdellin kruunaa järjetön mopojen ja muiden päristimien määrä. Tien ylittäminen on just sellasta, niin ko telkkarissa näkee. Silmät kiinni ja tasasta vauhtia yli, mopot väistää. Myös länkkäreitä alkaa katukuvassa näkymään enemmän. Hong Kongin jälkeen näin ehkä yhden Nanningissa.

Nappasin guesthousesta huoneen, joka kustantaa noin 6e yö ja tässä olis nyt tarkotus pari päivää pysähtyä ja suunnitella jatkoja. Vaihtoehtoja on lähteä pohjoisen vuorille maaseudun rauhaan tai sitten Halong Bayn maisemia vilkuilemaan. Halongiin menen joka tapauksessa, tuo pohjoinen on vielä se kysymysmerkki. Haistellaan nyt Hanoin meininkiä ensin ihan rauhassa.

Tunnelma katossa

Makaan VR:n pikajuniakin vanhemman junan makuuvaunussa kolmannen kerroksen kovalla sängyllä. 6 sängyn loossista viisi sänkyä on jo miehitetty. Juna kolisee, rämisee, hytkyy ja paukkuu. Kaiuttimista soi kantonilainen radiokanava, jossa DJ soittaa kaikki kotimaiset suosikit ja kevyen musiikin klassikot. En tunnista niistä yhtään. Kapealla käytävällä viipottaa tasaisin väliajoin niin ikään rämiseviä kärryjä, joista saa ostaa jos jonkinlaista apetta. Iloisten kärryntyöntäjien myyntipuheet alkavat toonikielen vuoksi muistuttamaan jäätelöauton tunnaria. Lause on joka kerta sama. Ulkona alkaa hämärtää ja väki kääriytyy peittojensa alle. Matkaa on takana vasta kolme tuntia, mutta tiedän, että seuraavat 10 tuntia sujuu leppoisasti. Tunnelma on katossa.

Jätin siis Hong Kongin taakseni ja läksin menee. Viimeiset päivät Hong Kongissa menivät nopeasti, sillä päivät olivat täynnä tekemistä. Lauantaina kävin seurailemassa OB:lla henkilökunnan koulutusta, lajeina melonta ja hengenpelastus. Sain kutsun lähteä pelaamaan illalla jalkapalloa Sai Kungiin ja toki piti lähteä ottamaan osaa. Laji oli lämpötilan vuoksi kovin raskas, vaikka pelattiinkin pienessä kaukalossa. Hikoilun määrä oli aivan tolkuton, ekan puolen tunnin aikana vaatteet olivat yhtä märät kuin uimisen jälkeen. Nestettä kului parin tunnin sessioiden aikana varmaan neljä litraa. Illalla oli kauan odotetut grilli-kemut, joihin futisporukka saapui luonnollisesti erittäin raikkaana. Pulahdus meressä toi helpotusta ennen murkinointia. Seori väitti nähneensä meduusan, mutta ei ainakaan osunu. Niitä kyllä riittää ja päivällä niitä on hyvä spottailla korkeilta laitureilta. Väkeä Karenin pippaloissa oli yllättävän paljon. Sapuska oli erinomaista ja ilta onnistunut. Vaikka pippalot jatkui yötä myöden, niin viihdyimme paremmin sisällä, koska siellä oli ilmastointi. Suomessa pitää tässä vaiheessa "kesää" pukea aika paljon päälle jos meinaa viettää iltaa terassilla.

Läppärin hajottamisen vuoksi lähtö siirtyi sunnuntailta maanantaille. Kävin sunnuntaina hommaamassa pikkuomenalle korvikkeen ja nyt on tämmöne trendikäs miniläppäri alla (Asus EeePC). Joku voi varmaan poistaa tän sit reissun jälkeen edulliseen asevelihintaan? Vakuutukseen en oo vielä ehtiny soittelemaan, ko omasta luurista se maksaa mansikoita. Netissä sais vissii kans täytettyä jonkulaisen vahinkoilmotuksen. Sunnuntaina kävin myös ostamassa bussilipun Kiinaan ja vaihtamassa valuuttaa. Vietnamin dongeja ei saanut koko kaupungista, joten niitä täytyy vielä ennen Vietnamia jostain järjestää.

