maanantai 16. marraskuuta 2009

S-21, Killing Fields ja Angkow Wat

Bloggailussa on ollut hieman taukoa, kun ei oo muka ehtiny kirjotella, vaikka aikaa on vaikka muille jakaa. Phnom Penhin visiitin aikana tuli käytyä tutustumassa Kambodzan historiaan kouriintuntuvalla tavalla. Asiasta kiinnostuneet voi luupata lisäinfot netistä, mutta pikaisena pohjustuksena kyseessä on 1970-luvulla tapahtunut kansanmurha. Kambodzan vastine Hitlerille, Pol Pot armejoineen kuulusteli, kidutti ja teloitti neljän vuoden aikana arvioiden mukaan 20.000 ihmistä. Joukossa oli ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Pol Potin punakmeeri-armeija yritti tuhota kaikki vihollisensa, jotka saattoivat vastustaa heidän hallintoaan. Viholliseksi leimautumiseksi riitti lukutaito.

Kidutushuone. Ammuslaatikoissa säilytettiin erilaisia hyönteisiä, joita survottiin kuulusteltaviin tehtyihin haavoihin. © Barrie Charney-Golden.

Tuol Sleng on Phnom Penhin keskustassa sijaitseva entinen koulu, jonka Pol Pot muutti kuulustelu- ja kidutuskeskukseksi. Luokkahuoneista tehtiin vankisellejä joissa ihmiset viruivat kuukausia. Nykyään Tuol Sleng, toiselta nimeltään S-21, on muutettu museoksi, jonne on kerätty materiaalia 70-luvun karmeuksista. Esillä on satoja valokuvia vangeista, tarinoita ihmiskohtaloista valokuvien takaa, kidutusvälineitä ja vankikoppeja. Yhteen huoneeseen oli koottu valokuvia ja tarinoita myös Pol Potin miehistä, kiduttajista ja tappajista, jotka noudattivat itse käskyjä säilyäkseen hengissä.


Noin 15 kilometriä keskustan ulkopuolella, sijaitsee Killing Fields - Kuoleman kentät. Kuulustellut vangit tuotiin kaupungin ulkopuolelle rekka-autoilla, kädet, jalat ja silmät sidottuina. Teloituksia suoritettiin suurien joukkohautojen reunoilla ja hautoja löytyi alueelta useita. Suurin osa teloituksista suoritettiin ampumalla, mutta myös tavallisia maataloustyökaluja kuten lapioita ja kuokkia käytettiin. Alueella oli myös suuri puu, jonka juurella oleva kyltti kertoi sotilaiden hakanneen pieniä lapsia hengiltä puuta vasten, säästääkseen arvokkaita luoteja. Suurimmasta haudasta löytyi noin 450 ihmisen jäännökset. Kuolleiden muistoksi on Kambodzalaisten uskomusten mukaan rakennettu suuri muistomerkki, jonka sisälle on kerätty kaikki alueelta löydetyt pääkallot. Niitä oli tornissa yli 5000.


Vierailut Kuoleman kentillä ja S-21 museossa eivät millään muotoa olleet mukavia kokemuksia, mutta ehdottomasti kokemisen arvoisia. Uskomatonta koko hommasta tekee ensinnäkin se, että kyseisistä tapahtumista on kulunut vain vajaat kolmekymmentä vuotta. Siis kaikki yli kolmekymppiset ovat eläneet nuo vuodet ja vain hieman huonommalla tuurilla he eivät olisi elossa. Kansanmurhan vaikutus väestörakenteeseen näkyy vielä tänäkin päivänä, sillä 68% Kambodzan väestöstä on alle 30-vuotiaita. Toinen yllättävä yksityiskohta on Pol Potin kohtalo. Herra ei suinkaan riistänyt itseltään henkeä homman levitessä käsiin, kuten voisi luulla, vaan kuoli sairaalan vuoteelle vasta vuonna 1998.


Kambodzan suurin turistihoukutin on tietysti maailman suurin uskonnollinen rakennelma, eli Angkor -temppelit Siem Reapin lähettyvillä. Matkaa Phnom Penhistä kertyi noin kuuden tunnin bussimatkan verran, joten päätin viipyä Siem Reapissa kaksi yötä. Temppeleille pitää maksaa suhteellisen kallis sisäänpääsy, 20$ päivä, 40$ kolme päivää tai 60$ seitsemän päivää. Koska jo etukäteen tiesin, etten ole mikään suuri muinaisten kivikasojen ystävä, niin päädyin yhden päivän lippuun, vaikka monet suosittelivatkin kolmea. Aamu alkoi aikaisin, koska päätin lähteä katsomaan auringonnousun pelipaikoille. Viiden aikaan mopo starttasi ja seitsemään mennessä oli suurin ja mahtavin, eli itse Angor Wat jo nähty. Tässä vaiheessa meinasi iskeä turhautuminen, kun päivää oli jäljellä vielä 11 tuntia, mutta päätin kuitenkin jäädä pyörimään alueelle, kun kerran oli maksettu. Siirryin Tomb Raider -leffan kuvauspaikoille, eli Ta Prhom -temppelille. Kyseinen rakennelma on säilytetty mahdollisimman alkuperäisenä ja on osittain viidakon "sisäänsä syömä". Päätin aikaa tappaakseeni jatkaa jalkapatikassa ennen päiväunia kävin vilkaisemassa Bayonin temppelin.


