tag:blogger.com,1999:blog-25769649621696166422024-03-13T08:49:38.677+02:00Matkalla jossain..Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.comBlogger35125tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-75965422683225302412010-01-21T09:26:00.001+02:002010-01-21T09:34:50.259+02:00Reissu numeroinaNeljän kuukauden aikana..<br /><br />..vierailin viidessä eri valtiossa.<br />..yövyin 49:ssä eri paikassa.<br />..käytin rahaa noin 3800 euroa.<br />..matkustin noin 27000 kilometriä.<br />..vietin reilusti yli 300 tuntia erilaisissa kulkuvälineissä.<br />..sain passiini 18 leimaa ja 5 viisumia.<br />..otin 2425 valokuvaa.Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-47824146635780718552010-01-21T08:39:00.006+02:002010-01-21T09:24:11.763+02:00Viimeisiä viedäänSanotaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Ko Changin kohdalla tämä tuntui pitävän erittäin hyvin paikkansa. Päätin lähteä kohti Bangkokia päivän varoajalla jo 2. päivän iltana, sillä lentoni Hong Kongiin lähtisi 5. päivän aamuna. Kuulin kuitenkin, että kaikki Ranongista Bangkokiin menevät bussit ovat loppuunmyytyjä viidennen päivän iltaan saakka. Puhelinsoitto asemalle varmisti asian. Vaihtoehtoja pohtiessamme löytyi ratkaisu yllättävältä taholta. Noin puolet venekyydeistä mantereelle uuden vuoden päivänä olivat darraisten venekuskien takia peruuntuneet ja osa myöhässä, joten saarelle jäi porukkaa jumiin. Eräs thaimaalaisporukka joutui yöpymään ravintolan lattioilla, koska bungalowit olivat täynnä. Jotain ihmeen kautta paikan omistaja alko tarjoomaan miulle jotain tän kyseisen porukan bussilippua Bangkokiin. Heillä oli kuulemma ylimääräisiä lippuja aamulla kymmeneltä lähtevään bussiin.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuOQDs1JCWOUekRVthQ2llC2d9nX7Tau0kJTMBWKGnkzIgJjm2ntsI_5OFZhcFJ1yJM8fBCVXJpwrIryM7qldsriqkME4HLRu74XTph9PY_uiiQKwXyAxry5PWVJMuLUvem5-qUm1J0nV_/s1600-h/_MG_0289.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuOQDs1JCWOUekRVthQ2llC2d9nX7Tau0kJTMBWKGnkzIgJjm2ntsI_5OFZhcFJ1yJM8fBCVXJpwrIryM7qldsriqkME4HLRu74XTph9PY_uiiQKwXyAxry5PWVJMuLUvem5-qUm1J0nV_/s400/_MG_0289.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5429080271817117554" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Näkymät Ko Changin bungalowista.</span></span><br /><br />Aamulla kamat kasaan ja odottelemaan kello kahdeksan venettä Ranongiin. Paatit lähtevät Long Beachilta ja pysähtyvät tässä rannassa ennen matkaa mantereelle. Aamun ensimmäinen vene posotteli suoraan ohitse vilkuttaen iloisesti. Se oli siis täynnä. Niinpä jäimme odottelemaan seuraavaa, joka tulisi noin yhdentoista aikaan. Tässä vaiheessa bussilippu ei ollutkaan enään kello kymmenen lähtevään bussiin. No arvaatte varmaan? Juu, täynnä oli seuraavakin vene. Kippareiden uudenvuodenvietolla oli siis kauaskantoisia vaikutuksia. Päivän viimeinen kello kahden paatti kuitenkin pelasti tilanteen ja mahduimme änkemällä kyytiin.<br /><br />Parin tunnin venematka oli kosteeta kyytiä, koska jouduttiin istumaan paatin keulassa. Ranongin rannassa lähdin porukan mukana jonnekin, en tiennyt minne. Jäimme lähelle satamaa ilmeisesti jonkun kotiin odottelemaan, kun muutama tyyppi lähti mopolla hakemaan autoa. Noin puolen tunnin kuluttua auto saapui ja survoimme kuusi matkustajaa pieneen Toyotaan. Ajelimme bussi-asemalle ja jännitys lipusta alkoi kasvaa. Kysyin matkalla, että ovatko he kaikki menossa Bangkokiin vai vain osa ja mukava sälli vaan nyökytteli, että kaikki. Asemalle päästyämme etsimmekin lippuluukun ja hetken kuluttua miulle lyötiin kouraan lippu sieltä tiskiltä ja selvis, ettei täst porukast kukaa oo mihikää Bangkokiin menossa! Kielimuuri, you know.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4Igt1O0QnCCDRr2UZvNrro0X3w1VSQW0sFs0R0UjX-NIFlwzxoEKsOd4-bOL9QjciEyPSdY6EaiT3chdyJHcM65Y3jAFxBPAuJz4bH31LyUqlCRjZ_Wp-PRQDgV8u6zCB_RxygYGflq8U/s1600-h/_MG_0298.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 266px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4Igt1O0QnCCDRr2UZvNrro0X3w1VSQW0sFs0R0UjX-NIFlwzxoEKsOd4-bOL9QjciEyPSdY6EaiT3chdyJHcM65Y3jAFxBPAuJz4bH31LyUqlCRjZ_Wp-PRQDgV8u6zCB_RxygYGflq8U/s400/_MG_0298.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5429080279248147986" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Islannissa ne ovat geysireitä, Japanssa onseneita ja Thaimaassa waliwambateja.</span><br /><br />No, aikaa bussin lähtöön oli muutama tunti, joten lähdimme porukalla syömään. Joku mereneläviä tarjoava rafla löytyi ja ruoatkin tarjottiin nälkäiselle länkkärille. Lähistöltä löytyi myös Ranongin aika lailla ainoa nähtävyys, eli kuumat lähteet. Meno oli kuin Islannissa ja Japanissa konsanaan. Kuumimmissa lähteissä porukka paistoi jotain viiriäisen munia, hieman viileämmissä pääsi huljuttelemaan jalkoja. Lisäksi paikalta löytyi kaikkien lämmönystäville katettu alue, joka oli parkkiruutujen omaisesti jaettu 1x2m ruutuihin, joissa sai käydä nukkumassa. Lattia oli luonnollisesti lämmitetty lähteiden vedellä, joten paljain jaloin kävelykin oli hieman liian kuumaa. Ei oikein sopinut illan +26 ilman lämpötilaan. Paikallisia oli kuitenkin pötköllään lattian täydeltä.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2SGsrBmAgFp6Gb1t25YXWlPeQ-XTnRZYSbbgvk5unxYpSwhxsxCtTFjAnxEWQ2LsUcOr0xnlIh0Kv6Y86x_iDxnuxrF6ZQg7QcalcyHEiMJIr8QpAHiT7llVs_JaCLm5apQ9rKvgqQsIV/s1600-h/_MG_0321.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2SGsrBmAgFp6Gb1t25YXWlPeQ-XTnRZYSbbgvk5unxYpSwhxsxCtTFjAnxEWQ2LsUcOr0xnlIh0Kv6Y86x_iDxnuxrF6ZQg7QcalcyHEiMJIr8QpAHiT7llVs_JaCLm5apQ9rKvgqQsIV/s400/_MG_0321.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5429080282501474098" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Uudet tuttavani testaavat kuumaa lattiaa. Toinen vasemmalta kysy ruokailun yhteydessä, et onks Suomessa pingviineitä.</span><br /><br />Kasin aikoihin hilpaisimme takaisin bussiasemalle ja matka kohti Bangkokia alkoi. Meikäläisen tuurilla miulle osu takapenkki, jonka kallistusmekanismi oli sökönä, joten yö meni sitten sujuvasti pystyssä istuskellessa. Viiden aikaan saavuin Bangkokiin ja otin pari lisätuntia unta bussiaseman lattialla. Loppuaika sujuikin peukaloita pyöritellessä ja aikaa tappaessa. Onneksi törmäsin vielä Jenniin, joka oli lentelemässä suoraan Bangkokista kohti Helsinkiä. Olin yhden yön Bangkokissa ja seuraavan yön vietin lentokentän mukavilla istumiseen muotoilluilla penkeillä, koska lentoni lähti kuuden aikaan aamulla. Myös Hong Kongissa kahden päivän suunnitelma oli lähinnä tappaa aikaa ja hakea viimeiset ostokset. Ajan tappamiseen tuli helpotusta, kun OB:n työporukka oli viettämässä Sinin synttäreitä. Ilta sujui mukavasti neljän kuukauden takaisten tuttavien kanssa. Seuraavana iltana otin hyvissä ajoin suunnan lentokentälle ja odottelin puolen yön aikaan lähtevää lentoani.<br /><br />Tässä vaiheessa alkoi oikeasti tuntua, että kohta ollaan Suomessa. Reissun mitoitus tuntui täydelliseltä. Neljä kuukautta salli riittävän rauhallisen etenemistahdin ja irtautumisen arjesta. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tuntunut siltä, ettei haluaisi takaisin Suomeen. Viimeisimmät uutiset paukkupakkasista ja lumihangista vain lisäsi halua palata kotiin. Toki hommaan oli jo viimeisen kuukauden verran pikkuhiljaa asennoitunut ja etenkin koulun penkki, niin hassulta kun se kuulostaakin, houkutteli ja teki palaamisen miellyttäväksi. Suuntaavat opinnot alkavat. Suomi kutsuu!<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-52NJv-alpMDm8f2onFiM4cvpQy0kqWVuU8o5XG922eNL5b4zYjBmEjzdfJ6uyQkV0oB49XW2Yk_5tg3SDEuHhAPJjPv0LnTg94Z_ahWIbzB5Ikv5nuS5ayOQdRXxo_rSPKQ_NzYovjJO/s1600-h/_MG_0336.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 266px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-52NJv-alpMDm8f2onFiM4cvpQy0kqWVuU8o5XG922eNL5b4zYjBmEjzdfJ6uyQkV0oB49XW2Yk_5tg3SDEuHhAPJjPv0LnTg94Z_ahWIbzB5Ikv5nuS5ayOQdRXxo_rSPKQ_NzYovjJO/s400/_MG_0336.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5429089661293936130" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">"Seuraavana Tikkurila, nästan Dickursby"</span></span>Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-29549390890219789872010-01-21T08:04:00.003+02:002010-01-21T08:34:26.650+02:00Nemoa etsimässäSametin jälkeen alkoi joulu lähtestymään uhkaavasti, joten matka jatkui kohti Krabia ja luokkakaveria Jenniä, joka on suorittamassa työharjoitteluaan Ao Nangilla snorklausoppaana sukellusfirmassa. Aamulla paatti Rayongiin, sieltä bussilla iltapäivällä Bangkokiin. Tekstiviestittelyä Janin kanssa, joka ei vieläkään viihtynyt Pattayalla ja aivan järjettömällä kiireellä kohti bussiasemaa. Kysyin taksikuskilta, että ehtiikö puolessa tunnissa asemalle ja hän epäili vahvasti. Lupasin matkalla maksaa hieman ekstraa kyydistä, jos ehdin ja sälli painoi tallan pohjaan sanoja "faster", "go", "move" ja "speed" toistellen. Kaarsimme bussiaseman pihaan minuuttia vaille, tipit kouraan ja juoksujalkaa ovelle, jossa Jani odotteli rauhallisena ja kerto, että löyty sieltä myöhempikin bussi. Yö vietettiin siis välillä Bangkok - Krabi ja olimme perillä Ao Nangissa jo ennen yhdeksää. Joulun odottelu sujui rauhallisissa merkeissä tutustuen Ao Nangin eri rantoihin, koska itse kaupungissa ei kyllä tapahdu mitään.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN-UgCxC3JUOnJXSNyyw-mtzqGUGJ1S-iHhS1N7JEqDe5DPAFGUoRNb5u3v_vqXDUCO6yCuL1eBST63CWRkQ-5sNaZ6A6U91Dv6QDpVrF7vhFdp-jYCclhXOKi6T5KH21fltU85P-fgu2_/s1600-h/_MG_0145.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 266px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN-UgCxC3JUOnJXSNyyw-mtzqGUGJ1S-iHhS1N7JEqDe5DPAFGUoRNb5u3v_vqXDUCO6yCuL1eBST63CWRkQ-5sNaZ6A6U91Dv6QDpVrF7vhFdp-jYCclhXOKi6T5KH21fltU85P-fgu2_/s400/_MG_0145.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5429076530358557906" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Railaylla riitti kiivettävää ja kiipeilijöitä. Oisko tääl sopivat maisemat työharkkaan?</span></span><br /><br />Jouluaattona oli Jennin työporukka varannut pöydän eräästä suomalaisomisteisesta ravintolasta, ja jouluruokaa tarjosi kunnon väki. Laskimme lautaselta kymmenen eri ruokalajia aina kinkusta ja rosollista lohen kautta luumujälkkäriin. Suomenkieliset joululaulut lisäsivät ennestään kovin vähäistä joulutunnelmaa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKNTbB1SiLQVytcb_TqB6zE0YdASQ0dVDW7i60lTpINN8uwlzyPvYB4aJlXpHPSSRpT0-LdlSGsXbEzhSdUt2AwhcHNge4WdspOiVWbUvK_TxPqTtuM0Ec7knlLyx6ycHifeuuYdDyCs8Y/s1600-h/_MG_0157.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKNTbB1SiLQVytcb_TqB6zE0YdASQ0dVDW7i60lTpINN8uwlzyPvYB4aJlXpHPSSRpT0-LdlSGsXbEzhSdUt2AwhcHNge4WdspOiVWbUvK_TxPqTtuM0Ec7knlLyx6ycHifeuuYdDyCs8Y/s400/_MG_0157.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5429076538664229458" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">"Jouluruokaa tarjoo kunnon väki.."</span></span><br /><br />Joulun jälkeen Janilla koitti lähdön aika ja Jenni sai miut puhuttua mukaan Open Water Diver -sukelluskurssille, joten jäin vielä Ao Nangiin. Kolmen päivän kurssin aikana opeteltiin teoriaa sukeltamisesta ja käytiin yhteensä neljällä sukelluksella. Oma kokemuspohjani lajista pohjautui elokuviin, joten oppimäärä oli valtava. Ei se ookaa iha semmoi, et heitetää kamat niskaan, painutaan pinnan alle ja tullaan sit pois ko ei enää huvita. Pitää laskea syvyyksiä, sukellusten kestoja, paineita pullossa, typpiaikoja ja ties mitä. Tosin sukelluskelloillahan ne nykyään suoritetaan, mutta tietysti kurssilla opetellaan myös se ruutupaperi-vaihtoehto. Kokemuksena kurssi oli erittäin valaiseva ja mielenkiintoinen. OWD -kurssin jälkeen saa sukeltaa 18 metrin syvyyteen. Ennen pulikointia asetin tavoitteeks löytää Nemon ja kyllähä sieltä semmonenki löyty. Ja Dory ja Gill kans! Suosittelen lämpimästi.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUluWpbyZoQ4HXk_vcjqt809k4s_idKGsEZWqtnrMni0THxDKJIvm-bknll0-Xc2ozd4TBNEkCAn91mWAoAIkhOC8E7tJ7yOfVIg5EGJGu-MbcPHP8Dw8uZnaf8B5u44XkIESHg_F9c6JE/s1600-h/_MG_0208.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUluWpbyZoQ4HXk_vcjqt809k4s_idKGsEZWqtnrMni0THxDKJIvm-bknll0-Xc2ozd4TBNEkCAn91mWAoAIkhOC8E7tJ7yOfVIg5EGJGu-MbcPHP8Dw8uZnaf8B5u44XkIESHg_F9c6JE/s400/_MG_0208.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5429076542447288450" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Raya Diversin veneellä riitti väkeä joulun pyhinä.</span></span><br /><br />Dyykkailujen jälkeen alkoi uudenvuoden suunnittelu ja päätin vetäytyä johonkin rauhalliseen paikkaan vaihtamaan vuotta. Melkein jo lähdin Krabilta etelän saaria kohti, mutta tulin järkiini ja suuntasin "oikeaan suuntaan" eli pohjoiseen. Lokaatioksi valikoitui Ko Changin saari, josta kuulin ensimmäisen kerran reissun päällä joltain sälliltä. Samannimisiä saaria on Thaimaassa kaksi, ja tämä oli niistä se länsirannikolla sijaitseva, monen mielestä parempi saari. Bussi Ranongiin ja sieltä veneellä 1½h itse saarelle. Ostin tiketin paattiin suoraan guesthousesta jossa yövyin ja he varasivat vielä saareltakin ensimmäiseksi yöksi bungalowin. Tää oli eka kerta reissulla, kun varasin jotain etukäteen ja odotukset eivät olleet kovin korkealla. Mutta toisin kävi.<br /><br />Saarella on yksi pääranta, Long Beach, jossa suurin osa majoituksentarjoajista sijaitsee. Oma bungalowini löytyi kuitenkin noin neljän kilometrin päästä Long Beachilta pohjoiseen, jossa oli yksi pulju bungaloweineen. Oma kallioiden ympäröimä pieni hiekkaranta ja ehkä noin kymmenkunta ympäristöön ripoteltua bungalowia takasi juuri sen rauhan ja eristäytymisen, jota olin lähtenyt viimeisiksi päiviksi hakemaan. Paikan omistaja perheineen kutsui kaikki viisi paikalla ollutta vierasta yhteiseen uudenvuoden viettoon muiden lähtiessä kohti oikeita bileitä Long Beachille. Söimme thaimaalais-saksalais-sveitsiläis-itävaltalais-suomalaisella porukalla huikean illallisen ja jatkoimme iltaa pikkutunneille saakka. Puolen yön aikaan ei kuulunut rakettien pauketta, vaan lähetimme taivaalle perinteisiä kynttilälyhtyjä. Sveitsiläismies kertoi käyneensä Suomessa interraililla vuonna 1983 ja kertoi inhonneensa Oulua, koska siellä haisi jonkun rengastehtaan päästöt. En osannut juurikaan ottaa kantaa aiheeseen.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZQOA4RnKc0mQjGF79saXuAy6OPTs3gaUgZcrj1Wu8kigOFSiIn9gnRD5fL_5y3hRtLaBLmafO3MzIGJERjmuGvhbwhyphenhyphenf1pRbeD56wtR67YPbhYq61SLqhrUeWA9cSHuccLty3ChoBViv3/s1600-h/_MG_0265.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZQOA4RnKc0mQjGF79saXuAy6OPTs3gaUgZcrj1Wu8kigOFSiIn9gnRD5fL_5y3hRtLaBLmafO3MzIGJERjmuGvhbwhyphenhyphenf1pRbeD56wtR67YPbhYq61SLqhrUeWA9cSHuccLty3ChoBViv3/s400/_MG_0265.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5429076549239912930" border="0" /></a>Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-83069226168701735282010-01-03T05:46:00.000+02:002010-01-03T05:49:15.325+02:00Kantapääkikka - Osa 3Älä kokeile Ko Sametilla Barneyn haastetta syödä 20" pizza tunnissa, jolloin pizzan saa ilmaiseksi. Tulee kalliiksi. Kahden siivun jälkeen olin täynnä, buffet-tyyppisessä mestassa olisin ehkä syönyt kolmannen, neljännen jälkeen vatsalaukku alkoi reagoimaan ja viidennen jälkeen tuli stoppi ja järkyttävän huono olo. Aikaa tosin kului vain 30 minuuttia, mutta seuraavan kerran söinkin sitten seuraavana iltana. Samaa voisi kai simuloida Suomessa syömällä kotipizzan pannuperhepizzan, onks semmosia?<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBvUoTHP8C6HtduEWOK0bO39M_eyyVKRs21sTGzbXsg5tE1URtOdqw3CpYQeV9p_ukSdzjLiZg6EUj0ueV1Kh7tcwZqilcVsLho6T2SOywjwwnvKhNZe7Dv7hOTdvI52L57JpXhjd2jW2s/s1600-h/_MG_0053.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBvUoTHP8C6HtduEWOK0bO39M_eyyVKRs21sTGzbXsg5tE1URtOdqw3CpYQeV9p_ukSdzjLiZg6EUj0ueV1Kh7tcwZqilcVsLho6T2SOywjwwnvKhNZe7Dv7hOTdvI52L57JpXhjd2jW2s/s400/_MG_0053.