Lähdimme viimeisen illan kunniaksi syömään Sai Kungiin ja Tarun pari työkaveria lähtivät mukaan. Ilta jatkui thai-ravintolasta kuppilaan, ja illan edetessä naapuripöytäämme ilmestyi kolmen miehen seurue ja vasta noin puolen tunnin päästä tajusimme heidän olevan suomalaisia. Sällit olivat pilotteja jollain nönnönnöö-lentoyhtiöillä ja asuivat kaikki Hong Kongissa. Pieni maailma.

Maanantai-aamuna heittelin hyvästit Tarulle (Kiitokset vielä vieraanvaraisuudesta, tai jotain!) ja suuntasin kamojen kanssa keskustaan. Bussi starttaili yhdentoista maissa ja matka Guangzhouhun kesti noin neljä tuntia. Rajalla pysähdyttiin molemmilla puolilla näyttämässä passia ja viisumia, ja homma oli sillä selvä. Perillä alkoi odotettu säätö. Kielitaitoni ei aivan riitä kantonin murteeseen, eikä paikalliset löpise lontoota juurikaan, joten elekielen alkeet on tarpeen. Taksikuskille pitkän selityksen jälkeen tyylikäs juna-imitaatio pillin vihellyksin ja kohti asemaa. Kaupungissa on kaksi juna-asemaa ja tiesin kyllä kummalle pitäisi mennä, mutta joutui silti vähän jännäämään, että onkohan kuski menossa samalle. No sinnehän se löysi ja sieltä löytyi jopa lipputiskitkin. Hankalaksi homman teki se, että tiskejä oli 26 eikä yhdessäkään ollut sanaakaan englantia. Puikkasin lyhimpään jonoon (ois varmaan voinu suoraan mennä kärkeen, niin täällä tekee kaikki) ja lähdin tiedustelemaan lipumyyjän enkuntaitoja, mutta niitähän ei ollut. Pari muutakin myyjää siinä kävi yrittämässä, kunnes viereisen jonon asiakas kuuli vääntömme ja tarjoutui tulkkaamaan. Hyppäsin aidan yli heidän jonon kärkeen ohi 15 muun lipunostajan ja sain kuin sainkin lipun kohti Nanningia. Kaikki olivat tyytyväisiä, paitsi ne 15 jonottajaa. Löysin vielä itseni oikeaan junaan, vaikka opasteet olivat edelleen niillä vähän erikoisemmilla kirjaimilla.

Yöjuna on aamulla Nanningissa ja sieltä lähtee samana iltana toinen yöjuna suoraan Hanoihin. Se olisi helpoin vaihtoehto, mutta halvemmalla pääsis jos sieltä menis jotain junia Vietnamin rajalle. Pitää yrittää selvittää niiden aikatauluja huomenna.

Nyt jäätelöautolle ostamaan iltasapuskat ja sitten peiton alla kohti Nanningia!

Blogin paivitys jaissa

Paatin eilen koettaa miten 12" Powerbook kestaa lattialle pudottamista. No eihan se kesta. Lappari ei siis enaa kaynnisty. Taa bloggaus tulee Tarun koneelta, seuraava ehka joskus jostain. Saan yhteyden vakuutusyhtioon vasta maanantaina (tata ei vissiin lueta hatatapaukseks, jolloin puhelinlinjat ois auki 24h/vrk), joten katotaan nyt joutuuks sita ostaa taalt jonku minilapparin kuvia varten matkaan mukaan vai mita tehdaan. Kuvia en nyt ainakaan hetkeen saa tanne lisailtya.

Menikoha se nyt kovin vahvasti? No eiha se menny!

Hong Kongin kahdet kasvot

Runosuoni ei nyt pulppua, joten panostetaan kuvalliseen ilmaisuun. Neljä ensimmäistä on ytimestä, Mong Kokista ja Tsim Sha Tsuista. Neljä jälkimmäistä pieneltä Tap Munin kalastajasaarelta, jossa asuu hieman alle sata henkeä. Kuvat kertokoon lisää, voitte arvata kummassa viihdyn paremmin.