Jotenkin sain päivän kuitenkin kulumaan ja kipusin satojen muiden turistien tavoin katsomaan auringonlaskua pienen kukkulan päälle rakennetulle temppelille. Vaikka auringonlasku olikin näyttävä, niin tunnelman latisti aika tehokkaasti suuren turistilauman aploodit, kun aurinko painui horisonttiin.

Tomb Raider Tree. Pitäis vissii vilkasta se raina.

Kokonaisuutena Angkor Wat oli pettymys. Odotin paljon enemmän, sillä kaikki paikalla käyneet hehkuttavat sitä maailman ihmeeksi. Kaikki ne upeat valokuvat ja maalaukset temppeleistä ovat nimenomaan ne highlightit, eikä niiden lisäksi juurikaan muuta löydy. Puolen päivän lippu ois riittäny miulle, jos semmosia ois ollu saatavilla. Ja vaikka alueella onkin temppeleitä vaikka millä mitalla, niin aika temppeli-Teuvo saa olla, jos siellä seittemä päivää viihtyy. Ei ollu miun kuppi teetä.

Bayonin kasvoja.

Siem Reapista palasin takaisin Phnom Penhiin, ja seuraavana aamuna hyppäsin taas bussiin ja köröttelin viitisen tuntia rannikolle Sihanoukvilleen. Päätin relaxoitua auringossa meren äärellä muutaman päivän, ennen Laosiin siirtymistä ja siihen hommaan Sihanoukville on varmaan parasta, mitä Kambodza tarjoaa. Hiekkarantaa riittää koko kaupungin rannoilla varmaan yli 20 kilometriä. Ensimmäisenä päivänä otin majapaikaksi ensimmäisen vaihtoehdon, jota motoduppi ehotti ja talsin piiiiitkän biitsin toiseen päähän valkkaamaan majotusta seuraaville päiville. Aamulla siirryin tavaroineni noin kahdeksan kilometriä keskustasta pieneen kaislamökkiin, jossa oli omistajaperheen oman huoneen lisäksi kaksi vierashuonetta. Sähköä tuli muutama tunti illassa generaattorista ja terassilta oli mereen matkaa noin kolme metriä. Yhteydet poikki ulkomaailmaan ja kolme päivää joutenoloa! Siem Reapista tarttui kirjakaupan Swedish-hyllystä mukaan kaksi kirjaa ensimmäisellä kotimaisella ja molemmat tuli luettua jo läpi. Toisen kirjan takakannen arvosteluiden perässä luki Me Naistet ja Kaunes ja Terveys. Kaikkee sitä reissatessa tulee kokeiltua..

Sihanoukvillen ranta avautuu länteen..

Nyt palasin viimeiseksi yöksi Sihanoukvillen keskustan tuntumaan ja aamulla 07.15 starttaa bussi Phnom Penhiin. Siellä pitäisi päivän aikana hoitaa viisumi Laosiin, käydä vilkaisemassa Barrien luksuskämppä ja hommata bussilippu yöbussiin kohti Laosin rajaa, jos sellaisia on tarjolla. Toivottavasti on, nimittäin matkaa on noin 10-12 tuntia.

5 kommenttia:

  1. Siellä ne näyttää kelit vaan paranevan, täällä mennään toiseen suuntaan, loskaa, paskaa ym.

    Hanski

    VastaaPoista
  2. Joko oot loikannu Laosiin ja millaisia suunnitelmia siellä?

    VastaaPoista
  3. Mahtava blogi siulla täällä. Tsemppiä reissun jatkoon :) Roosa 4v lähetti terveisiä setälle, joka osaa ottaa ihania kuvia. (en kyl ihan kaikkia näyttänyt liiallisten kysymysten tulva olisi väistämätöntä)
    Terveisin Marja

    VastaaPoista
  4. Kelit on vaha muuttumaan pain. Laosin puolelle paasin ja iltasin saa vetaa pitkahihasta paallee ja jos villasukat ois mukana, ni ne ois oisin jalassa! Paivisin silti lammot siella kolmessakympissa.

    Kiitoksia Marja, ehka se on parempi nayttaa osa kuvista vahan myohemmin :)

    VastaaPoista
  5. On siulla vatsaa (meillä sanonta "having the stomach":) ) koluta kidutushuoneet ja kuoleman kentät. Uh! Noita hirmuja riittää joka maailman kolkkaan.

    Upeista kuvista nautitaan kovasti! Pysy terveenä!

    VastaaPoista