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5422355416669973186" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Limupullo on muuten 1,25 litranen.</span>Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-818815773965491372010-01-03T05:42:00.003+02:002010-01-03T05:45:04.436+02:00Samettia..Pattayan hirvityksien jälkeen oli vuorossa ensimmäinen saari Thaimaassa ja valinta osui Ko Sametiin. Pattayalta bussilla Rayongiin ja sieltä paatilla valkeita hiekkarantoja kohti. Rannassa oli vastaanottokomitea, joka keräsi kaikilta saareen astuvilta 200 bahtin "kansallispuistomaksun", koska saari on virallisesti kansallispuistoaluetta. Lupaukset pehmeästä hiekasta ja sinisestä merestä osuivat kohdalleen, mutta jonkun verran oli myös turisteja paikalla. Saaren tarjonta rajoittui aktiviteettien osalta rantatuolissa makaamiseen, kirjojen lukemiseen ja fruit shakejen imeskelyyn. Yö bungalowissa kustansi 1,5e per nokka, joten viihdyimme saarella neljä yötä.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG-yOPlulwwcHt2ZCPucro0Xqjj1WzHUonN0rdaCEuIFTrS08LzXOiacR7d7Lbxbt4vQqsxu755Tp3unUxQDUSS9sde2aH6qdZy24d5P7f_97ORAztrWvlQ1SEFoAcngFWwegm37xCoXFZ/s1600-h/_MG_0061.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG-yOPlulwwcHt2ZCPucro0Xqjj1WzHUonN0rdaCEuIFTrS08LzXOiacR7d7Lbxbt4vQqsxu755Tp3unUxQDUSS9sde2aH6qdZy24d5P7f_97ORAztrWvlQ1SEFoAcngFWwegm37xCoXFZ/s400/_MG_0061.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5422354113960296850" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Rantahiekkaa olisi voinut pussittaa ja myydä Suomessa perunajauhona.</span><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-OiV9qAtO-ZnUlAYN6pXglo9l3c_khcoelany1B-iA-nN2MUq6_QdJGw210aLTwztkp34xoqD1UNJ3Mv2dSVaDB1bq5dmj3G5GmFUpKB89MIzo21NPc4R5x3GypHT0xG1ZnmfIrsSTNyI/s1600-h/_MG_0088.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 266px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-OiV9qAtO-ZnUlAYN6pXglo9l3c_khcoelany1B-iA-nN2MUq6_QdJGw210aLTwztkp34xoqD1UNJ3Mv2dSVaDB1bq5dmj3G5GmFUpKB89MIzo21NPc4R5x3GypHT0xG1ZnmfIrsSTNyI/s400/_MG_0088.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5422354120372161426" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Joulukortti-kuvatkin napsittiin pari päivää ennen aattoa, jotta saatiin tuttavat kateellisiksi.</span></span>Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-87591137639241036562010-01-03T05:40:00.000+02:002010-01-03T05:41:05.563+02:00Pattaya K-18Varoituksen sana: Nyt tulee rumaa tekstiä. Herkimmät lukijat ja perheen pienimmät voivat suosiolla skipata seuraavan pätkän.<br /><br />"Panoloma Pattayalla", T-paitaprintti lentokoneessa "Kohta saadaan p*llua!" sekä Kari ja Karvattomien herkkä kappale "Pannaas mennen Pattayalle". Siinä oli ennakokäsitykseni tästä mystisestä lomakohteesta Thaimaan rannikolla. Kuinka oikeaan nämä tulkinnat osuivatkaan!<br /><br />Kahdella luokkakaverillani Villellä ja Janilla (nimiä ei muutettu) ja parilla heidän kaverillaan oli vuokrattuna kämppä Pattayalta joulukuun ajaksi. Kuulin sällien matkasuunnitelmista pari päivää ennen lähtöäni ja sovimme, että jos aikataulut natsaa, niin tulen morjestamaan. Matkaa Bangkokista Pattayalle on bussilla vajaan parin tunnin verran ja suunta oli sopiva tulevia seikkailuja ajatellen, joten päätimme Katin kanssa tehdä visiitin tähän itärannikon helmeen. Ukot olivat olleet pelipaikoilla jo pari viikkoa, joista ensimmäinen oli riittänyt. Toisen he viettivät Laosissa ja nyt he olivat lähdössä lentelemään Kuala Lumpuriin ja Saigoniin. Näimme heitä siis vain vilaukselta Pattayalla ja saimme jäädä yöpymään heidän lukaaliinsa (Kiitos vielä kerran!).<br /><br />Ensimmäisen päivän aikana piipahdimme asunnon uima-altaalla ja kävimme syömässä kaupungin keskustassa. Tähän saakka kaupunki vaikutti suht normaalilta turistikohteelta, suomalaisine mainosteksteineen tietenkin. Ilta toi kuitenkin dramaattisen muutoksen katukuvaan. Illan hämärtyessä jokaisen baarin punaiset värivalot syttyivät ja baarihenkilökunnan vaatteet vähenivät. Vaikka olimme liikkeellä Katin kanssa, ei pariskunta-lookki vähentänyt kutsuhuutoja. Baarien tiskeillä istui d-paitoihin pukeutuneita länkkärimiehiä, jotka kilpailivat kuppikoossa tasaväkisesti ympäröivien baarineitosten kanssa. Varakkaimmilla herroilla istui kaksi täysi-ikäisyyden rajaa hipovaa tyttöä sylissään. Meininki oli kuvottavaa!<br /><br />Ylläkuvattu maisema sijaitsi siis kaupungin pääkadulla. Sen lisäksi kaupungista löytyy kyseiselle työmuodolle pyhitetty kadunpätkä, joka oli turistikarttoihin merkitty "Walking streetinä". Siellä homma lisääntyi toiseen potenssiin. Baaria toisen perään ja katu täynnä käsiksi käyviä "myyjiä", jotka tarjosivat palvelujaan. Kävelykadun alkupäässä oli parkissa turistipoliisiauto, joka tuntui lähinnä vitsiltä. Samat myyjät nojailivat autoon, eikä poliiseja tuntunut kiinnostavan pätkääkään. Homma toimii kuulemma siten, että jos joku kadulla elantoaan tienaava onnistuu myymään turistille jotain laitonta poltettavaa, käy myyjä vinkkaamassa kytille ja he tienaavat tuplahillot turistin maksellessa "sakkoja".<br /><br />Kaupungissa on kaksi hiekkarantaa. Pääranta on niin saastainen, että pelkästä vedessä kahlaamisesta voi saada jotain tartuntoja. Etelämpänä oleva ranta soveltuu uintiin, mutta metrin levyinen hiekkakaistale rantatuolien ja meren välissä ei houkuttele. Alueelle on toki pykätty kaikenlaista turistihoukutinta; on benji-hyppyä, mikroautoilua, eläintarhaa, paint-ballia ja kaikenlaista vesiaktiviteettia, mutta nämä tuntuvat vain hätäensiavulta. Todellista meininkiä kuvaavat paremmin Cockswell ja Shagfest -nimiset yökerhot, sekä Soi BJ -niminen katu. Kaupungin historiasta löytyy myös mielenkiintoinen yksityiskohta kaiken pahan alusta ja juuresta. Syy on tietenkin Vietnamin sota ja lomailevat jenkkisotilaat, jotka ovat aikanaan kantaneet taalansa kekoon.<br /><br />Vaikka ennakokäsitykseni Pattayasta osui aika oikeaan, tuli yllätyksenä homman avoimuus. Samaa touhuahan on harrastettu iät ja ajat joka puolella maailmaa, mutta täällä mitään ei jätetä mielikuvituksen varaan. Pääkadulla, kävelykadusta puhumattakaan, kävellessä ei voi välttyä pakarantarjoajilta, joita on satoja, ellei tuhansia ja kaikki tapahtuu täysin avoimesti. Sääliksi kävi niitä lomalaisia, jotka olivat perheen pienimpien kanssa eksyneet kävelykadulle ja yrittivät edes jotenkin suojella itseään tulevalta kysymystulvalta.<br /><br />Jos mie joskus eksyn Pattayalle vapaaehtosesti ja joku näkee, ni saa ampua.<br /><br />Älkää ikinä menkö Pattayalle perhelomalle!<br />Älkää ikinä menkö Pattayalle lomalle!<br />Älkää ikinä menkö Pattayalle!Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-42858951136559116052009-12-18T16:29:00.007+02:002009-12-18T16:40:15.579+02:00Thaimaahan, ei Thaimaaseen<div style="text-align: left;"><p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';">Vihdoin ja viimein torstai-iltapäivänä hyppäsin rajan yli vievään bussiin neljän Vientianessa vietetyn yön jälkeen. Homma sujui mutkattomasti, passin leimailut rajoilla ja pian saavuimme Nong Khaihin. Suuntasin suoraan juna-asemalle ja ostin lipun yöjunaan. Sänkypaikkoja oli jäljellä vain ilmastoiduissa vaunuissa, joten hinta oli hieman suolainen. Penkit eivät kuitenkaan houkutelleet. Laitoin viestiä Katille ja sovimme tapaamispaikan Bangkokista aamulla. Jälleen yökulkuneuvon aikataulu oli reissaajan kannalta tyhmin mahdollinen: Lähtö kuudelta, perillä kuudelta. Kai sillä palvellaan enemmän töihin kulkevia paikallisia, mutta miulle sopis paremmin lähtö kympiltä ja perillä kympiltä -tahti. </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><o:p><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';"> </span></span></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';">Perjantai-aamuna löysin Katin Khao San Roadin kulmalta, niin kuin olimme sopineet. Kyseinen kadunpätkä on Bangkokin travellerikeskittymän ydin. Aamulla seitsemän aikaan meno oli kuin millä tahansa kadulla, mutta siihen oli kuulemma tulossa muutosta päivän mittaan. Talsimme hotellille jatkamaan unia ja päätimme jättää kaupunkiin tutustumisen myöhemmälle.</span></span></span></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size:10.0pt;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu5a2jWitXzau-QlY4tsSG8hU_P5_MeHWgJJYFcaPKIRHu8ghvokqwYZ8Yd6dI6E1l5YUD-WzsdFLhHAPdqzxYNrcf22l4gjur3juAsQOv_Pzw8-NkRZnc2Hg8qxRipb9zPFGn7DBWO4QC/s1600-h/_MG_0023.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 222px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu5a2jWitXzau-QlY4tsSG8hU_P5_MeHWgJJYFcaPKIRHu8ghvokqwYZ8Yd6dI6E1l5YUD-WzsdFLhHAPdqzxYNrcf22l4gjur3juAsQOv_Pzw8-NkRZnc2Hg8qxRipb9zPFGn7DBWO4QC/s400/_MG_0023.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5416584916016199938" /></a><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';"><br /></span></span></span></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size:10.0pt;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';">Suurkaupungit eivät tällä reissulla ole oikein sytyttäneet ja sama meno jatkui nytkin. Niinpä jatkosuunnitelmat tehtiin pikaisesti ja kahden yön jälkeen vaihdettaisiin maisemaa. Perjantain pyörimme jalkapelillä Banglamphun aluetta ja ihmettelimme edelleen jatkuvia kuninkaan synttärikemuja. Paikalliset pukeutuivat vaaleanpunaisiin paitoihin, koska se symboloi kunnioitusta kuningasta kohtaan. Paitoja oli tarjolla edulliseen parin euron hintaan, mutta jäi vielä ostamatta. Pyörähdimme myös läheisellä iltatorilla, jossa oli myynnissä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kännyköitä, vaatteita, kenkiä, työkaluja, ruokaa, soittimia, käsitöitä, maalauksia, juomaa. Nyrkin kokoiset kaninpoikaset olisivat irronneet noin kolmella eurolla kipale.</span></span><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><o:p><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';"> </span></span></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';">Lauantaina kävimme katsastamassa shoppailijan unelmia, eli Bangkokin tavarataloja. Oli aikamoista Amerikan meininkiä! Tavarataloja on pienellä alueella useampia ja ehdimme noin kahdeksan tunnin urakoinnin aikana kiertää niistä kaksi. Kerroksia ja kauppoja on yhdessä pytingissä enemmän kuin Lappeenrannan kauppakeskuksissa yhteensä ja valikoima sen mukainen. Hintataso kuitenkin yllätti ja kaikki merkkitavarat pyörivät Suomen hinnoissa, joten hankinnat jäivät vähiin. Edustettuna on myös uskomaton valikoima erilaisia kahvila- ja ravintolaketjuja, suurin osa Amerikan maalta lähtöisin olevia. Mahboonkrom Centren ylimmästä kerroksesta löytyi myös maailmanluokan leffateatteri ja hinnat olivat noin kymmenyksen Suomen leffahinnoista. Halpaa ko saippua.</span></span><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><o:p><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';"> </span></span></o:p></span></p> <span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:'times new roman';">Kiireinen kaupunkimeininki sai riittää ja sunnuntaina köröttelimme kaupungin halki kohti eteläistä bussiasemaa ja otimme suunnaksi tarunhohtoisen Pattayan! </span></span></span></div>Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-69305035335582896552009-12-15T16:24:00.001+02:002009-12-15T16:24:49.157+02:00Laos TJ0!- Maaseudulla on tosi paljon eläimiä. Paljon enemmän kuin ihmisiä.<br /><br />- Hinta-taso on erittäin edullinen. Bungalowit kustantavat 1-3e yö, lautasellisen ruokaa saa 1-2 eurolla.<br /><br />- Paikallisilla on huikean hienoja traktoreita. Valitettavasti en saanut menopelistä kuvaa, mutta se muistuttaa työnnettävää ruohonleikkuria, joka vetää perässään isoa kärryä.<br /><br />- Paikallisbusseina toimivat avolava-autot, joiden lavoille on kyhätty penkit. Kyyti ei ole kovin tasaista.<br /><br />- Normaalit isot bussitkin ovat hieman vanhempaa tuotantoa. Eräässä bussissa oli lautalattia, jonka raoista pystyi seuraamaan alla kiitävää asfalttia.<br /><br />- Laos on juuri niin hidastempoinen maa, kuin kaikki kertoo. Ihmiset osaavat ottaa rauhassa. Maaseudulla ravintoloissa ruoan tuleminen kestää helposti tunnin verran. Kellään ei ole kiire.<br /><br />- Pääkaupungissa ei kannata pelata sitä "Purista kaveria olkavarresta ja sano "Kupla", kun näet Kuplan" -peliä, sillä käsivarret voivat olla aika hellinä. Volkkareita on siis paljon.<br /><br />- Synkkää faktaa: Sotaa on käyty myös Laosissa. Vietnamin sodan aikana Laosin pudotettiin noin 7500kg pommeja asukasta kohden. Se meinaa noin 500kg pommia 9 minuutin välein, 9 vuoden ajan. Vaikea arvata ketkä oli asialla. Räjähtämättömiä pommeja on edelleen metsät täynnä.<br /><br />- Verkkatakki-muodissa trendimerkkejä on tällä hetkellä Pmua ja Abibas.Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-73856210143259027432009-12-15T16:13:00.002+02:002009-12-15T16:23:39.636+02:00Rentoilua ja viisumihässäkkääPitkän tauon jälkeen on taas aika kertoa reissukuulumisia. Näppäimistöön tarttuminen ei ole kiinnostanut pätkääkään ja blogi laahaa pahasti perässä. Otetaanpa hieman kiinni!<br /><br />Jätimme isoimmat kamat Pakseen ja hankimme allemme kaksipyöräisen. Tällä kertaa vuokraväline oli Honda Wave. Otimme pyörän kolmen päivän joustavalla aikataululla ja lupasimme soitella, jos viivymme pidempään. Lähdimme siis kohti itää ja ensimmäisenä tavoitteena oli Paksong. Matkalla oli pari vesiputousta, jotka piti käydä tarkistamassa. Ensimmäinen oli valtava, mutta sitä piti ihailla puskien läpi kaukaa. Toinen oli hieman pienempi, mutta nyt pääsi ihan jo kastumisetäisyydelle. Putouksilta jatkoimme Paksongiin, joka oli pieni ainoan tien ympärille kyhätty kylä. Tunnelma oli kuin lännen elokuvista, matalia rakennuksia, pölyävää hiekkaa ja paahtavaa aurinkoa. Saluuna emme löytäneet. Paksongissa olimme kuitenkin niin ajoissa, että päätimme körötellä yöksi suoraan Tat Lohon. Paksesta Paksongiin tie oli tuliterää asfalttia ja matka taittui mukavasti. Paksongin ja Tat Lon väliltä löytyi useampi kilometri punaista hiekkaa, ja vauhti oli sen mukainen. Näihin muutamaan kilometriin tuhrautui varmaan tunnin verran, mutta hauskaa oli. Tiellä väisteltiin niin vastaantulijoita kuin lehmiäkin.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsdXaZD1_84PHFQlfS31xFrYeUgdpNmhAQzrI3minInSP9WlE7tAp2vhW4X7YEhj91bLID0aQ5lFb1zUlkvEjSN8MMBf9mPhyawNM2Yu08A0puIJe7yX2GnDvZGO2y9J4vpOke9nHU8sMR/s1600-h/_MG_9863.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsdXaZD1_84PHFQlfS31xFrYeUgdpNmhAQzrI3minInSP9WlE7tAp2vhW4X7YEhj91bLID0aQ5lFb1zUlkvEjSN8MMBf9mPhyawNM2Yu08A0puIJe7yX2GnDvZGO2y9J4vpOke9nHU8sMR/s400/_MG_9863.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5415466247867641330" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Tat Fan -vesiputouksella. Korkeutta noin 40m.</span></span><br /><br />Tat Lo osoittautui erittäin miellyttäväksi pikku kyläksi. Teitä oli pari, samoin guesthouseja ja ravintoloita. Löysimme kukkaroillemme sopivan bungalowin edulliseen 2e hintaan. Kylän tunnelma oli juuri sitä relaxoitunutta Laosia, mistä etukäteen olin lukenut. Kylän halki virtasi pieni joki, ja yläjuoksulta löytyi leveä vesiputous. Suvantomaisema toi mieleen muumilaakson. Päätimme samana iltana jäädä suoraan kahdeksi yöksi. Seuraavana päivänä otimme hyödyn irti vuokramoposta ja kävimme läheisessä Salavanin kaupungissa vilkaisemassa paikallisen torin, josta tarttui mukaan tuliaisiakin. Jatkosuunnitelmia soudettiin ja huovattiin pitkään ja hartaasti, ja lopputulema oli seuraava. Taru kaipasi suolaisen veden ääreen auringon alle, joten suunnaksi valikoitui Thaimaa. Miulla ei ollu vielä sinne asiaa, sillä ilman viisumia siellä saa oleskella vain 30Tat Lo osoittautui erittäin miellyttäväksi pikku kyläksi. Teitä oli pari, samoin guesthouseja ja ravintoloita. Löysimme kukkaroillemme sopivan bungalowin edulliseen 2e hintaan. Kylän tunnelma oli juuri sitä relaxoitunutta Laosia, mistä etukäteen olin lukenut. Kylän halki virtasi pieni joki, ja yläjuoksulta löytyi leveä vesiputous. Suvantomaisema toi mieleen muumilaakson. Päätimme samana iltana jäädä suoraan kahdeksi yöksi. Seuraavana päivänä otimme hyödyn irti vuokramoposta ja kävimme läheisessä Salavanin kaupungissa vilkaisemassa paikallisen torin, päivää ja omaan paluulentooni oli vielä reilu kuukausi aikaa. Niinpä seuraavana päivänä ajelimme takaisin Pakseen, palautimme mopon ja Taru suuntasi rajan yli Thaimaan puolelle. Mie päätin jatkaa siitä mihin jäätiin ja hyppäsin bussiin takaisin Tat Lohon.