Kohta liikkeelle

Maanantai-iltana ja yönä paikalle tärähti taifuuni. Sitä edelsi todella kovat, mutta erittäin lämpimät tuulet, joiden pauhantaa seurasimme illan aikana verannalla. Puut taipuivat ja hedelmiä kolisi katuun. Fiilis oli hassu, kun normaalisti kova tuuli on yhtä kuin kylmä tuuli. Aamulla taifuunin todellinen teho paljastui. Bussipysäkille kävellessäni tie oli aivan täynnä puiden oksia ja tuuli oli kaatanut kokonaisia puita ja roskiksia. Yön aikana oli mitattu 140km/h tuulia. Se on aika paljon se. Melkein 40m/s.

Hong Kong Islandin puolelta löytyy Immigration Tower, josta saa Kiinan viisumin.

Viime viikolla viemäni Kiinan viisumihakemus oli käsitelty ja kävin eilen hakemassa viisumin. Löysin paikalle pienten lenkkien kautta vasta puolituntia ennen sulkemisaikaa, joten vältyin jonottelulta. Marssin vain tiskiltä hakemaan viisumin, joka maksoi huikeat 13e. Sillä saa oleskella Kiinassa 30 päivää, mutta oma visiittini jää näillä näkymin muutamaan päivään.

Näillä näkymin olen lähdössä Hong Kongista sunnuntaina. Tarkoituksena on suunnata bussilla täältä Guangzhouhun Kiinan puolelle. Siitä matka jatkuu varmaankin junalla Nanningiin ja sieltä edelleen Vietnamin puolelle Hanoihin. Aikaa tälle välille kuluu jotain kahden päivän ja viikon väliltä, riippuen kuinka tuolla Kiinan puolella viihtyy. Kävin jo selvittämässä bussien aikataulut ja hinnat Guangzhouhun. Busseja kulkee kymmenkunta päivässä ja hinta oli 80HKD, eli vajaat 8e. Netin ja bussiyhtiön kassahenkilön antamat infot matkatavaroista menivät hieman ristiin. Netissä oli yhden kassin ja 10kg rajoitus (lisäkilojen maksaessa 50HKD/kg!), mutta tiskiltä kysyttäessä raja oli 20kg ja kaksi kassia on iha ok. Saa nähdä kumpi on oikeassa.


Tämä kuva on otettu noin 200m päässä edellisestä kuvasta. Täältäkin siis löytyy aikamoista kontrastia.


"Miun parveke on toi 14. kerroksen kaheksas oikeelta."

Vielä on siis muutama päivä aikaa pyöriä Hong Kongissa. Tarkoituksena on käydä ainakin vilkaisemassa keskustan Hong Kong by night -valoshow ja mahdollisesti huikean korkea Buddha -patsas Lantau-saarella. Suunnittelin myös reissulleni spektaakkelimaisen päätöksen, tällei hyvissä ajoin. Lennän siis reissun päätteeksi Bangkokista Hong Kongiin tammikuun 5. päivä ja seuraavana päivänä lähtee lento täältä takaisin Suomeen. Nyt on siis viimeisten päivien ohjelmakin mietitty. Siitä lisää tammikuussa!

Purjehdushommia

Taru oli ystävällisesti ennen reissua hoitanut meille mahdollisuuden lähteä purjehtimaan Hong Kongissa. Sunnuntaille oli luvattu mahtavaa purjehdussäätä, eli tuulta ja aurinkoa. Keli kuitenkin hieman lässähti, sillä luvatut tuulet jäivät odotettua vaisummiksi. Viivytimme lähtöä purjehdusseuran terassilla ja seurailime tilannetta, mutta päätimme kuitenkin puolen päivän aikaan lähteä yrittämään, jos edes jotain tuulta saataisiin. Aurinkoa kyllä riitti, mutta se ei vielä vie paattia eteenpäin. Ei muuta kun aurinkorasvat iholle ja menoks.

Sini on Tarun työkaveri Suomesta. Paatti olis melkei voinu purjehtia Suomen lipun alla.

Paatin omistaja Nigel kyseli meidän ensikertalaisten purjehduskokemuksia, ja vaikka olinkin ihan rehellinen, niin pääsin silti mukaan. Edellisen ja ainoan kosketukseni lajiin voi vilkaista täältä. Suunta voi siis olla vain ylöspäin. Köröttelimme moottorilla satamasta ulos, mutta tuulet näyttivät edelleen kovin vähäisiltä. Jossain vaiheessa tuuli kuitenkin yltyi sen verran, että nostimme purjeet ja saimme jopa vauhtia veneeseemme.