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhE1Pazkpi-pVyirAOPiRMW0MkmpLOVLX_fcxzAil1_pU9eoMm5FqMil86QlCJLV3DcAul8vpjqydMFXLSGWZT_j8VrG01zSSRiEUlmtQa-YIE70Prio5ak1rhK3pflLW04MLzlRERxMq-e/s1600-h/_MG_9916.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhE1Pazkpi-pVyirAOPiRMW0MkmpLOVLX_fcxzAil1_pU9eoMm5FqMil86QlCJLV3DcAul8vpjqydMFXLSGWZT_j8VrG01zSSRiEUlmtQa-YIE70Prio5ak1rhK3pflLW04MLzlRERxMq-e/s400/_MG_9916.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5415466240392339570" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Elukatkin osaavat levyttämisen jalon taidon.</span><br /><br />Seuraavat päivät meni jälleen tehokkaasti nollatessa, kirjoja ja riippumattoa kuluttaen. Samalla yritin kylän kalliin internetin avustuksella ottaa tarkemmin selvää Thaimaan viisumikuviosta. Homma menee pähkinänkuoressa siten, että jos lennät maahan, saat passiisi 30 päivän oleskeluun oikeuttavan leiman. Mutta viime syksynä oli tähän tullut tarkennus, eli jos saavutkin rajan yli maata pitkin, saat ainoastaan 15 päivän leiman. Viesti Tarulta vahvisti tämän ja mutkisti omia suunnitelmiani. 15 päivää ei siis riittäisi, koska olisin Thaimaassa ensi vuoden puolelle saakka. Olin sähköpostitse yhteydessä niin Thaimaan suurlähetystöön Suomessa, kuin Suomen suurlähetystöön Bangkokissa, ja vaikka molemmat sähköpostiin vastasivatkin, niin kummatkaan eivät vastanneet kysymykseen, että saako sitä 15 päivän leimaa jatkettua mitenkään. Koska lähin Thaimaan suurlähetystö sijaitsee Laosin pääkaupungissa Vientianessa, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suunnata 700km pohjoiseen hakemaan ilmaista 30 päivän viisumia. Byrokratia on monimutkaista. Viisumi on tosiaan ilmainen, mutta silti sitä 30 päivän leimaa ei voida lyödä maarajalla. Niinpä suuntasin takaisin Pakseen, jossa hyppäsin miellyttävään yöbussiin kohti pääkaupunkia.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxRoB4dY_emx6mdMqzrWyQrRBmYoEg8kTniPw5BrcMVez_7UChvVg14T5l9eixTvmj6DnO4qz9rxTt-XxIiRmKcoU11qlDbhcF93mSDyj2qh7iVJi3zAJnQmWtmsknarlSLUKyZzeTK1rH/s1600-h/_MG_9963.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 231px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxRoB4dY_emx6mdMqzrWyQrRBmYoEg8kTniPw5BrcMVez_7UChvVg14T5l9eixTvmj6DnO4qz9rxTt-XxIiRmKcoU11qlDbhcF93mSDyj2qh7iVJi3zAJnQmWtmsknarlSLUKyZzeTK1rH/s400/_MG_9963.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5415466233625465202" border="0" /></a><br />Lipunmyyjä kertoi, että bussissa on tuplasängyt, mutta "only man and man together". Oma paikkani osui kuitenkin bussin takaosan neljän hengen punkkaan ja viereeni sain Lao-laolla marinoidun Thomasin Zurichista. Aamulla hän kyseli, että nukuinko hyvin eikä oikein uskonut, kun sanoin, että uni oli kovin katkonaista. Olimme yöllä kuulemma pysähtyneet noin puolen tunnin tauolle, jolloin kaikki nousi bussista pihalle vessaan ja syömään. Ei mitään muistikuvia.<br /><br />Olimme aamulla jälleen rikollisen aikaisin perillä, hieman ennen kuutta ja lähdimme Tompan kanssa metsästämään majoitusta. Eihän sujuvaa vierekkäin nukkumista kannata jättää yhteen yöhön. Tässä vaiheessa tajusin myös, että Tat Lossa riippumatossa lötköttely oli tehnyt tehtävänsä, eikä meikäläisellä ollut mitään käryä viikonpäivistä. No kuten arvata saattaa, oli sunnuntai. Mikä tietysti meinaa sitä, että Thaimaan suurlähetystö on kiinni. Niinpä päivä kului Vientianen suhteellisen rauhallisilla kaduilla pyöriessä. Kaupungissa oli alkaneet 25th South East Asia Gamesit, eli jonkin sortin Kaakkois-Aasian Olympialaiset. Lajikirjo oli vähintäänkin laaja ja kisaturisteja kaupunki pullollaan. Yöpaikan etsiminenkin oli ensimmäistä kertaa reissussa hankalaa, sillä suurin osa paikoista oli täynnä.<br /><br />Maanantai-aamuna lähdin tallaamaan kartta kourassa kohti lähetystöä. Löysin perille, mutta jälleen kerran Lonely Planet oli hieman aikaansa jäljessä ja lähetystö oli muuttanut. Vanhalta portilta löytyi kuitenkin kartta ja sitä muistellen lähdin jatkamaan aamulenkkiäni vielä kauemmas keskustasta. Olin kuullut, että lähetystöllä kannattaa olla hyvissä ajoin ennen aukeamisaikaa, sillä viisumia hakee pari muutakin jannua. Perille päästyäni ihmettelin hiljaista kadun pätkää. Syy selvisi suljetulla portilla: "Today is Thailand´s King´s birthday. We have holiday!" Ihanasti. Ei auttanut muu kuin suunnata lipokkaat takaisin keskustaan ja yrittää seuraavana aamuna uudestaan. Tom jatkoi maanantaina pohjoiseen, joten kävin puolen päivän aikaan etsimässä uutta majoitusta ja löysin sopivan 6 neliön kopin. Vientianen vierailun oli määrä olla pikainen, sillä maanantaina seuraava reissuseuralainen Kati oli jo lentänyt Bangkokiin ja odotteli siellä meikäläisen saapumista. Nyt Vientianessa tuntui menevän suunniteltua pidempään. Tiistaina oli taas pystyssä kukonlaulun aikaan ja lähdin tamppaamaan kohti lähetystöä. Olin perillä noin tuntia ennen aukeamista, ja jonoa oli noin kaksisataa metriä. Kun portti vihdoin aukesi ja sain sisältä jonotusnumeron, oli se masentava 325. Taululla mentiin numerossa 7. Parin tunnin jonottelu, hakemus sisään ja keskiviikko-iltapäivänä hakemaan viisumia.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh83WR6bsliSHeunditPkWf6msRrY49q7U8t5YitoEit9uG9G9YZ683_U7FmIhkpi4zCBisAjGw5IhKVIB1jYbTZUQ_PQTPk80_mDC4_Mc_An4SBvLaQ2aRp1DW_vr7Uf5RxvdPcnG8-qvg/s1600-h/_MG_0010.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 266px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh83WR6bsliSHeunditPkWf6msRrY49q7U8t5YitoEit9uG9G9YZ683_U7FmIhkpi4zCBisAjGw5IhKVIB1jYbTZUQ_PQTPk80_mDC4_Mc_An4SBvLaQ2aRp1DW_vr7Uf5RxvdPcnG8-qvg/s400/_MG_0010.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5415466252529451826" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Indian gate? Ei suinkaan, vaan Vientianen Patuxai eli Victory Gate.</span><br /><br />25th SEA Gamesin lajivalikoimaan kuului jalkapallo. Kadulla kulkiessa ei jäänyt epäselväksi, että Laosilla oli tänään ottelu. Televisioita oli kannettu ulos jokaisesta kuppilasta ja paikalliset katsoivat matsia kaduilla. Väkeä oli liikkeellä paljon ja kun Indonesia kaatui luvuin 2-0, oli selvää, ettei tänä yönä uni tulisi ihan heti kympiltä. Meininki oli siistiä, ihmiset ajoivat autoilla liput liehuen ja joka ovesta ja ikkunasta roikkui joku ulkona kasvot maalattuna ja kovasti iloiten. Juhlinta jatkui pitkälle yöhön Beer Laon voimalla.<br /><br />Keskiviikkona oli viisumin nouto. Portit aukesivat noutoa varten iltapäivällä kello 13.00 ja viimeinen bussi rajan yli, jolla ehtisi Bangkokin yöjunaan lähtisi 15.30. Olin puolen päivän aikaan jonottamassa ja tällä kertaa lippusessa luki 209. Tosin nyt jokainen vaan kävisi hakemassa oman passinsa, joten homma lähti rullaamaan vauhdikkaasti. Jossain vaiheessa toinen palvelutiskeistä kuitenkin suljettiin ja toisessakin passien jakelu hidastui kummasti ja välillä yksi asiakas sääti luukulla minuuttitolkulla. No tässä vaiheessa nokkelimmat varmaan arvaa, että ehdittiinkö sitä 15.30 bussiin. No eihän sitä ehditty! Sain passin kouraan 15.27 ja asemalle oli matkaa muutama kilometri, joten haaveeksi jäi. Eihän tässä kiire mihinkään ole, mutta Kati odottelee edelleen Bangkokissa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7I7AhHByTlofsRn_3wrDhJPjxoubtQqf5UQlcGThlIKktseeZVY-oxsn-lrnxTH9qJ07dUBmwHJxjpBy8fSYy3FQd2UQSN9iCjoOWWZ9NejrHrlBJTZRxByyu93Jy_hq8gPXbqFVEJsVI/s1600-h/_MG_9975.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7I7AhHByTlofsRn_3wrDhJPjxoubtQqf5UQlcGThlIKktseeZVY-oxsn-lrnxTH9qJ07dUBmwHJxjpBy8fSYy3FQd2UQSN9iCjoOWWZ9NejrHrlBJTZRxByyu93Jy_hq8gPXbqFVEJsVI/s400/_MG_9975.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5415466228171215154" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Ekologinen ruoholla toimiva ruohonleikkuri.</span><br /><br />Mutta jottei pelkästään negatiivista, niin jämähtäminen Vientianeen antoi mahdollisuuden osallistua Skype-pikkujouluihin Suomen suuntaan. Guesthouseni vieressä oli astetta pätevämpi hotelli, jonka wlan kuului huoneeseeni. Kävin pokkana kysymässä niiden respassa, että voisinko pikaisesti lukaista sähköpostit ja 25 sentin maksua vastaan sain tunnarit. Kiitos hei. Varustauduin pikkujouluihin huolella, sillä jostain pikkupuodista löytyi tonttulakki ja Scandinavian Bakerysta jopa joulupipareita! Aikaeron vuoksi pikkujoulut menivät yötöiksi, mutta konsepti oli huikea. Kiitos vielä Lahden porukoille :)Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-73275209965017048132009-11-28T13:39:00.003+02:002009-11-28T14:12:34.457+02:00Si Phan Don - Don DetStung Trengistä matka jatkui luvatusti seuraavana aamuna ja vaikka bussi starttasikin tunnin luvattua myöhemmin, olimme rajalla silti jo ennen kymmentä. Muodollisuudet rajalla, kuponkien täyttelyt ja dollarin "leimausmaksut" tirehtööreille ja yli mentiin, että heilahti. Jatkokuljetusta jäätiin odottelemaan pieneen rajakuppilaan, ja edellisen (jo takaisin Kambodzan puolelle kadonneen) kuljettajan arvio oli noin kymmenen minuuttia, joka kuitenkin venähti puoleentoista tuntiin. Auton lavalla muutama kilometri pohjoiseen ja satamassa kulkuneuvon vaihto sulavalinjaiseen veneeseen. Puolen päivän aikaan jalka koskettaa yhtä neljästä tuhannesta saaresta, Don Detiä ja aika pysähtyy. Muutaman mutkan jälkeen löydän Tarun saaren toisesta "satamasta", johon hänet oli pudotettu. Lähdimme valitsemaan sopivaa bungalowia muutaman päivän toimettomuutta varten ja sopiva löytyi pikaisesti.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMlbaPVrQ8tEnKlksl1uWlkLgYOa3F50pJpuSHJxYp5vHhRGOoDncJMtjq6rX7nPZKVFOQbjizhUjpJsDEzIJyrt-v_M9HFLmTDnxvZ_7NYmAoYoYWwtnC9Yv6HW6upA-QbMr6XwULuWk8/s1600/_MG_9709.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMlbaPVrQ8tEnKlksl1uWlkLgYOa3F50pJpuSHJxYp5vHhRGOoDncJMtjq6rX7nPZKVFOQbjizhUjpJsDEzIJyrt-v_M9HFLmTDnxvZ_7NYmAoYoYWwtnC9Yv6HW6upA-QbMr6XwULuWk8/s400/_MG_9709.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5409118631200263778" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Bungalow Mekongin yllä kustansi reilut 60 senttiä per lärvi per yö. Ei paha.</span><br /><br />Toisen riippumaton kiinnitys terassille, vesiostokset ja relaaminen oli valmis alkamaan. Don Det on suhteellisen pieni, mutta suosittu saari Laosin ja Kambodzan rajalla, jossa Mekong-joki on leveimmillään noin 14 kilometrin levyinen. Alue tunnetaan nimellä Si Phan Don, joka tarkoittaa neljää tuhatta saarta. Travellaajat pyörivät pääasiassa kolmella saarella, pääsaari Don Khongilla, Don Detillä ja Don Khonilla. Syy miksi reissaajat hakeutuvat tänne, on kai aika yksinkertainen. Täällä ei tapahdu yhtään mitään.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipHsWGGOHfrwtOpKEhca7BReqvAJNWkbqslQBLuGPm8nCQMGXs7EUutxrA7b4V40domyMHdL4e-BnWiKHEBVy5dx4_89oEs8-guYlk2XAMQnuFN0lN0kFBawczK-LeUDMsv7MDDSa4wvbt/s1600/_MG_9684.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipHsWGGOHfrwtOpKEhca7BReqvAJNWkbqslQBLuGPm8nCQMGXs7EUutxrA7b4V40domyMHdL4e-BnWiKHEBVy5dx4_89oEs8-guYlk2XAMQnuFN0lN0kFBawczK-LeUDMsv7MDDSa4wvbt/s400/_MG_9684.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5409118625738472690" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Naapurisaarelta Don Khonilta löytyi levottoman kokoiset vesiputoukset.</span><br /><br />Don Detillä asuu paikallisia maanviljelijöitä, joista lähes jokainen on pykännyt jonkunlaisen majoitukseen kelpaavan kopin tontilleen ja tarjoaa kattavan menun perussafkoja. Sähköjä saarella ei ole (tolppia ja piuhoja kyllä oli, mutta kukaan ei tuntunut olevan niissä kiinni?), ja pimeyden laskeuduttua generaattorin hurahtavat käyntiin ja tuottavat valoa hehkulamppuihin muutaman tunnin. Ravintolat sulkeutuvat kymmeneltä ja saari hiljenee. Lämmintä vettä ei ole, vessat ovat kyykkymallia, paikalliset puhuvat englantia vain vähän. Mitään mullistavaa nähtävääkään saarella ei ole, ellei ole kiinnostunut kotieläimistä, joita saarella oli enemmän kuin asukkaita. Kanoja, kukkoja (jotka rääkyivät aivan vääriin aikoihin), kissoja, koiria, sikoja, lehmiä, ja vesipuhveleita kulki sujuvasti samaa polkua ihmisten kanssa. Oman lisänsä soppaan toi narun päässä kirmannut apina sekä ylväs kotka. Auringonpalvontaakaan ei voi harrastaa hiekkarannalla. Kaikesta tästä huolimatta saarella pyöri reppuselkäisiä reissaajia kymmenittäin.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb2X8Kk90yCFZapfuu-OjhUf2i0HFnxZH7H79nBO7jOlnEZdSzlpLC67GwwDubpMXnNF4WkiKa38244dE97HUcFo2o8Pa6v6K5Q47Qe73a2qy5i1UoktpKgbwoOKYBb62TBAPYCwg_9IQg/s1600/_MG_9694.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb2X8Kk90yCFZapfuu-OjhUf2i0HFnxZH7H79nBO7jOlnEZdSzlpLC67GwwDubpMXnNF4WkiKa38244dE97HUcFo2o8Pa6v6K5Q47Qe73a2qy5i1UoktpKgbwoOKYBb62TBAPYCwg_9IQg/s400/_MG_9694.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5409118616870582338" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >No okei on hiekkaranta, mutta sekin naapurisaarella pyörämatkan päässä, ja vesi ei oo kovinkaan uimakelpoista. Silti oli aika makee mesta.</span><br /><br />Pohdimme saaren viehätysvoimaa ja tulimme siihen tulokseen, että tämä kaikki kertonee nyky-yhteiskunnasta jotain, kun ihmiset hakeutuvat tälläiseen paikkaan viettämään ansaittuja lomapäiviään. Muutaman ravintolan kelloa lukuunottamatta voit elää täysin tiedottomana kellonajasta tai viikonpäivästä. Ei paina deadlinet päälle, herätyskello ei herätä töihin, eikä elämässä ole aikatauluja. Millään ei ole mitään väliä. Aurinko nousee ja laskee päivittäin, ruokaa löytyy, majoitusta löytyy. Ja kaikki on lisäksi edullista. Kuudella eurolla selviää päivän.<br /><br />Törmäsimme naapuri-bungalowissa asuvaan pariskuntaan, jolla ikää oli varmaan yli kuudenkympin ja he kertoivat, että ovat saarella kolmatta talvea. Tällä kertaa visiitti kestää viisi kuukautta. He olivat reissanneet Kaakkois-Aasiaa aiemminkin, ja mieltyivät paikkaan niin paljon, että ovat tulleet aina takaisin. Riippumatossa keinuminen kirja kourassa viihdytti meitäkin sen verran hyvin, ettei parin päivän jälkeen ollut vielä kiire minnekään. Viikkoon venähti.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl2QzNG8d4PwPS3KkD8sfu6BHqjbxAn6VFSWwXX1CKBBVRhUkrbhP1c6ulgZlVNRxyQx8leWGP_U9GTrmMWHZXs2-hN3wsCDalwaWnE-u9zQ0Qr0o3D6a78bkfaBlVDrPgf6WLScEI0oB5/s1600/_MG_9786.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl2QzNG8d4PwPS3KkD8sfu6BHqjbxAn6VFSWwXX1CKBBVRhUkrbhP1c6ulgZlVNRxyQx8leWGP_U9GTrmMWHZXs2-hN3wsCDalwaWnE-u9zQ0Qr0o3D6a78bkfaBlVDrPgf6WLScEI0oB5/s400/_MG_9786.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5409118615056487970" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Saarella pystyi valitsemaan sijaintinsa auringon suuntaan periaatteessa koko päivän. Tässä näkymä erään ravintolan pöydästä.</span></span><br /><br />Matka jatkui eilen hitaasti, mutta kankeasti. Pääsimme tavoitteeseemme Champasakiin, pieneen kaupunkiin ennen Paksea, jossa viivyimme yhden yön. Aamulla kävimme vilkaisemassa kaupungin "ainoan" nähtävyyden, eli Wat Phu Champasakin. Kyseessä on khmeerien rakentama temppeli, joka on pykätty suunnilleen samoihin aikoihin Angkor Watin kanssa. Saman tyylinen, mutta luonnollisesti pienempi. Matka kaupungista temppelille taittui leppoisasti polkupyörillä ja aloin taas fiilistelemään viime vuoden fillarireissua ja uutta reissua jonnekin näille suunnille. Samoihin paikkoihin on kuitenkin tylsä mennä uudelleen, joten oisko Indonesia ja Malesia seuraavat? Iltapäivän porottavan auringon alla jatkoimme matkaa kohti Paksea ilmastoidussa VIP-bussissa! Ne ovat aika harvinaista herkkua tässä maassa. Tarkoituksena on huomenna vuokrata kaksipyöräinen, eli mopo, jättää suuremmat tavarat Pakseen ja hilpaista muutaman päivän tourneelle kohti idän pienempiä kyliä. Kohteina Paksong, Tat Lo, ehkä Sekong. Katsellaan mihin nenä näyttää ja missä viihtyy parhaiten.<br /><br />P.S. Vaikka reissua on vielä jäljellä toista kuukautta, niin alkaa jostain syystä ajatukset jo laukkaamaan kotiin paluussa. Reissun loppua kohden on jonkun verran enemmän suunnitelmia kuin ensimmäisellä puolikkaalla oli, ja etenkin Suomeen tulon jälkeen on taas tuhat ja neljä juttua, mitä pitää hoitaa. Iskeeköhän tässä joku loppureissun ressi päälle? Paluulento on tammikuun 7. päivä torstaina, ja koulun oli tarkoitus jatkua suoraan seuraavana maanantaina, mutta se venähtikin viikolla eteenpäin, joten saan sopivan hengähdystauon arkeen palaamista varten. Jos sitä löytäis vaikka kämpän ja ehtis muuttamaan kamat takasin Lahteen..Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-14567461902311728592009-11-24T13:43:00.002+02:002009-11-24T13:44:52.526+02:00Kambodza TJ0!- Mopoillessa kypärää käytetään vain päivällä, jolloin on valoisaa. Pimeyden laskeuduttua poliisit "eivät näe", joten kypärää ei tarvita. Kyydissä istuessani sain kypärän päähäni kerran koko visiitin aikana.<br /><br />- Phnom Penhissä on animoidut liikennevalot jalankulkijoille. Punainen herra luonnollisesti seisoo tomerana paikoillaan, mutta vihreä mies kävelee rauhallisesti tien yli, kunnes aika alkaa loppua ja mies kiristää tahtia. Viimeiset pari sekuntia sälli pinkoo kuin Powell.<br /><br />- Englanti sujuu lokaaleilta yllättävän hyvin.<br /><br />- Vietnamin jälkeen henkilöautojen määrä lisääntyi räjähdysmäisesti. Vietnamissa autojen ja mopojen suhde oli ehkä 1-99, täällä varmaan 50-60. Eikä autot ole mitä tahansa kauppakasseja. Lexus on varmaan toiseksi yleisin merkki Toyotan jälkeen ja suurin osa niistäkin on valtavia city-maastureita.<br /><br />- Niin ikään Vietnamin Hondat vaihtuivat mopo-markkinoilla Korealaisiin Daelimeihin. Lyijykynällä ja viivottimella suunniteltu istuin on yllättävän mukava.<br /><br />- Kambodzassa ei käytetä ollenkaan kolikoita. Pienin seteli johon törmäsin oli 100 rieliä, eli noin 2,5 senttiä.<br /><br />- Motodupit eli mopokuskit ovat huomattavan paljon ystävällisempiä kuin Vietnamissa. He tarjoavat kyytiä kerran ja jos siitä kohteliaasti kieltäytyy, he antavat asian olla. Vietnamissa mopo saattoi seurata kaksi sataa metriä tyrkyttäen halpaa kyytiä.<br /><br />- Yksi lisäys listaan asioista, joita mopolla voi kuljettaa: tietenkin toinen mopo.<br /><br />- Sihanoukvillen liepeillä oli kadun varressa autokorjaamo, jonka mainos kertoi suunnilleen seuraavaa: "Auton ratin vaihto oikealta vasemmalle. Halvalla!".<br /><br />- Linja-autoissa katsellaan karaoke-videoita. Onneksi kukaan ei laula. Videoiden teemat ovat suunnilleen samoja, kuin kotimaisissakin karaoke-julkaisuissa, eli äärettömän tylsiä.Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-7167917116568116652009-11-24T13:39:00.001+02:002009-11-24T13:42:12.295+02:00Torstai 19.11.2009Yöbussia ei kohti Laosia tietenkään ollut, joten lähtö venähti seuraavaan aamuun. Ja koska yhdessä päivässä hankittava viisumi maksoi noin kympin enemmän kuin normaali, niin se venähtikin vielä seuraavaan aamuun. Tässä koostetut tunnelmat bussimatkalta Phnom Penhistä Don Detin saarelle, jonka oli määrä kestää kaksitoista tuntia.<br /><br />00.19 Laitan kellon soimaan ja nokialainen ystävällisesti ilmoittaa, että herätykseen on aikaa reilut viisi tuntia. Ajattelin ovelasti valvoa pitkään, jotta bussissa uni maittaa. Tuk-tuk-kyyti bussipysäkille lähtee 06.00.<br /><br />05.31 Kello soi. Pikaiset aamutoimet, joiden aikana edellisen illan ruokahaluttomuus paljastuu alkavaksi ripuliksi. Täydellinen ajoitus.<br /><br />06.09 Saan bussilipun ja selviää, että lähtö nouto onkin vasta 06.30. Ehdin siis toistamiseen vessaan.<br /><br />07.00 Tuk-tuk -kuski osoittaa "oikean" bussin, mutta lippu ei kelpaa. Bussiaseman sällit juttelevat hetken keskenään, ja poistuvat paikalta. "One moment, please". Vieressä seissyt lokaali kääntää keskustelun englanniksi ja sanoo, että sällien mukaan oikea bussi lähti jo. Lipussa lukee kuitenkin lähtöaika 07.15. Ihanata.<br /><br />07.14 Joku henkilökunnasta tulee nykimään hihasta ja kehottaa sisälle istumaan. "Wait here 15 minutes." No eipä tässä kiire oo muuallekaan. Bussin henkilökunta tulee kuulemma hakemaan.<br /><br />07.35 Vartti meni jo, ketään ei kuulu. Ehtisköhän vielä vessaan? Ei uskalla yrittää.<br /><br />07.47 Tärkeän näköinen setä radiopuhelimen kera tulee kyselemään määränpäätä ja ohjaa oikeaan bussiin. Bussi nytkähtää liikkeelle. Edellisen yön univaje alkaa toimimaan ja luomet painuvat kiinni.<br /><br />10.09 Herään bussin jarrutukseen, ensimmäinen pysähdyspaikka. En etsi välipalaa vaan kiiruhdan vessaan. Täällä päin "huoltoasemat" eivät ole mitään ABC:ita, joten vessassa muistelen Madventuresin ohjeita: "Laske raappahoususi kinttuihin ja asetu suolensuoristavaan syväkyykkyyn".<br /><br />11.01 Bussi pysähtyy noukkimaan lisää väkeä kyytiin. Kun uuden ihmiset ovat kyydissä, ajetaan 30m taakse päin ja pysähdytään syömään. Oma ruokahaluni ei ole läsnä, joten jään bussiin. Hetken kuluttua lähes tyhjä bussi lähtee liikkeelle ja ajaa 200m taaksepäin pienen rengas-kojun eteen. Tunkki nostaa bussin kenolleen ja bussin alta kaivetaan vararengas. Syy jää tuntemattomaksi, mutta homma sujuu ripeästi paineilma-työkalujen ansiosta. Koukkaamme syöjät takaisin bussiin ja matka jatkuu.<br /><br />12.04 Matkaamme keskellä periferiaa, punainen hiekka pöllyää, eikä kuski hiljennä isompiinkaan monttuihin. Matka-tavaroita tippuu ylähyllyltä käytävälle.<br /><br />12.32 Taka-vasemmalta kuuluu kova pamahdus! Bussi ohjaa tien sivuun ja pysähtyy. Rengas puhki. Läheisen mökin lapset juoksevat ihmettelemään, kun bussikuski ja puolet matkustajista vääntävät käsivoimin juuri paineilmalla tiukattuja pultteja auki. Onneksi työkalupakista löytyy kolmemetrinen rautaputki. Juuri vaihdettu rengas pistetään takaisin paikoilleen ja ulkokumia myöden räjähtäny rengas nostetaan vararenkaan paikalle. Matka jatkuu 13.21.<br /><br />13.59 Saavumme Kratieen, johon suurin osa matkustajista jää. Nyt bussissa on tilaa nukkua, mutta enää ei nukuta. Vessakäyntiin ei kuulemma ole aikaa.<br /><br />14.12 Kaivan esiin Lonely Planetin kirjan Laosista ja käyn tutkimaan määrän päätä. Vilkuilen ohi kiitäviä maisemia ja laskeskelen jäljellä olevia tunteja.<br /><br />14.49 Selviän aika pitkään, ennen kuin kaivan MP3-soittimen esiin. On ollut mukavasti ohjelmaa, totean.<br /><br />15.49 Bussi pysähtyy Stung Trengiin, viimeiseen kaupunkiin ennen rajaa. Bussiyhtiön sälli syöksyy sisään ja kehottaa ulos bussista toiseen bussiin. Saman bussin piti mennä rajalle asti. Ulkona selviää, että olemme myöhässä emmekä ehdi enää rajalle ennen sulkemisaikaa. Soitto rajaviranomaisille varmistaa, että tänään ei ylitetä rajaa sulkemisajan jälkeen. Mopo kyyditsee turhautuneen matkaajan guesthouseen odottamaan seuraavan aamun uutta yritystä. Kukaan ei pyytele anteeksi. Itseäni tilanne ei juurikaan häiritse, koska aikaa on, mutta bussissa matkustanut Aussi-tyttö, jolla on kolmen viikon reissua jäljellä kahdeksan päivää, käy aika kuumana. Miulle riittää huoneesta löytyvä oma vessa.Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-40128540576086398882009-11-16T14:32:00.005+02:002009-11-16T15:58:59.469+02:00S-21, Killing Fields ja Angkow WatBloggailussa on ollut hieman taukoa, kun ei oo muka ehtiny kirjotella, vaikka aikaa on vaikka muille jakaa. Phnom Penhin visiitin aikana tuli käytyä tutustumassa Kambodzan historiaan kouriintuntuvalla tavalla. Asiasta kiinnostuneet voi luupata lisäinfot netistä, mutta pikaisena pohjustuksena kyseessä on 1970-luvulla tapahtunut kansanmurha. Kambodzan vastine Hitlerille, Pol Pot armejoineen kuulusteli, kidutti ja teloitti neljän vuoden aikana arvioiden mukaan 20.000 ihmistä. Joukossa oli ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Pol Potin punakmeeri-armeija yritti tuhota kaikki vihollisensa, jotka saattoivat vastustaa heidän hallintoaan. Viholliseksi leimautumiseksi riitti lukutaito.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKtiUw1GLFa3XKWls81z7InuuP0BxTzQEhTxcE6DeFHoLv2vtIiKOqDnsfQW17UNRBmcpV8XvizqQ7qhhSVeMeBkYPnRkXRk2b6OkaDkF18Q-DaVg2kwXEmafRbCuORY0RZLGlJFTpGcHW/s1600/DSC_0010.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKtiUw1GLFa3XKWls81z7InuuP0BxTzQEhTxcE6DeFHoLv2vtIiKOqDnsfQW17UNRBmcpV8XvizqQ7qhhSVeMeBkYPnRkXRk2b6OkaDkF18Q-DaVg2kwXEmafRbCuORY0RZLGlJFTpGcHW/s400/DSC_0010.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5404684632639183746" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Kidutushuone. Ammuslaatikoissa säilytettiin erilaisia hyönteisiä, joita survottiin kuulusteltaviin tehtyihin haavoihin. </span><span style="font-weight: bold;">©</span></span> <span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Barrie Charney-Golden</span></span>.<br /><br />Tuol Sleng on Phnom Penhin keskustassa sijaitseva entinen koulu, jonka Pol Pot muutti kuulustelu- ja kidutuskeskukseksi. Luokkahuoneista tehtiin vankisellejä joissa ihmiset viruivat kuukausia. Nykyään Tuol Sleng, toiselta nimeltään S-21, on muutettu museoksi, jonne on kerätty materiaalia 70-luvun karmeuksista. Esillä on satoja valokuvia vangeista, tarinoita ihmiskohtaloista valokuvien takaa, kidutusvälineitä ja vankikoppeja. Yhteen huoneeseen oli koottu valokuvia ja tarinoita myös Pol Potin miehistä, kiduttajista ja tappajista, jotka noudattivat itse käskyjä säilyäkseen hengissä.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAF0xdDPHtG10ClxwCR0Iuw0hmEjnjkwyrH2hZDueDiVWWrDB-n6lK22SF2QkjLQxhbVVXW2JqRRy8l2whORliVITk1t8i_gKizMhl-zg7K5r6OYu_Jr1WrKJFPySz08Yq4k32x1MASFJ8/s1600/_MG_9396.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAF0xdDPHtG10ClxwCR0Iuw0hmEjnjkwyrH2hZDueDiVWWrDB-n6lK22SF2QkjLQxhbVVXW2JqRRy8l2whORliVITk1t8i_gKizMhl-zg7K5r6OYu_Jr1WrKJFPySz08Yq4k32x1MASFJ8/s400/_MG_9396.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5404684628123225650" border="0" /></a><br />Noin 15 kilometriä keskustan ulkopuolella, sijaitsee Killing Fields - Kuoleman kentät. Kuulustellut vangit tuotiin kaupungin ulkopuolelle rekka-autoilla, kädet, jalat ja silmät sidottuina. Teloituksia suoritettiin suurien joukkohautojen reunoilla ja hautoja löytyi alueelta useita. Suurin osa teloituksista suoritettiin ampumalla, mutta myös tavallisia maataloustyökaluja kuten lapioita ja kuokkia käytettiin. Alueella oli myös suuri puu, jonka juurella oleva kyltti kertoi sotilaiden hakanneen pieniä lapsia hengiltä puuta vasten, säästääkseen arvokkaita luoteja. Suurimmasta haudasta löytyi noin 450 ihmisen jäännökset. Kuolleiden muistoksi on Kambodzalaisten uskomusten mukaan rakennettu suuri muistomerkki, jonka sisälle on kerätty kaikki alueelta löydetyt pääkallot. Niitä oli tornissa yli 5000.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoMVDMJ8wSoX4R4pUoKZ7jsAcSisWffHGuXZ0uK0tdQRAs3kLku7eu_Fx9ESw8e44LGJuBQrVJoMdIgDemkPsuRB69KiwFRo0yZ8Oxsi8K40H_WEOwlShOgx99pwPUq232DGf43NMRZzYf/s1600/_MG_9385.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoMVDMJ8wSoX4R4pUoKZ7jsAcSisWffHGuXZ0uK0tdQRAs3kLku7eu_Fx9ESw8e44LGJuBQrVJoMdIgDemkPsuRB69KiwFRo0yZ8Oxsi8K40H_WEOwlShOgx99pwPUq232DGf43NMRZzYf/s400/_MG_9385.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5404684618146467954" border="0" /></a><br />Vierailut Kuoleman kentillä ja S-21 museossa eivät millään muotoa olleet mukavia kokemuksia, mutta ehdottomasti kokemisen arvoisia. Uskomatonta koko hommasta tekee ensinnäkin se, että kyseisistä tapahtumista on kulunut vain vajaat kolmekymmentä vuotta. Siis kaikki yli kolmekymppiset ovat eläneet nuo vuodet ja vain hieman huonommalla tuurilla he eivät olisi elossa. Kansanmurhan vaikutus väestörakenteeseen näkyy vielä tänäkin päivänä, sillä 68% Kambodzan väestöstä on alle 30-vuotiaita. Toinen yllättävä yksityiskohta on Pol Potin kohtalo. Herra ei suinkaan riistänyt itseltään henkeä homman levitessä käsiin, kuten voisi luulla, vaan kuoli sairaalan vuoteelle vasta vuonna 1998.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVgW_w4p0kz-0iUG-mzAt7-j3Rw2n6xvQzmNt2xhE5veIBR1UUR1DjNr2YseBnkw2lQ3RYFMoqFbRraQCR8E-zA_Ct0f_7rSi-hVROZgFvCPKaUcJSGvsMS2jOTVIc6Br-CmyDKowhYkBO/s1600/_MG_9423.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 176px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVgW_w4p0kz-0iUG-mzAt7-j3Rw2n6xvQzmNt2xhE5veIBR1UUR1DjNr2YseBnkw2lQ3RYFMoqFbRraQCR8E-zA_Ct0f_7rSi-hVROZgFvCPKaUcJSGvsMS2jOTVIc6Br-CmyDKowhYkBO/s400/_MG_9423.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5404682669405146114" border="0" /></a><br />Kambodzan suurin turistihoukutin on tietysti maailman suurin uskonnollinen rakennelma, eli Angkor -temppelit Siem Reapin lähettyvillä. Matkaa Phnom Penhistä kertyi noin kuuden tunnin bussimatkan verran, joten päätin viipyä Siem Reapissa kaksi yötä. Temppeleille pitää maksaa suhteellisen kallis sisäänpääsy, 20$ päivä, 40$ kolme päivää tai 60$ seitsemän päivää. Koska jo etukäteen tiesin, etten ole mikään suuri muinaisten kivikasojen ystävä, niin päädyin yhden päivän lippuun, vaikka monet suosittelivatkin kolmea. Aamu alkoi aikaisin, koska päätin lähteä katsomaan auringonnousun pelipaikoille. Viiden aikaan mopo starttasi ja seitsemään mennessä oli suurin ja mahtavin, eli itse Angor Wat jo nähty. Tässä vaiheessa meinasi iskeä turhautuminen, kun päivää oli jäljellä vielä 11 tuntia, mutta päätin kuitenkin jäädä pyörimään alueelle, kun kerran oli maksettu. Siirryin Tomb Raider -leffan kuvauspaikoille, eli Ta Prhom -temppelille. Kyseinen rakennelma on säilytetty mahdollisimman alkuperäisenä ja on osittain viidakon "sisäänsä syömä". Päätin aikaa tappaakseeni jatkaa jalkapatikassa ennen päiväunia kävin vilkaisemassa Bayonin temppelin.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTMbLHgQ90OjXAfeFWar-1JkHFAps3YdR5RjBtIeCHtrumRVp4CwTX2aSlWN9U8s8XM_GOVWL_ACoQemC7O83QLpQT7meOhMTRO0_dgxBhanDs80AeZlr-zv3zEBxPlW8dfjl9XmFcChIg/s1600/_MG_9460.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTMbLHgQ90OjXAfeFWar-1JkHFAps3YdR5RjBtIeCHtrumRVp4CwTX2aSlWN9U8s8XM_GOVWL_ACoQemC7O83QLpQT7meOhMTRO0_dgxBhanDs80AeZlr-zv3zEBxPlW8dfjl9XmFcChIg/s400/_MG_9460.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5404682664775159586" border="0" /></a><br />Jotenkin sain päivän kuitenkin kulumaan ja kipusin satojen muiden turistien tavoin katsomaan auringonlaskua pienen kukkulan päälle rakennetulle temppelille. Vaikka auringonlasku olikin näyttävä, niin tunnelman latisti aika tehokkaasti suuren turistilauman aploodit, kun aurinko painui horisonttiin.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF8mClccMgWjCbsYinvio2gGj9lYtDV1iEiUHpNizGptee7xaSN-qckMpx6riI7jaQnBB02orDd7bMC8hf6FjXIDdluRgPLzZSCIUk4-bl6z7nC_sW5UuUGkh3DhHhL4kxmSJSCdrWmicJ/s1600/_MG_9495.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF8mClccMgWjCbsYinvio2gGj9lYtDV1iEiUHpNizGptee7xaSN-qckMpx6riI7jaQnBB02orDd7bMC8hf6FjXIDdluRgPLzZSCIUk4-bl6z7nC_sW5UuUGkh3DhHhL4kxmSJSCdrWmicJ/s400/_MG_9495.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5404682658468611538" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Tomb Raider Tree. Pitäis vissii vilkasta se raina.</span><br /><br />Kokonaisuutena Angkor Wat oli pettymys. Odotin paljon enemmän, sillä kaikki paikalla käyneet hehkuttavat sitä maailman ihmeeksi. Kaikki ne upeat valokuvat ja maalaukset temppeleistä ovat nimenomaan ne highlightit, eikä niiden lisäksi juurikaan muuta löydy. Puolen päivän lippu ois riittäny miulle, jos semmosia ois ollu saatavilla. Ja vaikka alueella onkin temppeleitä vaikka millä mitalla, niin aika temppeli-Teuvo saa olla, jos siellä seittemä päivää viihtyy. Ei ollu miun kuppi teetä.