Ilma oli tuulesta huolimatta erittäin lämmin ja homma alkoi tuntua leppoisalta. Myös muut veneilijät olivat liikkeellä ja ruorin takana sai olla tarkkana, jotta näki kaiken muun liikenteen. Suurena satamakaupunkina Hong Kongissa on paljon huviveneilijöitä. Purjehdusseurat pyörittävät purjehduskouluja lapsiryhmille, on wakeboardaajia, ammattipurjehtijoita ja kalastajia. Kaikesta tästä liikenteestä johtuen meri on yllättävän roskainen. Vastaan kellui milloin mitäkin jätettä ja edellisellä keikalla oli valkoiseksi pahvilaatikoksi luultu esine paljastunut jääkaapiksi. Kaikenlaista..


Paatin omistaja Nigel on OB:n purjehdusvastaava. Erittäin pätevä ja leppoisa sälli.

Kartutin olematonta purjehdussanastoani päivän aikana, oli headsailia ja mainsailia, tackingia ja jibbingiä. Ei hajuakaan mitä ne on Suomeks, mut ehkä asiasta jotain tietävät ymmärtää. Riitti kun osas vedellä oikeesta köydestä oikeeseen suuntaan ja purjeet kääntyivät tuulen mukaan. Tällä säällä homma oli vielä leppoisaa sunnuntaipurjehdusta, mutta voi vain kuvitella, minkälaista se on tuulen yltyessä.

Taru kääntää keulapurjetta, eli headsailia. Oliks tää nyt se tacking?


Nigel tiesi kertoa, että iltapäivän tuuli lopahtaa jossain vaiheessa täysin, joten lähdimme hyvissä ajoin valumaan takaisin satamaa kohti, jotta tuulet riittäisi. Vauhti hiljeni selvästi, mutta kiirehän meillä ei mihinkään ollut.

Stereotypiani Hong Kongista vain vahvistui. Vaikka olisi kuinka aurinkoinen sää, niin aina on tuollaista hassun utuista ja tasaisen harmaata. Kuviinkin joutuu vääntämään photarissa uskomattoman paljon lisää kontrastia, että ne näyttävät joltain.

OB:n uusi työntekijä Seori oli myös mukana.

Paikalliset vetelivät aika hulppeilla paateilla. Musta piste kannella on kuljettaja.

Tuuli tyyntyi olemattomiin kun saavuimme sataman liepeille, joten laskimme purjeet ja ajelimme moottorilla takaisin poijuun. Laitoimme paatin kondikseen taifuunien varalta, joita on kuulemma muutama taas luvattu ja kaivoimme eväät esiin. Kun paatti oli pysähdyksissä ja tuuli loppui, niin olo kävi aivan uskomattoman tukalaksi. Kiinnittelimme purjeiden peitteitä ja solmimme peittoja aukkojen suojiksi, eli kevyttä hommaa, mutta silti hiki valui kuin saunassa. Safkaamisen jälkeen hilpasimme takaisin rantaan virvokkeille. Ehdimme istua terassilla varmaan vartin verran, kun alkoi vesisade. Taivas meni aivan mustaksi ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla.

Lähdimme taksilla takaisin kämpille ja sade vaan yltyi ja ukkonen lähestyi. Salamaa iski aivan toisensa perään ja taivas välkkyi valkoisena. Kun päästiin kämpille, niin kokeiltiin Seorin kanssa miten peseytyminen sateessa onnistuu, ja kyllähän se onnistui. Shampoot vaan päähän ja sateeseen seisomaan. Ei tarvinnut enää toista suihkua ottaa..

Reissu käyntiin Tuoksuvassa Satamassa!