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBXcM0y_XXLv2HY6b5CcLNun8Da7S31xxLcvLyIUwlFHYhXVEjPxfAkUOczeNzQAqum-2xc5khX4bDc6S5EMJ38enBcfhsLJDfN1v32akaT6yl-LiXWuJ559fo9LgO_s2Qwy-FH0nRTvoy/s1600/_MG_9532.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBXcM0y_XXLv2HY6b5CcLNun8Da7S31xxLcvLyIUwlFHYhXVEjPxfAkUOczeNzQAqum-2xc5khX4bDc6S5EMJ38enBcfhsLJDfN1v32akaT6yl-LiXWuJ559fo9LgO_s2Qwy-FH0nRTvoy/s400/_MG_9532.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5404682657371424610" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Bayonin kasvoja.</span><br /><br />Siem Reapista palasin takaisin Phnom Penhiin, ja seuraavana aamuna hyppäsin taas bussiin ja köröttelin viitisen tuntia rannikolle Sihanoukvilleen. Päätin relaxoitua auringossa meren äärellä muutaman päivän, ennen Laosiin siirtymistä ja siihen hommaan Sihanoukville on varmaan parasta, mitä Kambodza tarjoaa. Hiekkarantaa riittää koko kaupungin rannoilla varmaan yli 20 kilometriä. Ensimmäisenä päivänä otin majapaikaksi ensimmäisen vaihtoehdon, jota motoduppi ehotti ja talsin piiiiitkän biitsin toiseen päähän valkkaamaan majotusta seuraaville päiville. Aamulla siirryin tavaroineni noin kahdeksan kilometriä keskustasta pieneen kaislamökkiin, jossa oli omistajaperheen oman huoneen lisäksi kaksi vierashuonetta. Sähköä tuli muutama tunti illassa generaattorista ja terassilta oli mereen matkaa noin kolme metriä. Yhteydet poikki ulkomaailmaan ja kolme päivää joutenoloa! Siem Reapista tarttui kirjakaupan Swedish-hyllystä mukaan kaksi kirjaa ensimmäisellä kotimaisella ja molemmat tuli luettua jo läpi. Toisen kirjan takakannen arvosteluiden perässä luki Me Naistet ja Kaunes ja Terveys. Kaikkee sitä reissatessa tulee kokeiltua..<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMjOtx6F-w2hdE4_bm8v3Q_9wXuqXHG3DYICwDFcKFp8EfU0dky9YVVztXRZtcDNrRSjxMnXo7IiRBrDuJ4jm7iw_xlGlpOvBTOfk8pPsp8OYYsyFyr_YNceXyx6-JFy2PkuR5apSrwj5X/s1600/_MG_9639.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 214px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMjOtx6F-w2hdE4_bm8v3Q_9wXuqXHG3DYICwDFcKFp8EfU0dky9YVVztXRZtcDNrRSjxMnXo7IiRBrDuJ4jm7iw_xlGlpOvBTOfk8pPsp8OYYsyFyr_YNceXyx6-JFy2PkuR5apSrwj5X/s400/_MG_9639.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5404682650178067346" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Sihanoukvillen ranta avautuu länteen..</span><br /><br />Nyt palasin viimeiseksi yöksi Sihanoukvillen keskustan tuntumaan ja aamulla 07.15 starttaa bussi Phnom Penhiin. Siellä pitäisi päivän aikana hoitaa viisumi Laosiin, käydä vilkaisemassa Barrien luksuskämppä ja hommata bussilippu yöbussiin kohti Laosin rajaa, jos sellaisia on tarjolla. Toivottavasti on, nimittäin matkaa on noin 10-12 tuntia.Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-47643777877715647652009-11-06T13:31:00.003+02:002009-11-06T13:46:35.087+02:00Lucky Shot ja ensikosketus Kambodzaa<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZkAwT8a8dUUV6kJH-h3cn2CmZD7M2JWoA0bPvLGCCjxESCgXSIf4Xf9I_Ix_n0-otmG9-LtjCQDtjSmbJHH-RCasKJbCBnet71iKEqpcuvpMjcOgSDYNkILviIPMB82WQ5keFwaQqiP0i/s1600-h/_MG_9347.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZkAwT8a8dUUV6kJH-h3cn2CmZD7M2JWoA0bPvLGCCjxESCgXSIf4Xf9I_Ix_n0-otmG9-LtjCQDtjSmbJHH-RCasKJbCBnet71iKEqpcuvpMjcOgSDYNkILviIPMB82WQ5keFwaQqiP0i/s400/_MG_9347.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5400952977222513682" border="0" /></a><br />Phu Quocin saarelta matka jatkui kohti Saigonia sateisissa tunnelmissa. Ajoitukseni saarella oleilun suhteen osui aika nappiin, sillä sekä saapumispäivänä, että lähtöpäivänä vettä tuli kuin aisaa, mutta muuten aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Bussiksi valikoitui tälläkin kertaa minibussi ja pääsin army-poikien keskelle. Matkan aikana ihmeteltiin niin partaani kuin vaaleita käsikarvojani. Paikallisilla kun ei ole kumpiakaan. Pysähdyin Can Thon kaupunkiin Mekong Deltalle, kuten olin suunnitellutkin ja buukkasin seuraavalle aamulle venekyydin kelluville toreille. Herätys oli tuskaisen aikainen, sillä saavuin Can Thohon vasta noin kahdeksan aikaan illalla ja lähtö oli aamulla 05.30.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicwhgcRqp5UsLr4pK0hFfpEMqsbx_qJ4FZDM7P2SyCSFveavWlJC4QjD8r8Hx1hUzAJ0UWAUICE5sssSg3ZiTY0nCJZihABzy2gUGoy7LPx6zGn0O4uTKk4b_0ATXKw4PGDTdnuAlRT-qq/s1600-h/_MG_9305.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicwhgcRqp5UsLr4pK0hFfpEMqsbx_qJ4FZDM7P2SyCSFveavWlJC4QjD8r8Hx1hUzAJ0UWAUICE5sssSg3ZiTY0nCJZihABzy2gUGoy7LPx6zGn0O4uTKk4b_0ATXKw4PGDTdnuAlRT-qq/s400/_MG_9305.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5400952967413315506" border="0" /></a><br />Auringonnousu Mekongilla oli hieno kokemus ja sen jälkeen kiertelimme pikku purkillamme kahdestaan kuskin kanssa pitkin kapeita viidakkoisia jokiuomia, sekä kelluvia toreja. Torit olivat pienempiä kuin luulin, mutta tunnelma niissä oli mielenkiintoinen. Myytävänä oli pääasiassa hedelmiä ja muita elintarvikkeita, joita lokaalit vaihtelivat keskenään. Välillä pysähdyttiin tankkaamaan petroolia tankkiin puolentoistalitran limupulloista ja kävimme myös ostamassa uuden melan venhoon, kun edellinen alkoi vetelmään viimeisiään. Kahdella eurolla sai käsityönä veistetyn lähes kolmemetrisen melan. Kävimme tutustumassa myös pieneen riisiplantaasiin, jossa riisistä valmistettiin nuudeleita. Käsityönä tietenkin. Vähäisen unen ja porottavan auringon vuoksi pitkän ja raskaan tuntuinen päivä päättyyi iltapäivällä hieman ennen kahta ja hyppäsin bussiin kohti Saigonia.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYpCr_WbNVBYTqiO0PzYuaeSKEF6l1TTsq0sYo5rPANIT4Y3AJLDTxWn9WztI8ZpphDoi8y1rQovc6PLXs1WlPCeXGSZdiNeUAHAwxq8P8u2PRsnxKwr0-IugQ4cmlIGNlVni5jFk6ipce/s1600-h/_MG_9313.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 267px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYpCr_WbNVBYTqiO0PzYuaeSKEF6l1TTsq0sYo5rPANIT4Y3AJLDTxWn9WztI8ZpphDoi8y1rQovc6PLXs1WlPCeXGSZdiNeUAHAwxq8P8u2PRsnxKwr0-IugQ4cmlIGNlVni5jFk6ipce/s400/_MG_9313.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5400952970362652722" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Kelluvilla toreilla mainostaminen hoidetaan pitkään riukuun kiinnitetyillä myyntiartikkeleilla.</span><br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTjs8zYC4JrN1_BzFeNdMmFjsoWhjaN4l-U6CqAnJkKPIgWQ_jETU_eiF0rFEIS9_uUmLD0PDBVm-2c8R7_j0Yd9NoN_i6RTeQPiI1DKl1dLmKmRDInTarzYah-z29mJaDU_ChpZW3VzvY/s1600-h/_MG_9333.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 266px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTjs8zYC4JrN1_BzFeNdMmFjsoWhjaN4l-U6CqAnJkKPIgWQ_jETU_eiF0rFEIS9_uUmLD0PDBVm-2c8R7_j0Yd9NoN_i6RTeQPiI1DKl1dLmKmRDInTarzYah-z29mJaDU_ChpZW3VzvY/s400/_MG_9333.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5400952973906554834" border="0" /></a><br /><br />Olimme perillä sen verran myöhään, että posti oli jo kiinni, joten Lariamien metsästys jäi seuraavalle päivälle. Samalla päätin, että jatkan Kambodzan puolelle vasta maantantaina, jolloin viisumi umpeutuu. Sunnuntai-aamuna suuntasin heti ties monettako kertaa hulppean näköiseen pääpostiin, jossa virkailija oli vaihtunut edellisestä kerrasta ja hän kertoi, että paketti saapuukin eri postiin toiselle puolelle korttelia. Pienempi posti oli tietenkin kiinni, koska oli sunnuntai, joten viimeisen päivän varaan jäi. Varailin vielä seuraavalle päivälle bussikyydin Phnom Penhiin ja pyörin loppupäivän kaupungilla.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6_7s4YQZWSQzgbe-LhHEUQ1fXCSubqEZ4Ls4B_hKY58UTBvCOHNAkhksVpOtxAZBxIV8YcNbzlNfvKh8VnWb7BnL6pQ2KbhImHBkWshyphenhyphen-ujRuSyCnZT6LBbk2aT5ueISSm8xWPohOt_5d/s1600-h/_MG_9350.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6_7s4YQZWSQzgbe-LhHEUQ1fXCSubqEZ4Ls4B_hKY58UTBvCOHNAkhksVpOtxAZBxIV8YcNbzlNfvKh8VnWb7BnL6pQ2KbhImHBkWshyphenhyphen-ujRuSyCnZT6LBbk2aT5ueISSm8xWPohOt_5d/s400/_MG_9350.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5400952984270789394" border="0" /></a><br /><br />Maanantai-aamuna piti kiirehtiä ennen bussin lähtöä taas postille ja tällä kertaa eri konttoriin. Olin oikeastaan jo luopunut toivosta, että paketti olisi saapunut, mutta niin vain kolmannella seurantakoodin syötöllä näytölle ilmestyi jotain koodeja, jotka kertoivat paketin saapuneen perjantaina! Seuraavaksi piti ottaa koodi talteen, kävellä takaisin pääpostille hakemaan joku kuittilippuhärpäke ja kävellä takaisin kuitin kanssa ja sitten vasta paketin sai lunastaa. Outo systeemi, mutta nyt paketti oli kuitenkin hallussa. Itella siis lupaili lähetettäessä, että paketti tulee perille 8-9 päivässä, mutta todellisuudess hommaan tuhrautui noin kuukausi. Paketti auki, nappi huuleen ja kiireellä kohti bussia.<br /><br />Matka rajan yli oli joutuisa ja kaikkine tullipysähdyksineen ja viisumien hankkimisineen luvatun kahdeksan tunnin sijaan olimme perillä Phnom Penhissä noin kuuden tunnin matkan jälkeen. Rajalla homma hoitui todella iisisti, jopa terveyslomake (näitä sikaflunssa-juttuja) oli täytetty valmiiksi nimikirjoituksineen kaikkineen. 30 päivän viisumi Kambodzaan maksoi noin 16 euroa ja sen sai siis hommattua rajalta. Valokuva piti olla mukana. Pääkaupungissa oli käynnissä vuoden suurin tapahtuma, Water Festival. Tästä johtuen bussi ei saanut ajaa keskustaan asti vaan jätti meidät noin 25km päähän kaupungista. Törmäsin bussissa jenkkiläiseen tyttöön, jonka kanssa jaoimme tuk-tukin keskustaan ja suuntasimme samaan guesthouseen. Majoittumisen jälkeen päätimme lähteä katsomaan festareita, sillä kyseessä oli viimeinen ilta. Väkeä kaupunkia halkovan joen rannalla oli aivan käsittämätön määrä. Samanlainen tungos kuin Stockan hulluilla päivillä, mutta ihmismassaa riittii kilometritolkulla joen varrella. Väkeä saapuu siis koko maasta ja festarien aikana järjestetään soutukilpailut.<br /><br />Seuraavana päivänä oli luvassa finaalit, joten suuntasimme Barrien kanssa katsastamaan kilvoittelua. Jäljellä noin neljästäsadasta venekunnasta oli enää parhaat ja kisaa käytiin eri luokissa, pudotuspelinä kahden veneen välillä. Suurimmissa veneissä oli laskujemme mukaan noin 75 soutajaa, joten vauhtia oli myötävirtaan soudeltaessa ihan kivasti. Paikallisten joukkueiden kisatessa yleisö innostui kannustamaan omiaan ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWvQkM5PqPJbsdh9g2yl7cFegqfa56dVgcaaRZjEJhh9ZjZzaKKpH4lkueZZJYoOh_s7QQVD9cWHTS47GOp2EksSkf3PG8sWcsb-_1TDeTNvHlx7EJfxwdYHquzyikAcaTRDtWsuh7ddYu/s1600-h/_MG_9364.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWvQkM5PqPJbsdh9g2yl7cFegqfa56dVgcaaRZjEJhh9ZjZzaKKpH4lkueZZJYoOh_s7QQVD9cWHTS47GOp2EksSkf3PG8sWcsb-_1TDeTNvHlx7EJfxwdYHquzyikAcaTRDtWsuh7ddYu/s400/_MG_9364.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5400954368416947874" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Hieman suuremman luokan "sulkavat". </span><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJcnBHDicSr5yu0VeuQ261-ia6RS-I49gNPRao4GBt2yEMrERjEHj5YlRwqjnBfro6Ki9bzH2xZie0GwIz1B2tKWS4i8mKY6rb-rnOqN_aBV78-K5SXW9PmUJgHv0UDOnuIMyh2ScnAMat/s1600-h/_MG_9366.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJcnBHDicSr5yu0VeuQ261-ia6RS-I49gNPRao4GBt2yEMrERjEHj5YlRwqjnBfro6Ki9bzH2xZie0GwIz1B2tKWS4i8mKY6rb-rnOqN_aBV78-K5SXW9PmUJgHv0UDOnuIMyh2ScnAMat/s400/_MG_9366.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5400954371658461250" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Ei tarvinnut mennä Phnom Penhin kaatopaikalle asti nähdäkseen roskien seasta muovia etsiviä lapsia. Ei oo hääviä. </span><br /><br />Nyt Phnom Penhissä on vierähtänyt viisi päivää ja paikka vaikuttaa leppoisalta. Majoitun pienen ryöttäisen, mutta tunnelmallisen järven rannalla sijaitsevassa guesthousessa. Majoituksen hinta putosi selvästi rajan ylityksen jälkeen ja täällä huone jaetulla kylppärillä kustantaa kolme taalaa. Barrie on jäämässä tänne kolmeksi kuukaudeksi vapaaehtois-hommiin, joten kiertelimme katsastamassa hänelle eri majoitusvaihtoehtoja ympäri kaupunkia ja samalla on ehtinyt näkemään cityä mukavasti. Ihmiset puhuvat selvästi paremmin englantia, kuin Vietnamin puolella, joten paikallisen murteen opettelu on jäänyt ihan kokonaan. Täytyy päntätä nuo perussanat pikapuolin. Jatkosuunnitelmat ovat vielä todella levällään. Jokin aika sitten varmistui, että Taru, jonka luona olin Hong Kongissa, kaipaa seuraani niin kipeästi, että hän saapuu Laosiin reissuseuraksi. Sovimme tärskyt 18. päivälle, joten niillä nurkilla täytyy tähdätä Laosin puolelle. Kambodzassa Angor Wat on tietysti must-juttu, mutta siellä ei varmaan paria päivää enempää kulu, joten sitten pitää miettiä jatkoa. Tai sitten ei.Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-44240211626058851242009-11-06T13:25:00.000+02:002009-11-06T13:29:38.381+02:00Vietnam TJ0!- Katukuppiloiden pöydät ja tuolit ovat kokoa XXS. Pöytä noin 40cm korkea, penkki 20cm.<br /><br />- Kaikki kulkee mopoilla. Tööttiä käytetään paljon.<br /><br />- Mopolla voi kuljettaa käytännössä ihan mitä vaan. Pienen skootterin kyytiin mahtuu uskomattomia asioita. Parhaiden viritysten listaa: traktorin rengas, sohvakalusto (2+1+1), kolme elävää possua, kymmeniä kanoja, kuusi riisisäkkiä, auton tuulilasi, pieni kauppa, perhe (isä, äiti ja neljä lasta), ovi. Tästä intoutuneena taidan suorittaa tammikuussa kamojeni muuton Lappeenrannasta Lahteen skootterilla. Muuttoapua, anyone?<br /><br />- Busseissa ei ole roskiksia. Niiden funktio on korvattu avattavilla ikkunoilla. Työllistävä vaikutus.<br /><br />- Jokaiselle tavaralle on oma kauppa. On kauppa, jossa myydään uusia mopoja. Sitten on kauppa jossa myydään kypäriä, kauppa jossa myydään mopon ulkorenkaita, kauppa jossa myydään mopon sisärenkaita, kauppa jossa myydään pakoputkia, kauppa jossa myydään sivupeilejä, kauppa jossa myydään penkkejä mopoihin. Ja kaikki nämä ovat luonnollisesti samalla kadulla vierekkäin.<br /><br />- Joissain suihkuissa veden paine on todella huono. Lähes yhtä huono kuin Kilpukkakatu kympissä.<br /><br />- Englannin lausumisessa huomioitavaa: Maksoi joku juttu sitten 15.000d tai 50.000d, niin se lausutaan "fiftiintausönd". Lausunnan käyttäjiä on kahta koulukuntaa; niitä jotka luulevat, että "fiftiintausönd" on 50.000d ja niitä, jotka hyvin tietävät, että se on 15.000d, aka. ukottajia. Kun kolmannen kerran saman päivän aikana maksutilanteessa selviää, että ostettu t-paita, pesetetyt pyykit tai mopokyyti maksavatkin 50.000d, eikä "fiftiintausönd", niin meinaa mennä hermo. Etenkin kun se kolmas on selvästi tätä kusettajatyyppiä ja mopokyyti on jo ajeltu. Euroissa ero on luokkaa 60s - 2e, eli reissubudjetti ei kaadu, mutta kusetetuksi tulemisen aiheuttama ketutus on tähtitieteellistä. Olkaa siis tarkkana. Sama pätee kaikkiin kymmenniintuhansiin 13-30 akselilta ylöspäin.<br /><br />- Vietnam on maailman helpoin pseudo-kieli! Kun viikon verran oleskelee tonteilla ja kuuntelee natiivien rupattelua, niin voi itse alkaa vääntää fluenttia pseudoa.<br /><br />- Asia, joka voisi rantautua Suomeen: Työpaikalla nukkuminen! Täällä lähes jokaisella kioskitädillä tai parturilla on työpisteellään riippumatto, jossa voi levyttää aina, kun ei ole tekemistä. Asiakas herättää palveluntarjoajan kun häntä tarvitsee. Tää vois ihan hyvi toimia Suomessakin. Kuvitelkaa vaikka R-Kioskeille tai Prismojen kassoille riippumatot. Sairauspoissaolot vähenis varmasti!<br /><br />- Saigonissa on "Rohto" -nimisiä apteekkeja.<br /><br />- Busseissa ja junissa on TV-Shop -henkisiä myyjiä, jotka (joskus mikrofoonin avustuksella) kaupittelevat matkustajille kaikkea lasten hyrristä kauluspaitoihin. Ja kauppa käy!<br /><br />- Yleensä mopokuskit tarjoavat ohi kuljettaessa ensin mopokyytiä ja kyydin aikana ehkä varovasti jotain laittomuuksia. Saigonissa tarjoaminen saattaa tapahtua kadun toiselta puolelta kovaan ääneen ja ensimmäisenä tarjotaan hasaa tai kokkelia ja vasta sitten mopokyytiä. Kyllähän siinä varmaan paremmille tuotoille pääsee..Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-61371860408972471942009-10-30T16:07:00.002+02:002009-10-30T16:15:07.153+02:00Vietnamin rippeetSaigonin hulinan jälkeen päätin viettää viimeiset päivät Vietnamissa hieman rauhallisemmissa maisemissa. Otin suunnaksi Phu Quoc -saaren Siiaminlahdelta ja päätin pysähtyä matkalla Mekong Deltalla. Olin etukäteen käynyt tiedustelemassa jo kaksi eri bussiasemaa Saigonista, joista molemmista olisi päässyt bussilla Vinh Longiin, mutta kun aamulla reppu selässä pyysin mopokuskia kuskaamaan miut toiseen näistä, hän väitti kivenkovaan, ettei näiltä asemilta pääse ja vei miut kolmannelle. Homma hoitui sieltäkin ja mopokyytiä edullisempi bussilippu takasi matkan jatkumisen. On vähän hassua ajella ekana mopolla kymmenkunta kilometriä kaupungin laidalla sijaitsevalle bussiasemalle, maksaa siitä pari euroa ja sitten maksaa hieman vähemmän yli sadan kilometrin bussimatkasta. Olin bussissa ensimmäisten joukossa ja pääsin jopa valitsemaan itse penkkini. Tämä osoittautui hyväksi tuuriksi, sillä viimeiset tulijat saivat vain muovijakkarat käytävälle.<br /><br />Reilun kolmen tunnin siivu sujui kivuttomasti ja iltapäivällä saavuin Vinh Longin keskustaan. Kaupunki on keskellä Mekongin haaroja ja päätin kokeilla kotimajoitusta eräällä joen ympäröimällä saarella. Mopokuskin suosiollisella avustuksella suuntasimme lautalle, jolla pääsi joen yli saarelle. Majoitusta tarjoava perhe ei juurikaan puhunut englantia, mutta paikalla oli kaksi vanhempaa saksalaispariskuntaa, joilla oli oma opas mukanaan, joten tulkkausapua löytyi. Majoitus ei ollut ehkä ihan sitä mitä kuvittelin "homestay":n tarkoittavan ja taloon oli rakennettu erillisiä makuuhuoneita eri kokoisille porukoille. Sain itselleni neljän sängyn huoneen, joten tilaa riitti. 12 dollarin hintaan sisältyi illallinen ja aamiainen, joista ensimmäinen osoittautui illan kohokohdaksi. Olin kuullut hehkutusta näistä kotimajoituksista, joissa kokkaillaan illan ruoat yhdessä isäntäperheen kanssa ja istutaan yhdessä pöytään murkinoimaan. Olin siis hieman pettynyt, kun homma hoidettiin ravintolatyyliin omassa pöydässä, mutta ateria itsessään oli aivan huikea. Pöytääni kannettiin yhteensä kymmenen lautasta, kaksi soppalautasta ja erinäisiä pieniä kuppeja mausteineen. Tarjolla oli riisipaperiin käärittävää kalaa, riisiä, kasviksia, kahta eri lihaa, valtavan kokoinen rapu, kasviskeittoa ja jos jonkinlaista lisukketta. Vaikka parhaani mukaan yritin tuhota maittavia eineksiä, niin raja tuli vastaan, eikä kymmenen lautasta tyhjentynyt kokonaan.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCwV6jo_qqqiIdC8qQbYf_binyPixM4rkXjsZjVSHTggNzXh3pKgwbXAW6CZI9OTceHAPEu-h9mPayOU5isa-cRnsLqHIm_WlUkg-G6u7BuTjbUro_JB4zpcYTvXn_pe5a95qdlsyt0mAN/s1600-h/_MG_9289.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCwV6jo_qqqiIdC8qQbYf_binyPixM4rkXjsZjVSHTggNzXh3pKgwbXAW6CZI9OTceHAPEu-h9mPayOU5isa-cRnsLqHIm_WlUkg-G6u7BuTjbUro_JB4zpcYTvXn_pe5a95qdlsyt0mAN/s400/_MG_9289.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5398394895154863314" border="0" /></a><br />Aamulla matka jatkui kohti keskustaa ja seuraavaa bussia. Mopokuski vei asemalle ja kertoi mistä lippuja saa, mutta tällä kertaa myytiin ei oota. Ilmeisesti viikonlopun takia suoria busseja seuraavaan kohteeseeni Rach Giaan ei kulkenut vaan piti ottaa Saigonista Rach Giaan matkalla oleva bussi lennosta. Tässä vaiheessa tajusin välittömästi, että neljän tunnin matka tulee olemaan tuskainen, sillä bussit ovat yleensä täynnä jo lähtiessään ja jos matkalta tulee lisää väkeä, niin ne istuvat sitten käytävällä. Mopokuski ajeli ison tien varteen ja heilutteli varmaan puolen kymmennelle bussille turhaan, kunnes eräs pikkubussi pysähtyi. Yksi "paikka" löytyi. 16 hengen bussissa oli jo valmiiksi 18 henkeä. Tilaa oli niin vähän, että toisen jalan varpaat eivät mahtuneet suoriksi. Kaikki lukijat on varmaan joskus käynyt koulua ja tietää, että oppitunnin sujuvuus on suoraan verrannollinen kellon seuraamisee. Jos aihe kiinnostaa ja opettaja osaa hommansa, niin ei kelloa välttämättä tule vilkaistua ollenkaan. Jos taas tilanne on päinvastainen, niin kelloa saattaa ensimmäisen kerran vilkaista kymmenen minuutin jälkeen ja jatkaa sitä viiden minuutin välein. Vilkaisin neljän tunnin bussimatkalla ensimmäisen kerran kelloa kahdenkymmenen minuutin kohdalla.<br /><br />Parin tunnin hitaan kuoleman jälkeen pelastus saapui ja yksi matkustaja jäi pois kyydistä ja pääsin oikealle penkille. Seuraavaan kahteen tuntiin en tainnut vilkaista kelloa kertaakaan. Perille päästyäni etsin majoituksen ja suuntasin etsimään laivalippua saarelle. Taas kävi tuuri, sillä sain viimeisen lipun seuraavana aamuna lähtevään paattiin. Hinta tällä välillä on aika suolainen, noin 9 euroa 2½h matkasta. Aamulle oli luvattu vesisadetta, mutta aurinko paistoi lämpimästi. Kun paatti irtosi laiturista kerääntyi pilvet taivaalle ja hetken kuluttua vettä alkoi satamaan ihan huolella. Oma paikkani oli kannella pienen katoksen alla, johon tietenkin satoi sisään. Vedin niskaani edellisenä päivänä pankkiautomaattijonosta saamani sadeviitan ja vaivuin armeijasta tuttuun syväjäähän. Koko matka meni täydellisessä koomassa, ehkä johtuen edellisen yön neljän tunnin yöunista. Ehkä ihan hyvä niin, ei tarvinnut välittää sateesta.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYoSl7pMU8kio44rVLWiSmvoXAUzWOlysmgmpRJZxxDMVJjrlm58dWSZsdmY1vTd9j-c0LH8tKMximdJc4OvHPcMi_TUphNFcpJZDXrkwOyaingcpC5Z_7EULAZits3WFxIUAdSbltNazG/s1600-h/_MG_9259.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYoSl7pMU8kio44rVLWiSmvoXAUzWOlysmgmpRJZxxDMVJjrlm58dWSZsdmY1vTd9j-c0LH8tKMximdJc4OvHPcMi_TUphNFcpJZDXrkwOyaingcpC5Z_7EULAZits3WFxIUAdSbltNazG/s400/_MG_9259.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5398394915829321346" border="0" /></a><br />Saaren teistä vain osa on päällystettyjä ja ennen majoituksen löytymistä pääsimme seurailemaan oranssiin mutaan juuttuneen auton irroitusta aitiopaikalta omasta pikkubussistamme. Päädyin edulliseen rantabungalowiin rannan tuntumaan ja iltapäivä meni sateen takia nukkuessa, kuten loppuiltakin. Seuraavana päivänä sade oli vaihtunut auringonpaisteeseen ja sitä oli luvattu koko loppuviikoksi. Vuokrasin jälleen mopon ja kiertelin saarta ympäri päivän aikana. En tajunnut etsiä karttaa lähtiessäni, joten mitään ihmeempiä nähtävyyksiä ei tullut kierreltyä, mutta eipä tämä saari juuri niitä tarjoakaan. Tänne tullaan etsimään rauhaa ja aurinkoa ja niitä molempia on tarjolla yllin kyllin. Siksi seuraavat päivät sujuivatkin leppoisasti rannassa mango-shakeja maistellen. Bungaloweista löytyy myös pätevät riippumatot, joten siinäkin on aikaa kulunut ihan kiitettävästi.<br /><br />Tässä hieman Aurinkomatkat -henkistä kuvasatoa saarelta.<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGZnVi_upU5FA9bXE30UcDwYfs0jiB-fKAMLS9-70GwNmemb7iN_HMj2XiPanKg8T34D-9FNnZPx7drkJV8CXnagdLAk71xkCEr04mPMU4UfAL9xeD3fi_25bKpfmLeus4i_OGco3E1dYX/s1600-h/_MG_9267.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 266px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGZnVi_upU5FA9bXE30UcDwYfs0jiB-fKAMLS9-70GwNmemb7iN_HMj2XiPanKg8T34D-9FNnZPx7drkJV8CXnagdLAk71xkCEr04mPMU4UfAL9xeD3fi_25bKpfmLeus4i_OGco3E1dYX/s400/_MG_9267.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5398394902951965586" border="0" /></a><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY6Rs51PPKpxtItu_ncMl-v5u-ZwSSDcknyFhJ08pbuBfyHO5L2V-ERZmMeq9ErDMiYw1kNHNEOe02QG_F2YyHItMH-QPxn7W-Kj8Is17c4XCJc-g8dsM8VN1waOrRVMFvAXx8nwVkuh7D/s1600-h/_MG_9262.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 233px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY6Rs51PPKpxtItu_ncMl-v5u-ZwSSDcknyFhJ08pbuBfyHO5L2V-ERZmMeq9ErDMiYw1kNHNEOe02QG_F2YyHItMH-QPxn7W-Kj8Is17c4XCJc-g8dsM8VN1waOrRVMFvAXx8nwVkuh7D/s400/_MG_9262.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5398394903939058146" border="0" /></a><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5HN5zEA_-ZRdwioMk4QB5jDCh-Rd1Fue0qH_vxNPdqRqTORoyi4xTtJyOD0het8PiewwabjwFcP3D2gdmXyw9ny4kjzIjwy0gA9agEWYNubLsSnqWbW1nkow-l5Tls6PiW2NlYfGnaDpN/s1600-h/_MG_9261.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 267px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5HN5zEA_-ZRdwioMk4QB5jDCh-Rd1Fue0qH_vxNPdqRqTORoyi4xTtJyOD0het8PiewwabjwFcP3D2gdmXyw9ny4kjzIjwy0gA9agEWYNubLsSnqWbW1nkow-l5Tls6PiW2NlYfGnaDpN/s400/_MG_9261.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5398394904303193042" border="0" /></a><br />Alkuperäinen suunnitelma oli siis jatkaa täältä suoraan Kambodzan rajalle, mutta koska Lariamit eivät ehtineet Saigoniin, niin nyt on pakko lähteä vielä käymään siellä ja toivoa, että paketti olisi saapunut. Hieman turhaa edestakaisin ajelua, etenkin jos kyseessä on hukkareissu. Jatkan huomenna iltapäivän laivalla takaisin Rach Giaan ja sieltä bussilla Saigoniin. Pysähdyn näillä näkymin yhdeksi yöksi matkalle Can Thohon, jottei tarvitse lusia kahdeksaa tuntia bussissa kerralla. Maanantaina menee viisumi umpeen, joten sitä ennen pitää ehtiä Kambodzaan.<br /><br />P.S. Blogspot ei vieläkään tarjoa kävijälaskuria, niin heitelkääpä kommentteihin jotain terveisiä, niin tietää vähän ketkä kaikki näitä höpinöitä seurailee! Lenikin voi heittää jonkun ujon "Moi":n tai kertoa vaikka paljon Oulussa on lunta :)Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com24tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-82838241909014199222009-10-25T18:36:00.006+02:002009-10-25T20:08:40.700+02:00Pelkoa ja inhoa SaigonissaSaigonin visiitti sujui suunnitelmien mukaisesti, vaikkakin "muutama päivä" oli taas liukuva käsite ja jumahdin melkein viikoksi. Heti ensimmäisenä päivänä kävin etsimässä Notre Damen katedraalin vieressä sijainneen pääpostin, johon paketin Suomesta oli määrä saapua. Suomen posti lupaili lähetettäessä 8-9 päivää, mutta kaksi viikkoa sitten lähetetty paketti ei ollut saapunut. Virkailija arveli, että Suomesta asti paketin tulo kestää kolmesta neljään viikkoa. Ei siis saapunut Lariamit, joten nyt ollaan sitten ilman. Täytyy väistellä hyttysiä siis hieman tarkemmin. Jatkosuunnitelmia tämä muuttaa sen verran, että kun alunperin oli tarkoitus Mekong-deltan ja Phu Quocin saaren jälkeen jatkaa suoraan Kambodzan rajalle, niin nyt täytyy kuitenkin koukata Saigonin kautta ja toivoa, että paketti olisi ehtinyt perille.<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3oQW-rAX84Wz7x7hOt6GBhAgn17_5cBdu3IydNShuAkMRLQJkLWvREN3UWGecvhq0uUnFseJuKHZzPE9rV_uPwVEz7KZA0kB5wScgszieCwkfTIiwxF0U6keTzTwRFQrvwmvUIkMqWJlw/s1600-h/_MG_9195.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3oQW-rAX84Wz7x7hOt6GBhAgn17_5cBdu3IydNShuAkMRLQJkLWvREN3UWGecvhq0uUnFseJuKHZzPE9rV_uPwVEz7KZA0kB5wScgszieCwkfTIiwxF0U6keTzTwRFQrvwmvUIkMqWJlw/s400/_MG_9195.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5396593458445968338" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Riisiä on tässä maassa muutamaa eri sorttia.</span></span><br /><br />Ensimmäisen päivän aikana kävin myös vierailemassa Vietnamin sotamuseossa. Paikka oli erittäin vaikuttava, ja tunnelma synkkä. Ihmiset kulkivat taululta toiselle vakavin ilmein. Ulkona oli esillä suurempaa sotakalustoa ja sisältä löytyi tietenkin aseita ja ammuksia, mutta kiinnostavinta museossa oli ehdottomasti valokuvat, joita oli esillä kymmenittäin. Joukossa oli tunnettujen ja vähemmän tunnettujen sotakuvaajien otoksia sodan ajalta, aina taistelutilanteista sodan taustoihin asti. Seinältä löytyi mm. Robert Capan viimeiseksi jäänyt kuva vuodelta 1954, jolloin alueella oli käynnissä ensimmäinen Indokiinan sota.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy_e-0aqdGDivN_M78ilyAc9g9T8bqng0JO43hW-BtbO7ACNBS9o5YWF8kvrAo0tenkqiJW_yPS_RqtSnUYBW6vDx0lmD5BezPumYZQpxZVgzJ2bJmCINHM-Bk13UFoB2Yl-Rh9XNbdshT/s1600-h/_MG_9191.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 266px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy_e-0aqdGDivN_M78ilyAc9g9T8bqng0JO43hW-BtbO7ACNBS9o5YWF8kvrAo0tenkqiJW_yPS_RqtSnUYBW6vDx0lmD5BezPumYZQpxZVgzJ2bJmCINHM-Bk13UFoB2Yl-Rh9XNbdshT/s400/_MG_9191.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5396593452446891346" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Kuvissa ei juurikaan peitelty sodan raadollisuutta.</span></span><br /><br />Itse yllätyin siitä, kuinka oivaltavasti valokuvaajat käyttivät hyödyksi tekniikkaa jo tuolloin. Helikopteriin kiinnitetyn M60:n piipussa oli remote-kameraa ja suuresta peltoaukeasta oli tehty panoraamaa yhdistämällä useampi kuva jälkikäsittelyssä. Oma Vietnamin sodan tuntemus laajeni kyllä roimasti vierailun myötä. Esimerkiksi napalmin käytön laajudesta kyllä tiesin, mutta kemiallisten aseiden määrät olivat ihan uutta tietoa. Amerikkalaiset levittivät Vietnamiin lähes 100 miljoona litraa "Agent Orangea". Kyseisen myrkyn aiheuttamaa tuhoa ilmaistiin valokuvilla epämuodostuneista lapsista. Kuvia oli todella paljon.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4xjfq7xQJLDYgl8OHijhIPiL4PM7TEQYxDZKqB-BOP-P0i0n6Mnj7FcTnIXVqyzKfaphtVzEGoja76Y5_0zkV7nqb8zHn92NbTvmoEZH_O9POX050h8x3YohEsFAr0Yn2wqquwzU9lXKx/s1600-h/_MG_9194.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4xjfq7xQJLDYgl8OHijhIPiL4PM7TEQYxDZKqB-BOP-P0i0n6Mnj7FcTnIXVqyzKfaphtVzEGoja76Y5_0zkV7nqb8zHn92NbTvmoEZH_O9POX050h8x3YohEsFAr0Yn2wqquwzU9lXKx/s400/_MG_9194.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5396593453035288466" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Esillä oli myös kaksi kuvaa Suomesta. Tämä ruutu on otettu Helsingissä vuonna 1970.</span></span><br /><br />Toinen sotaan liittyvä vierailukohde oli Saigonin lähellä sijaitsevat Cu Chi-tunnelit. Järkkäsin mopokyydin koko päiväksi, ja kiertelimme tunneleiden lisäksi muitakin paikkoja. Tunnelit ovat siis sodan aikana Vietcong-sissien kaivamia piilopaikkoja, jotka osoittautuivat todella tehokkaiksi. Todella kapeita tunneleita oli sodan aikana parhaimmillaan kaivettu noin 250 kilometriä Saigonin ja Kambodzan rajan väliselle alueelle. Jäljellä ei ole enää paljoakaan, sillä tunneleiden paljastuttua jenkit pommittivat alueen läpikotaisin. Näytteillä oli myös erinäisiä ansoja, joita sissit olivat rakentaneet Amerikkalaisten päänmenoksi.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEietH6ILdvuHhoaHpMLiiAUiGwG0_omYwokI0jfgrFCN4EfPiBiB0yFzaOe2VaGY4XSLBO_FsMnUROND0o_XsoAVpFc2xwnbnyVBZyltRFnXmlSV3KLAIQrH1nJ0ulJNHG2DoIuD488kPHB/s1600-h/_MG_9249.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 266px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEietH6ILdvuHhoaHpMLiiAUiGwG0_omYwokI0jfgrFCN4EfPiBiB0yFzaOe2VaGY4XSLBO_FsMnUROND0o_XsoAVpFc2xwnbnyVBZyltRFnXmlSV3KLAIQrH1nJ0ulJNHG2DoIuD488kPHB/s400/_MG_9249.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5396595734035659666" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Tunnelit olivat oikeasti todella ahtaita. Alkuperäiset sisäänmeno aukot olivat kooltaan noin 25x40cm. Onneksi meille pullamössöturisteille oli tehty omat aukot.</span></span><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVpSqYAjYwjKX14-BVbtPR1aR5P7s1yFnyS40Zpxv3AMkEFJxiCMcmt1vQjtlNYO8otcFswEgeLS7U5UmhWCqeQltoAUIMtQ0gNbEMz0K0T7a-i-jjKWAplE9wcBe1cObGGF24uNuAt_WV/s1600-h/_MG_9189.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVpSqYAjYwjKX14-BVbtPR1aR5P7s1yFnyS40Zpxv3AMkEFJxiCMcmt1vQjtlNYO8otcFswEgeLS7U5UmhWCqeQltoAUIMtQ0gNbEMz0K0T7a-i-jjKWAplE9wcBe1cObGGF24uNuAt_WV/s400/_MG_9189.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5396593446449834722" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Mopo-opas Nghia. Lausuttiin joteki Nhjii.</span></span><br /><br />Mopokuskin suosiollisella avustuksella tuli poikettua myös Madventuresin viitoittamalla tiellä. Aiheena oli Madcook ja eineksenä tietenkin Vietnamin erikoisuus eli käärme. Tiukkojen hintaneuvotteluiden jälkeen pääkokki hyppäsi mopon selkään ja lähti hakemaan elukkaa kotoaan. Kaava oli perinteinen, eli ensin kärmekseltä henki (ja pää) pois, veret valutetaan riisiviinan sekaan ja mukaan heitetään vielä elikon sydän. Alkudrinksu huiviin, terveyttä ja manpoweria roppakaupalla ja itse aterian kimppuun. Maustehässäkkä sisälsi suolaa ja lemongrassia ja liha tarjoiltiin sipulin ja patongin kera. Kovin täyttävästä murkinasta ei ole kyse, sillä ruotoa lierossa riittää. Syöminen tapahtui sormineen ja vastasi hieman hornetteja, sillä enemmän oli sitä ei-syötävää.