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olin juna-asemalla oikeasti ajoissa. Tällä kertaa myös VR yllätti tekemällä samoin. Junailin Helsinkiin ajoissa, jotta ehdin treffaamaan sällin, jonka kanssa tein kameravaihtokaupat. Vaihdoin siis oman Canonin ykkössarjalaisen hieman kevyempään ja reissuystävällisempään 5D:hen. Kiitokset vaihdosta Rasmukselle! Vaihdellaan kamerat siis takaisin reissun jälkeen. Hyppäsin Finnairin bussiin kohti Helsinki-Vantaata ja reissu tuntui oikeasti alkavan. Olin tehnyt check-init jo edellisenä päivänä, joten kentälle jäi hyvin aikaa, jonka tapoin väijymällä Superpesiksen finaaleja, jotka olin tallentanut koneelle.

Lennot sujuivat kivuttomasti. Etenkin pidempi 11h pätkä Amsterdamista Hongkongiin maistui, sillä check-in-bingossa pelasin riskillä paikan vikalta riviltä ja tällä kertaa kaksi viereistä paikkaa jäivät tyhjiksi. Heti koneen nousun jälkeen vedin vaakatasoon ja nukuin makeasti aamuun asti. Tosin aamu koneessa tuli vasta puolen päivän jälkeen, eikä sitä ennen saanut edes ikkunaa avata. Sinnittelin hereillä pimeässä koneessa iltapäivän laskeutumiseen saakka, jotta päivärytmi ei menisi heti alkuun ihan päälaelleen. Koneessa täyteltiin maahantulokaavakkeet ja H1N1-lappuset. Myös koneen leffatarjonnasta löytyi H1N1-pätkä!



Taru oli vastassa kentällä ja kamat löytyi vaivatta. Lähdimme saman tien suuntaamaan Tarun kämpille Sai Kungiin. Ilman lämpötila ja kosteus tärähti vasten kasvoja aika jyrkästi. Vaikka ilma oli pilvinen, niin lämpötila oli yli kolmenkymmenen. Ja normaaliin tapaan busseissa ja takseissa ilmastoinnit huutaa täysillä, joten tätä kylmä-kuuma-vaihtelua kokee vähän väliä kulkuvälinettä vaihtaessa. Ensimmäinen ilta meni kämpällä istuessa ja Tarun työkaverit Outward Boundilta tulivat myös istuskelemaan.

Nyt on jo muutama päivä kuumuutta ja kosteutta takana, ja siihen alkaa pikku hiljaa tottua. Täytyy vaan hyväksyä se, että koko ajan on kevyt hiki päällä ja otsa kiiltää. Muutenkin kuva kaupungista alkaa pikkuhiljaa selkenemään. Jengiä on ihan psykedeellisen paljon. Pinta-alaa kaupungilla on saman verran kuin Lappeenrannassa, mutta Lepran 70 000 asukkaan sijaan täällä majaansa pitää noin 7,3 miljoonaa mustatukkaa. Etenkin metroissa porukan määrä on ihan käsittämätön. Pyörähdimme yhtenä päivänä The Peakilla, eli Hong Kong Islandin korkealla kukkulalla sijaitseva näköala-mesta. Ylös mentiin kohtuullisen jyrkällä junalla ja siellä oli jos jonkinlaista puotia ja putiikkia. Söimme kohtuu tyylikkäässä huikealla kaupunkinäköalalla varustetussa ravintolassa dim sumeja, eli erilaisia pikkuherkkuja, joita tilataan iso satsi. Suurin osa niistä on leivottu jonkun taikinan sisään tai uppopaistettu. Valkkailimme listalta kaikkea Lotus-kukasta hain evään ja saimme pöydän täyteen naposteltavaa. Pääsin esittelemään tarjoilijalle chop-stick -taitojani, kun hän salakavalasti sniikkasi taakseni juuri kun singautin tikkujen välistä jotain pöperöä pöydälle. Tarttee vielä vähä reenata, mutta toivottavasti paikalliset arvostaa miun yritystä.


Kiinan viisumi on nyt hankinnan alla. Ekalla kerralla käytiin jonottamassa ja täyttelin kupongin kuntoon ja muutama metri ennen omaa vuoroa hokattiin, et olin unohtanu passikuvat kämpille, joten se siitä. Käytiin sit seuraavana päivänä uudestaan kuvan kera ja homma on nyt hoidossa. Visan pitäis irrota neljässä päivässä, joten voin hakea sen keskiviikkona, mikäli kaikki menee putkeen. Samana päivänä alkaa myös Vietnamin viisumi, joten jossain vaiheessa pitää kai ryhtyä valumaan sinne päin.