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlf0NXfHgvtKgDSJ3OkO9HR2GWWDlLdxaQpfbBPSIbsk6oLLoLbqqnzKSbJE0KnrkEXougl-S-Bx3-M_8C8NbfDgTXCU5svepq-AVdDpEyY_usUSQRE0_3aFszhI_ywbPX0G7gL8kydKKy/s1600-h/_MG_9201.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 267px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlf0NXfHgvtKgDSJ3OkO9HR2GWWDlLdxaQpfbBPSIbsk6oLLoLbqqnzKSbJE0KnrkEXougl-S-Bx3-M_8C8NbfDgTXCU5svepq-AVdDpEyY_usUSQRE0_3aFszhI_ywbPX0G7gL8kydKKy/s400/_MG_9201.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5396593465171758354" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Päivän eines apukokki Nykterin hyppysissä.</span></span><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmcHW5tNF50ZRMFxfFB1PNHWrPgTE7UQa76n8zT7l1-RXISHzs2LTpV_lQqYQXFDXvNPSjwhityq95CKG6gwoKV174dq2atN8J_B50Vn3Uu1fWAlnAT1lSXMjsxfuZJWb7-mTrngGCYFfs/s1600-h/_MG_9208.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 266px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmcHW5tNF50ZRMFxfFB1PNHWrPgTE7UQa76n8zT7l1-RXISHzs2LTpV_lQqYQXFDXvNPSjwhityq95CKG6gwoKV174dq2atN8J_B50Vn3Uu1fWAlnAT1lSXMjsxfuZJWb7-mTrngGCYFfs/s400/_MG_9208.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5396595750744022834" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Pää tipahti lattialle ja riisiviina vaihtoi väriään.</span></span><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4ENfjY4wFLqlHfCKcn9u5mKr_ms4V577CHkz9AkPvLqtDa2Y03CCbqLz62ULocWqxL4FwCLb7sNIHgTbgMruIpd8sRKPupzchy1PDWklRjPCuf45HQW9gph831CeuDKiKBgXxF-IJLqxp/s1600-h/_MG_9215.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 390px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4ENfjY4wFLqlHfCKcn9u5mKr_ms4V577CHkz9AkPvLqtDa2Y03CCbqLz62ULocWqxL4FwCLb7sNIHgTbgMruIpd8sRKPupzchy1PDWklRjPCuf45HQW9gph831CeuDKiKBgXxF-IJLqxp/s400/_MG_9215.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5396595746041167426" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Kärmes kouristeli ja sätki vielä tässäkin vaiheessa, vaikka nahka oli jo "luotu".</span></span><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHR3sMDEhEG3rb-Am53SUwqXobceZLCGq48YESZFxVTLL-3RcpSnnuB7lGcElju110tBis60KMUBebCG61nF_IZ_UZqTpOwryw0DQAxGWzkXISThbSwh-v_HhJ46oJeGHcuxgURrETa3IP/s1600-h/_MG_9225.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 363px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHR3sMDEhEG3rb-Am53SUwqXobceZLCGq48YESZFxVTLL-3RcpSnnuB7lGcElju110tBis60KMUBebCG61nF_IZ_UZqTpOwryw0DQAxGWzkXISThbSwh-v_HhJ46oJeGHcuxgURrETa3IP/s400/_MG_9225.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5396595744193826786" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">"Chúc súc khoé!" Edellisestä alkoholiannoksesta olikin kulunut reilut kuus vuotta..</span></span><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFFOpsBy2Av6xmrVvsEID7oDKAiHF4yhn2TdGWem_MJ8BiVTY801ISkWeWIRW5PLOvbqClpdtJiWvBuKlpwCECf-jfBcGfBlsAdNTnTDwmVy32uM4fqkGgaT95kjKs9Vm4pvqGhHYeVgZC/s1600-h/_MG_9238.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFFOpsBy2Av6xmrVvsEID7oDKAiHF4yhn2TdGWem_MJ8BiVTY801ISkWeWIRW5PLOvbqClpdtJiWvBuKlpwCECf-jfBcGfBlsAdNTnTDwmVy32uM4fqkGgaT95kjKs9Vm4pvqGhHYeVgZC/s400/_MG_9238.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5396595738197927874" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Hyvää oli, lautanen tuli syötyä tyhjäks asti.</span></span><br /><br />Viimeisenä iltana Saigonissa päätin lähteä kokeilemaan Lonely Planetissa suositeltua hierontaa ja saunaa! Kyseessä oli jonkinlaisen sokeiden järjestön ylläpitämä asiallisen oloinen paikka, jossa kaikki hierojat olivat sokeita. Sisään astuessani vanhan kunnon Vietnamin salvan tuoksu tunkeutui nenääni ja silmiä kirveli. Hinta oli erittäin edullinen, tunnin hieronta ja saunominen maksoi yhteensä noin kolme euroa. Hieronta itsessään oli kovin erikoinen tai ainakin perinteisestä hieronnasta poikkeava. Noin 80% ajasta sälli hakkas, taputteli ja läpsi aika voimakkainkin ottein ja loppuajan hän työnteli peukaloitaan eri lihasten alle. Tasainen läiskiminen kuului muistakin kopeista, ja rytmitajua tuntui löytyvän. Välillä ukko kiipes hierontapöydän päälle seisomaan ja paineli selkääni koko painollaan.<br /><br />Hieronnan jälkeen suuntasin testaaman täkäläisen saunan, jonka koettuani hieronta alkoi tuntua hyvinkin normaalilta. Sauna itsessään oli hyvin paljon suomalaisen kaltainen, joskaan ei ihan niin kuuma. Hieman liian pieni sähkökiuas lämmitti koppia ja ylälauteelta heitettiin jopa löylyä, pyyhkeet päällä tietenkin. Homma alkoi kuitenkin saada erikoisia piirteitä, kun ensin vieressäni istuneen kaverin katse ja sen jälkeen käsi tavoitti reiteni. Pikainen napautus sormille ja kotimainen "Mitä helvettiä?" laukaisi kuitenkin tilanteen ja sälli poistui saunasta. Kelailin mielessäni, että olikohan tää nyt yksittäistapaus vai oonko eksynyt johonkin vasureiden saunaan. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut itsekseen miettiä, sillä ylälauteen täyttyessä yhden kohdalleni seisomaan jääneen kaverin käsi alkoi lähestyä polveani yhtä huomaamattomasti ja siinä vaiheessa loppui meikäläisen saunomiset. Suihkun kautta vaatteet päälle ja pihalle. En tiiä ketkä niitä Lonely Planetin suosituksia kirjottelee, mut tää mesta oli ainaki suora, ko Palanderin laskulinjat!<br /><br />Saigon oli siis vähintääkin yllätyksellinen ja täynnä kokemuksia. Seuraavaksi matka jatkuu linjuriautolla kohti Mekongia, määränpäänä Vinh Long. Sieltä seuraavana päivänä kohti Rach Giaa ja edelleen Phu Quocin saarelle. Toivottavasti säät paranevat, sillä nyt on sadellut vettä käytännössä joka päivä viikon verran..<br /><br />P.S. Edellisestä bloggauksesta oli julkaisuvaiheessa mystisesti kadonnut muutama kappale, mutta ne on nyt lisätty paikoilleen. Käykäähän lukemassa.Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-86482178012653860102009-10-18T22:09:00.004+03:002009-10-22T18:08:24.803+03:00Mui NeKuten arvata saattoi, ei passia vielä aamulla näkynyt ja aikainen herätys meni munille. Uusi lupaus oli puolen päivän aikaan ja varttia vaille kaksitoista passi saapui uuden leiman kera, joka sallisi Vietnamissa oleskelua marraskuun toiseen päivään saakka. Paikallisbussi takaisin Danangiin meni taas hintataisteluksi, jonka voittaja jäi kuitenkin hieman tulkinnanvaraiseksi. Bussiasemalle päästyäni selvitin seuraavana lähtevän bussin ja kysyin hintaa. Lipunmyyjä ilmoitti hinnaksi 50,000d, eli noin kaksi euroa. Bussin kyljessä oli hinta 10,000d. Osoittelin hintaa kysyvästi ja sälli vaan peitti hintaa kädellään ja selitti 50,000d hinnasta. Naurahdin ja lähdin kyselemään muiden bussien aikatauluja. Hetken kuluttua lippu-lasse tulikin jo perääni ja oli pudottanut hinnan 30,000 dongiin, ja koska muut bussit olivat lähdössä vasta paljon myöhemmin, suostuin siihen. Maksoin astuessani bussiin ja jäin kiusallani seuraamaan paikallisten rahastamista. Penkit olivat jenkkileffoista tuttuja koulubussi-korkuisia, joten etupenkistä näki takapenkkiin asti. Pari penkkiä taaempana istui nuori paikallinen mies, joka kaivoi 20,000d setelin ja ojensi sen näkyvästi rahastajalle. Sälli vilkas miuhun päin ja meni iha vaikeeks, nappas nopeesti setelin ja käänty pois päin toiselle puolelle käytävää. Seuraavan asiakkaan jälkee se istahti tän nuoren sällin viereen, vilkas taas miuhun ja anto "huomaamattomasti" penkin takana vaihtorahat miehelle. En voinu muuta ko nauraa, ja kaveri ties tasan tarkkaan, et oon tietone hinnasta. Taas se kiemurteli ja jatko matkaansa bussin takaosaan. Jatkoin tarkkailuani koko tunnin matkan ajan sitä mukaa, kun uusia matkustajia tuli matkan varrelta kyytiin ja otin täyden vastineen rahoilleni.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitp1Jti_EZX3AVa7KyPWinXxhFqi7j9hyPkZSJLC_9EHRFkzbSv-xdz9Mab4R6p4tk15fu9xIelFZHJYF1V1xRTqImdvZ8BUS6COfxHM2KI6c8mx2WXcpJlA61-eLIRcaZUNhsnPGH3iPU/s1600-h/_MG_9038.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitp1Jti_EZX3AVa7KyPWinXxhFqi7j9hyPkZSJLC_9EHRFkzbSv-xdz9Mab4R6p4tk15fu9xIelFZHJYF1V1xRTqImdvZ8BUS6COfxHM2KI6c8mx2WXcpJlA61-eLIRcaZUNhsnPGH3iPU/s400/_MG_9038.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5394014600865975890" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Iltapäiväl ripotteli vähä vettä..</span></span><br /><br />Saavuttuani Danangiin, hyppäsin bussista pois sopivasti juna-aseman kulmilla ja lähdin kyselemään etenemismahdollisuuksia Nha Trangiin. Päiväjuna oli tietysti lähtenyt noin tuntia aikaisemmin, ja kun tiedustelin yöjunan paikkoja, oli kaikki makuupaikat jo menneet. Seuraavana aamuna lähtevään junaan olisi ollut järkyttävän hintasia soft-sleepereitä jäljellä, mutta kolminkertainen hinta istumapaikkaan verrattuna ei houkutellut. Ei siis auttanut muu kuin ottaa istumapaikka samana iltana lähtevään junaan. Toinen epämiellyttävyys olisi kaupungissa pyöriminen kaikkien kamojen kanssa iltaan asti, sillä juna-asemilla ei ole tavaransäilytysmahdollisuutta. Lähdin taaplaamaan keskustaa kohti ja ajattelin käydä kyselemässä jostain guesthousesta jos he maksua vastaan säilyttäisivät kamojani. Törmäsin kuitenkin yhden katukahvilan terassin läpi pujotellessani siihen samaan mopokuskiin, jonka kanssa Hoi Anin reissu toteutui ja morottelujen jälkeen olikin jo juomat pöydässä ja rinkka kahvilan takahuoneessa säilössä. Homma helpottui siis kamojen osalta. Lähdimme mopomiehen kanssa syömään johonkin hänen kantapaikkaansa ja kyseessä oli taas perussetti riisiä ja kaikkea mahdollista lisuketta, joista puoliakaan ei tunnistanut. Loppupäivä meni pyöriessä kaupungilla seuraten kalastajia joen penkalla ja samoja breikkaajia, jotka bongasin jo edellisellä visiitillä.<br /><br />Kymmenen aikoihin kävin nappaamassa repun pykälään ja suuntasin juna-asemalle. Kiskot kirskahtivat junan liikkeellelähdön merkiksi minuutilleen oikeaan aikaan ja pitkä, tuskainen yö äärimmäisen pienessä penkissä oli valmis alkamaan. Vieruspaikka oli tietenkin varattu, joten oli vain yritettävä mahtua omaan penkkiin. Käytävän toisella puolella kaveria oli lykästänyt kahden penkin muodossa ja 150cm sälli veteli tyytyväisen hirsiä melkein suorana penkillä makoilleen. Ite oisin tarvinnu ehkä neljä penkkiä. Mutta jotta yö ei olis ollu liian helppo, niin päätti reissun ensimmäinen ribali saapua kylään! Päivällä ruoan kanssa pöytään kannettiin myös kullanruskeaa juomaa, jota luulin teeksi. Ensimmäisen rohkean kokoisen huikan mauttomuus teki selväksi, että kyseessä oli vesijohtovettä ja vaikka jätinkin juoman sikseen, niin vatsa ehti ilmeisesti suuttumaan. Vaikka junan vessa toimikin kuin junan vessa, niin ois tän ehkä jossain muualla mielummin lusinut. Yö meni siis ahtaan penkin ja vessan väliä ravatessa, mutta onneksi imodiumit teki tehtävänsä ja aamulla oltiin taas pelikunnossa.<br /><br />Nha Trangissa juna-asema ja bussi-asema oli hyvin lähekkäin, joten kävelin junalta suoraan bussille. Sopiva bussi olikin lähtökuopissa ja matka kohti Mui Nea jatkui saumattomasti. Kulkuvälineeksi osui uusi tuttavuus, eli makuubussi. Linjuriauto, jossa on pelkkiä makuupaikkoja, kahdessa kerroksessa. Oli ilmastoinnit, vesitarjoilut ja isot LCD:t. Luvattu matka-aika aika Phan Thietiin ei ihan pitänyt, mutta olin siellä kuitenkin hyvissä ajoin. Siitä mopokyyti Mui Nen rantaan ja valitsemaan sopivaa majoitusta.<br /><br />Kahden ensimmäisen päivän kuvio oli yksinkertainen. Pyörin aurinkotuolissa kuin koira vartaassa Hanoin toreilla ja koitin vältellä palamista. Surffaus jäi haaveeksi, sillä aaltoa ei ollut tarpeeksi. Lajivaihtoehtoja oli tarjolla useampiakin, mutta toinen vaihtoehto windsurfing näytti kovin tylsältä, kun pari aloittelijaa rannassa ähelsi. Kitesurfing taas näytti erittäin pätevältä, mutta pelkän leijan käsittelemiseen olis varmaan uponnut pari päivää ja lautaan toinen mokoma, joten rahaa olisi palanut aivan poskettomasti. Niinpä oli tyydyttävä rannalla ruikuttamiseen.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFSsrM_LWPVSCjlsNemAg3pElREumL8MvE0Wc_0QgV3K3E4xyRpwe9gNCGpBq70vE2AyBNLo-Qfv1MEElSEFtY0OF63XZMGM7_DyyKkM7agf6JZR0wPNdGAeLd2n7S_pUkFBhUhQxjoHFH/s1600-h/_MG_9154.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFSsrM_LWPVSCjlsNemAg3pElREumL8MvE0Wc_0QgV3K3E4xyRpwe9gNCGpBq70vE2AyBNLo-Qfv1MEElSEFtY0OF63XZMGM7_DyyKkM7agf6JZR0wPNdGAeLd2n7S_pUkFBhUhQxjoHFH/s400/_MG_9154.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5394014627593034690" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Täl rannal se ruikuttamineki on iha hyvä vaihtoehto.</span></span><br /><br /><br />Piristystä päivääni toi paikallisen sekatavarakaupan valikoimista löytynyt helmi. Olin ostamassa kolaa ja aurinkorasvaa, kun kassan vieressä olleen käytettyjen kirjojen pinon päältä bongasin nimen Kaari Utrio! Vaikka viimeisin vapaaehtoisesti lukemani kirja onkin varmaan Viisikko ja vuosi jotain 90-luvun puoliväliä, niin ei tässä tilanteessa voinut olla ostamatta Pappilan Neitoja. 1830-luvun Suomeen sijoittuva romaani Pappilan neitojen naimakaupoista torpparien ja paronien kanssa. Huikeeta! Teos oli luettu yhdessä päivässä ja selkä on vieläkin punainen.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO_T8YyYRv4KHUzy6h1RhFhGKihhUvaoLViZf40JI7ldlsi2AVmj4rQJEKlQ6rVeTwUN6i21WYP6-09cbNAy4DCWVp1DZmL3wBPg89FlLURDJaPrq160Z6UNHL1q0I-oWpdlt1YpliyoDu/s1600-h/_MG_9161.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO_T8YyYRv4KHUzy6h1RhFhGKihhUvaoLViZf40JI7ldlsi2AVmj4rQJEKlQ6rVeTwUN6i21WYP6-09cbNAy4DCWVp1DZmL3wBPg89FlLURDJaPrq160Z6UNHL1q0I-oWpdlt1YpliyoDu/s400/_MG_9161.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5394017030319962978" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Kitesurfing oli suosituin laji. Leijoja pyöri kuin lokkeja kalasatamassa.</span><br /><br /><br />Jotta Mui Ne ei menisi ihan makoiluksi, vuokrasin jälleen kaksipyöräisen. Tällä kertaa tarjolla oli edullinen Honda Wave, ehkä yleisin pyörä täällä päin maailmaa. Tässä vekottimessa oli vaihteet, ja kuskin tiedustellessa ajokokemustani vaihdepyörällä oli rehellisesti kerrottava, että "Tottakai oon ajanu, paljonki!" Pieni testirundi kuski kyydissä ja taidonnäyte oli annettu. "You excellent driver!" Suuntasin kohti kaupungin ulkopuolelle, josta löytyi upeaa rantatietä kaahattavaksi. Mittari toimi siihen asti, kun viisari ylitti 80km/h, ja sitten poksahti ilmeisesti sulake, eikä viisari värähtänytkään loppupäivänä. Mopo kuitekin kulki ja pääsin pienen saharaan, eli hiekkadyyneille. Dyynejä oli useammassa eri paikassa ja erivärisellä hiekalla. Aloitin valkoisesta, jossa kokeilin suosittua lajia, eli sand-slindingia. Homma toimii siis samalla tavalla kuin pulkkamäessä, mutta laskualustana on hiekka ja pelivälineenä pala taipuisaa muovia. Kokemus oli huikean hauska, vaikka jo ensimmäisen mäen jälkeen joka paikka oli aivan täynnä hiekkaa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMDlCsXPSc49lc0bBOamIeS39gabQrP-QMbPA8s5onvFIU87kBbkKSUbv_OyD8dLU6a5uoma8Dm0Rb-38erHcwkLUqnKQtMKr8urISeTfmS3Xv7rOsTifPBcnyZYOZeXfRZjwT85FrsRuc/s1600-h/_MG_9086.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMDlCsXPSc49lc0bBOamIeS39gabQrP-QMbPA8s5onvFIU87kBbkKSUbv_OyD8dLU6a5uoma8Dm0Rb-38erHcwkLUqnKQtMKr8urISeTfmS3Xv7rOsTifPBcnyZYOZeXfRZjwT85FrsRuc/s400/_MG_9086.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5394014612437783042" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">White Sand Dunes - Drop-in</span></span><br /><br /><br />Toinen kohde oli punainen, ja värieron hiekassa kyllä huomasi. Nämä dyynit olivat hieman lähempänä kaupunkia ja niin vierailijoita, kun liukurinmyyjiäkin oli enemmän. Nuoret alle kouluikäiset kaupustelijat puhuivat hämmentävän hyvää englantia. Työ tekijäänsä opettaa ja sillee..