Eilinen päivä pyörittiin Kowloonissa, eli koko kaupungin ytimessä. Väkeä ja neonvaloja riitti. Ja niin riitti myös kaikenkarvaista palveluntarjoajaa. "Mister, you want suit? Copy Rolex? Hash? Maybe massage?" Sinällään ihan rehtiä myydä Copy-Rolexeja, niin ei tuu mitään sanomista sit jälkeen päin. Katujen ylittäminen täällä on helppoa, mutta hauskaksi sen tekee vasemman puoleinen liikenne. Tottuneesti aina kadun reunaan tultaessa pää kääntyy vasemmalle, mutta eihän sieltä ketään voi tulla. Monessa kadunylityspaikassa lukeekin maassa "Look right ->".

Eilinen ilta venähti aika myöhään Sai Kungissa, joten tänään herääminen otti vähän aikaansa. Kun pääsimme liikkeelle, niin lähdimme OB:n rantaan ja nappasimme allemme kajakit. Kävimme melomassa pienen lenkin, pyörähdimme pienen kelluvan kalastajakylän luona ja pidimme tauon pienellä saarella, jossa on ennen ollut suolafarmeja. Nyt on siis tullut melottua Etelä-Kiinan meressä. Yksi Tarun työkaveri lupaili, että jos jään tänne vielä ensi lauantaihin asti, niin hän voisi lähteä näyttämään jonkinlaisia luolia, joiden läpi voi meloa. Sinne on hieman enemmän matkaa, joten se olisi koko päivän keikka. Lauantaina olisi myös jonkin sortin BBQ-kemmakot, joten katsotaan nyt josko sitä jäisi hieman suunniteltua pidemmäksi ajaksi näille nurkille.

Matkalla jossain..

No missä? Sen voit käydä tarkistamassa tästä blogista!

Kyseessä on siis allekirjoittaneen reissublogi, jonka luominen jäi vähän viime tinkaan. Lento Amsterdamin kautta Hongkongiin lähtee vajaan kahdeksan tunnin kuluttua Helsinki-Vantaalta. Alkuvalmisteluista ei siis paljon tullut bloggailtua. Malariakuurit on aloitettu, A-hepatiitti rokotus löytyy, Japanin aivokuume jäi hinnan vuoksi ottamatta (3x 130e) ja kaikkea pikkusälää on hankittu pitkin kesää. Vakuutus on Kilroyn Super Gouda ja yksi viisumi on hankittu etukäteen.

Karkea suunnitelma on seuraavanlainen: Noin viikko Hongkongissa koulukaverin luona, siitä Kiinan maaperiä myöden Vietnamin rajalle, johon etukäteen hankittu 30 päivän viisumi alkaa 16.9. Kuukauden aikana pitäisi valua Vietnamin pohjoisrajalta etelään Mekong-joen deltalle. Sieltä matkaa jatkuu Mekongia seuraillen Kambodzaan ja Laosiin, joissa molemmissa olisi myös tarkoitus viipyä noin kuukauden päivät. Pohjoisesta loikkaus Thaimaan puolelle itsenäisyyspäivän paikkeilla ja siellä sitten viimeinen kuukausi tuttuja moikkallen. Niitä tuntuu olevan liikkeellä reilusti, eli runsaasti :) Jouluksi Krabille ja uudenvuoden jälkeen lento Bangkokista Hongkongiin ja paluu Suomeen 7. tammikuuta.

Reissun tavoitteena on kiertää turistimestat kaukaa tai pikaisesti läpi ja tutustua erikoisiin paikkoihin mahdollisimman useasti. Välineinä tähän löytyy mm. Home Hospitality -tunnukset, mukaan lähtevä partiohuivi sekä lista alueella käynnissä olevista vapaaehtoisprojekteista. Toivottavasti nämä auttavat kulttuurien kohtaamisessa ja pääsen pintaa syvemmälle. Jos jollakin on paikallisia kontakteja tai mestoilla olevia suomalaistuttuja, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä. Tarkoitus on taittaa matkat maitse junaa ja bussia käyttäen, lentämään tuskin tarvitsee ryhtyä.

Nyt vielä viimeiset tavarat reppuun ja kohti juna-asemaa!