<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEYZRI49zSb1cXoAhdLYfCpEq0z_BpoSUsX_DQs4SBhu9TfZ-xR760lYtz0TN2yN9tdM80IeIL2IwFf7P36lmXmE5jIGgGDUFvWtb3UevoqOFc-uYIADTFCumUPdv-RPzrZ_lNfdbTSK2m/s1600-h/_MG_9140.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEYZRI49zSb1cXoAhdLYfCpEq0z_BpoSUsX_DQs4SBhu9TfZ-xR760lYtz0TN2yN9tdM80IeIL2IwFf7P36lmXmE5jIGgGDUFvWtb3UevoqOFc-uYIADTFCumUPdv-RPzrZ_lNfdbTSK2m/s400/_MG_9140.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5394014616495240562" border="0" /></a><br /><br />Mui Nessa vierähti aika yllättävän mukavasti. Tiesin etukäteen, että paikka on täynnä turisteja, mutta tänne se jotenkin sopi aivan eri tavalla kuin esimerkiksi Hoi Aniin. Täällä koko ranta on täynnä resorttia ja paikallisia näkyy vain ravintoloiden ja kauppojen kassoilla. Elämä keskittyy rannan ja auringon sekä erilaisten vesiaktiviteettien ympärille. Alan myös pikkuhiljaa ymmärtämään niitä, jotka viettävät "kauden" lumen sijaan jossain lämpimässä surffilaudan tai leijan kanssa. Ei ollenkaan pöllömpää.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizhAkDlqCRf7uG3r7VeO1r0aWCO7hXrVCwO50Z-cJUy0OuQ-cmvp4IOecstUvvlFR6HEOcQRGnNdOm_Rama5xbgQoEQ9FhvyeOkz8Xj90Im9vem1h42Zo39tjgZ_H-8TatBxzmDTE8CTzf/s1600-h/_MG_9050.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizhAkDlqCRf7uG3r7VeO1r0aWCO7hXrVCwO50Z-cJUy0OuQ-cmvp4IOecstUvvlFR6HEOcQRGnNdOm_Rama5xbgQoEQ9FhvyeOkz8Xj90Im9vem1h42Zo39tjgZ_H-8TatBxzmDTE8CTzf/s400/_MG_9050.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5394022705715700738" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Top Gear -maisemaa. Kyl tääl kelpaa mopoilla.</span></span><br /><br /><br />Matka kohti etelä-Vietnamin sydäntä, Saigonia jatkui tänään perinteisemmällä bussilla. Matkaan tuhrautui luvatun 4½h sijaan melkein kuusi, ja kun uni ei oikein tullut, niin ehti matkalla miettimään jos jonkinmoista. Mieleeni muistui itselleni uusi, Tarun Hong Kongissa esittelemä tuttavuus: Treasure map eli aarrekartta. Ideana on siis askarrella itselleen tulevaisuuden suunnitelmat, tavoitteet ja unelmat kartaksi, joka ripustetaan näkyvälle paikalle. Homman pitäisi kuulemma toimia siten, että kun karttaa vilkuilee päivittäin esim jääkaapin ovessa, niin kaikki tekeminen alkaa tähtäämään niihin omiin tavoitteisiin ja lopulta ne toteutuu. Bussimatkalla mietin omaa karttaani ja päätin, että reissun aikana täytyy sellainen väsätä. Aikaahan tällaiseen pohdiskeluun reissulla riittää. Askartelumahdollisuudet ovat toki aika vähissä, mutta täytynee tehdä digitaalinen versio ja muuntaa se joskus myöhemmin leikkaa-liimaa-tyyppiseksi kartaksi.<br /><br />Saigon on nyt saavutettu ja täällä olisi tarkoitus viipyä muutama päivä. Kiirettä ei viisumin jatkamisen myötä ole, joten katsellaan rauhassa. Heti huomenna täytyy etsiä pääposti ja käydä kyselemässä selvisikö Lariamit perille. Tänään ois pitäny ottaa seuraava. Saigonin suunnitelmissa ois ainakin käydä vilkaisemassa sotamuseota ja Vietcongien tunneleita sodan ajalta.Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-49290756390151083892009-10-18T19:09:00.002+03:002009-10-18T20:04:00.681+03:00Kantapääkikka - Osa 2Älä säilytä kännykkää ja käsidesiä samassa repun sivutaskussa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCOr0L5gDH-mGk93CoPMvFGt7EnJL8iNhj1NVRWuH4R2B8O2rB-abtlvACxieNGKW5iNi99HRXCDqgTT3oAobGBl42EN_sa_tJE7Mc-E54dIbMzd5IgYYiGAU_JQuwo4wxJ0oaCxLnoGmr/s1600-h/_MG_9142.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCOr0L5gDH-mGk93CoPMvFGt7EnJL8iNhj1NVRWuH4R2B8O2rB-abtlvACxieNGKW5iNi99HRXCDqgTT3oAobGBl42EN_sa_tJE7Mc-E54dIbMzd5IgYYiGAU_JQuwo4wxJ0oaCxLnoGmr/s400/_MG_9142.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5393986747732513442" border="0" /></a>Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-7668713196254343542009-10-13T12:54:00.006+03:002009-10-13T13:19:41.970+03:00Hoi An - Räätäleitä ja länkkäreitäYöjunailu sujui jälleen hyvien unien parissa ja pitkä matka taittui lähes huomaamatta. Olin aamulla hieman ennen kymmentä Huéssa ja seuraava juna etelään lähti jo tunnin kuluttua. Hyppäsin riksan kyytiin ja otin pikaisen kierroksen Huén keskustassa. Matka jatkui rannikkoa myöden ja maisemat olivat luvatun kaltaiset. Junarata kulkee jyrkkiä kalliorantoja myöden aivan meren rannassa. Välillä radan vierestä lähti kymmenien metrien pudotukset suoraan mereen. Etappi kesti vajaan kolme tuntia ja iltapäivällä saavuin Danangiin.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpuaqslMgrj85vBbZTCrw0GYbO9-3ADjZkZyIq7FW_vOZsYTO8_UUQcLqugUmjMeDuXG61TP7zuWPjc2mtSu0woiDRKm-6jwHjVbjXoXY5cGgvyGDNUNK3Or0kxEL1kjqek0fh_rtANszD/s1600-h/_MG_8969.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpuaqslMgrj85vBbZTCrw0GYbO9-3ADjZkZyIq7FW_vOZsYTO8_UUQcLqugUmjMeDuXG61TP7zuWPjc2mtSu0woiDRKm-6jwHjVbjXoXY5cGgvyGDNUNK3Or0kxEL1kjqek0fh_rtANszD/s400/_MG_8969.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5392021506646755522" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >Hué-kierroksella.</span><br /><br />Kaupunki oli oletustani suurempi ja siellä oli ihan paikoitellen ihan ison maailman mallia. Väkeäkin taitaa löytyä yli miljoona. Majapaikka löytyi nopeasti mopokuskin suosiollisella avustuksella ja hän tarjosi myös seuraavalle päivälle kyytiä Hoi Aniin. Koska tämä oli suunnitelmani, niin sovimme, että sälli tulee seuraavana päivänä yhdentoista aikaan noutamaan miut ja heittää Hoi Aniin. Ilta vierähti kaupunkia kiertäessä, vaikka itse keskusta olikin suhteellisen pieni. Kaupunkia halkoo Han -joki, jonka reunalla on pitkä kävelykatu. Sitä kävellessäni törmäsin suureen ihmismassaan, jonka pakkautumisen syy oli paikalliset B-boyt. Jengi oli jakautunut Häkkilän Ekin palloilutuntien mukaisesti kolmeen play-off -rinkiin taidon mukaan ja Pro-ringissä meno oli oikeasti todella tyylikästä! Musiikki pauhasi pienistä matkakaiuttimista ja katsojia oli saman verra, ko Saipan peleissä.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlTZN8oJIltgM2UjCZpWbDH59OguiVOIevpqzctrhyphenhyphen88FyQvR5-jAA-_TIEk7dPALpHohDYTYYxhaBeJqxriYhhOl4HBycu5BCsjmyHv0iv9cMRj-zUDkkJroKva3DElr0rVKwvOnjqhST/s1600-h/_MG_8978.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlTZN8oJIltgM2UjCZpWbDH59OguiVOIevpqzctrhyphenhyphen88FyQvR5-jAA-_TIEk7dPALpHohDYTYYxhaBeJqxriYhhOl4HBycu5BCsjmyHv0iv9cMRj-zUDkkJroKva3DElr0rVKwvOnjqhST/s400/_MG_8978.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5392021514530498114" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Han-joen silta by night.</span></span><br /><br />Istuessani erään kuppilan terassilla, tuli taas yksi mopomies jutulle ja kyseli suunnitelmia. Kerroin, että mopokyyti huomiselle on jo sovittu. Sälli väitti kertomaani hintaa korkeaksi ja tarjosi saman setin puoleen hintaan. Noin puolen tunnin väännön jälkeen suostuin tarjoukseen ja sovimme lähdön jo kahdeksaksi. Danangissa on nyt siis yksi vihainen mopokuski, jolta jäi reissu tekemättä.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoOwQ9PpifygsVy0mmaPIcFXiquoLu9suyzKdZp2xuiTV3Pe3vDGqUqCQcOQfoVJG0iUbVecYZO7rY0-oJFEHatdwF7_HL3R3fpY9E796_Rxx1lC1ZFWcftDLzQ4Lx1O2Bzzp6KZ7hfaag/s1600-h/_MG_9001.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 266px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoOwQ9PpifygsVy0mmaPIcFXiquoLu9suyzKdZp2xuiTV3Pe3vDGqUqCQcOQfoVJG0iUbVecYZO7rY0-oJFEHatdwF7_HL3R3fpY9E796_Rxx1lC1ZFWcftDLzQ4Lx1O2Bzzp6KZ7hfaag/s400/_MG_9001.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5392021527346250690" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">China Beach ja pallokala.</span></span><br /><br />Aamulla kyyti ilmestyi ovelle sovittuun aikaan ja lähdimme liikkeelle. Matkalla pysähdyimme Marble Mountainsilla, joka oli erinäistä kukkuloista ja luolista koostuva nähtävyys, jossa oli buddha-temppeleitä ja tietysti kaikkea marmorista veisteltyä pystiä. Ja ennakko-arvailuista huolimatta päädyttiin tietysti mopokuskin kaverin luo ja poistuin kaupasta pienin buddha mukanani, kun ei tyhjin käsin kehdannut lähteä. Hinta oli miust iha posketon, mut onpaha nyt sit lihava marmor-ukko ja perheelle onnea loputtomiin ja niin edelleen. Matkan toine stoppi oli China Beach, joka on noin 30km pitkä hiekkaranta Danangin ja Hoi Anin välillä. Vietnamin sodan aikaan jenkkisotilaat kävivät täällä viettämässä lomiaan. Pitkää autiota rantaa ja isoa aaltoa riittää.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKTrxhodEDa5PPuEX7G7mk5XHYVVZks8TIUQmB62qru095BeDgLzQ9XKGgcu5j686dz4ABwYXGu8z6F9EwIow41bHE0C1ZMlO7LA-2dWebXU5qb9W4LquEG8tIEtmKdsx1UqvHZBfLyWuv/s1600-h/_MG_9023.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKTrxhodEDa5PPuEX7G7mk5XHYVVZks8TIUQmB62qru095BeDgLzQ9XKGgcu5j686dz4ABwYXGu8z6F9EwIow41bHE0C1ZMlO7LA-2dWebXU5qb9W4LquEG8tIEtmKdsx1UqvHZBfLyWuv/s400/_MG_9023.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5392021540628642962" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Kilgore oli oikeessa. Charlie don´t surf!</span></span><br /><br />Saavuimme hyvissä ajoin Hoi Aniin, majoituin ja pistin tulille hoidettavat asiat: Puku ja viisumin jatkaminen. Näistä ensimmäinen tuotti selvästi enemmän päänvaivaa. Kuten monet tietävät, en oo pukuihmisiä en niin yhtään, mutta täällä puvun teettäminen on niin halpaa, että onhan se kokeiltava. Kaupungista löytyy yli 200 räätäliä, joista piti valita yksi. Kaivelin hieman apuja netistä ja päädyin Yaly-nimiseen mestaan, vaikka hihastarepijää riittii moneen muuhunkin pajaan. Täällä palvelu pelasi ja homma hoitui mallikkaasti. Hyvää enkkua puhunut tyttö otti noin kakskymmentä eri mittaa miusta ja päälle vielä valokuvat joka suunnasta. Sit kateltii puvun mallit ja materiaalit kohilleen, valittiin pari paitamatskua ja homma lähti tulille. Seuraavana aamuna oli eka sovitus, jossa kaikki releet oli jo viimeistelyä vaille valmiina. Muutamia pieniä muutoksia, lahkeiden pituuksia ja iltapäivällä uusiks. Tokalla sovituskerralla muutokset oli tehty ja homma oli selvä. Vielä napit paikalleen ja puku saapui illalla suoraan kotiovelle toimitettuna. Puvun hinta määräyty materiaalin mukaan ja hintaa koko puvulle tuli 75$ eli noin 50e ja paidoille noin 50$. Halpaa ko saippua! Otettiin yhessä välissä jo pari uutta mittaa villakangastakkia varten, mutta sit näin sieluni silmin sen roikkumassa yksinäisenä kaikkien Haglöfsien välissä 364 vuorokautta vuodessa ja tulin järkiini. Päätin, etten tarvii sellasta, vaik sekin ois irronnu suunnilleen 50e hintaan. Voin vaa kuvitella mite helpost tääl lähtee homma käsistä jos on yhtää pukumiehen vikaa. Ykskin sälli mätti kasseihinsa varmaan yli 20 kravaattia! Reilulla kolmella eurolla saa käsintehdyn silkkisolmion tyylikkäässä pahvikotelossa kalvosinnappien ja sen taskurätin/nenäliinan (Onks sille joku hieno nimi?) kanssa. Ehkä sälli oli joku uutistenlukija tai meteorologi..<br /><br />Muutama päivä Hoi Ania on riittänyt mainiosti. Kaupunki on suhteellisen pieni ja täynnä turismia. Länsimaalaisia turistiryhmiä kulkee kaduilla oppaiden perässä ja osa ravintoloita tarjoilevat pelkästään länkkärisapuskaa. Turistihintaan tietenkin. Jostain luin, että tänne tehtäisiin valmiita pakettimatkoja Suomestakin, mutta enpä ole ainakaan vielä törmänny. Liikenne täällä on erilaista kuin muualla. Liikennevaloja noudatetaan ja osa vanhan kaupungin kaduista suljetaan kävelykaduiksi iltaisin. Kaikki rakennukset vanhassa kaupungissa ovat todellakin vanhoja ja kaupungin yleisilme on todella poikkeava kaikista muista vierailemistani kaupungeista. Turismi näkyy myös omassa puheessa, sillä Danangissa ja Hoi Anissa en ole kertaakaan kiittänyt tai tervehtinyt ketään vietnamin kielellä, koska oletuskieli täällä on englanti. Toisaalta kaikki asioiminen on paljon helpompaa, mutta ei tämä kovin aidolta tunnu.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrXOMh07OzwcdynZoaJyk4qHzTSMOtjKSwLbqSMDOa42GSTljdFOatNFYuYSmZ7z2B41w97rq9D_yv6HXfUCcVoGdUUBb3K82R63Cpucxa6cTH0zgKAwhw0wsvA8bVtaprWVF7kDpYpdkZ/s1600-h/_MG_8985.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 267px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrXOMh07OzwcdynZoaJyk4qHzTSMOtjKSwLbqSMDOa42GSTljdFOatNFYuYSmZ7z2B41w97rq9D_yv6HXfUCcVoGdUUBb3K82R63Cpucxa6cTH0zgKAwhw0wsvA8bVtaprWVF7kDpYpdkZ/s400/_MG_8985.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5392021522166213858" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Marble Mountains ja iso buddha, vaikka kuva valehteelekin enemmä ko tuhat sanaa. Se oli oikeesti hiton iso.</span></span><br /><br />Viisumin jatkaminen ei tietenkään onnistunut viikonlopun aikana, joten homma venähti maanantaille. 15 lisäpäivää maksaa vajaat 20$ ja homman piti hoitua tämän päivän aikana. Tarkoitus oli huomenna heti aamusta jatkaa matkaa, mutta yllättäen passia ei näkynyt tänään. Aamulla selviää taas lisää. Palaan hieman taaksepäin Danangiin, josta lähden junalla eteenpäin kohti Nha Trangia. Mikäli saan passin heti aamusta ja ehdin tavoittelemaani junaan, niin olen illalla perillä Nha Trangissa ja jatkan seuraavana aamuna kohti Mui Nea, jossa pidän seuraavan paussin. Mui Ne tunnetaan rannikon action-kaupunkina ja vesiaktiviteettia pitäisi löytyä joka lähtöön. Jos säät ja kukkaronnyörit sallivat, niin tarkoitus ois kokeilla surffaamista!<br /><br />P.S. Jos miust ei kuulu enää mitään, ni se mopokuski on tod. näk. bongannu miut siel Danangin juna-asemalla..Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-60766568022203355222009-10-12T06:44:00.007+03:002009-10-12T06:57:33.411+03:00Kohti etelääKun keho ja mieli oli rentoutettu Quan Lanin maisemissa, oli aika nostaa kytkintä ja jatkaa matkaa. Tarkoituksena oli ottaa vastaava paatti kuin tullessa, mutta eri kautta eri kaupunkiin. Karu totuus paljastui aamuseitsemältä Quan Lanin laiturilla; tarjolla oli vain vauhdikas speedboat, jolla kolmen tunnin matka taittuu kolmessa vartissa, siististi ja näppärästi sisätiloissa. Ei ollut ihan samanlaista risteilymeininkiä kuin saapuessa, joten kamera jäi reppuun ja edelleen mahtavat Bai Tu Longin maisemat tallentuivat digikennon sijaan vain verkkokalvoille. Suuntana oli Cai Rong, pieni turistivapaa kaupunki hieman Halong Cityn pohjoispuolella. Nappasin sieltä bussin, jolla palasin lähtöpisteeseen, eli Halong Cityyn. Tästä oli tarkotus jatkaa vielä toinen parin tunnin bussimatka Haiphongiin ja yöpyä siellä. Homma sujui kuitenkin samalla draivilla kuin Hong Kong - Hanoi väli, ja bussien aikataulut natsasivat mainiosti. Vartti Haiphongiin saapumisen jälkeen lähti seuraava bussi Ninh Binhiin, josta matka jatkuisi junalla.<br /><br />Päivän kolmas bussi oli laadultaan heikoin, mutta edessäni istuneen vaippaikäisen lapsen kanssa matkustaneen pariskunnan isäntä epäili enemmän kuljettajan kuin ajoneuvon laatua. Vaippaikäisen lapsen määritelmä ei muuten ollut rahi-menetelmän tulos, sillä sinappikoneen käynnistyttyä vaippa vaihtui mallikkaasti heiluvassa pikkubussissa. Tuntui jokseenkin uskomattomalta, miten niin silminnähden tasaisella tiellä auton saa pomppimaan niin paljon. Ehkä taka-akselin päälle osunut paikkani vaikutti asiaan.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCKXeQILkQIBEvaj0ihiF19iHSIPGb6McSI2R3RhdtfCXg1PSU_0vtcDwiXX-Y9jFTgrRJHvfVC22ah9KkYtXXYIdJCYWWr9qelvK67CZuV7A5PPf9qEulv7UUnCQA_j8pOnG35LhJI4BD/s1600-h/_MG_8958.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCKXeQILkQIBEvaj0ihiF19iHSIPGb6McSI2R3RhdtfCXg1PSU_0vtcDwiXX-Y9jFTgrRJHvfVC22ah9KkYtXXYIdJCYWWr9qelvK67CZuV7A5PPf9qEulv7UUnCQA_j8pOnG35LhJI4BD/s400/_MG_8958.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5391557418362035378" border="0" /></a><span style="font-weight: bold;font-size:85%;" >"Ensiluokan vaunussa, uninen on tunnelma". Pikkubussit ovat ehkä paskin matkustamisen muoto. Tällä kertaa kävi kuitenkin tuuri ainoassa vapaassa paikassa.</span><br /><br />Kun aamun aloitti ajoissa, niin iltapäivään mennessä ehti laivan, kahden mopon ja kolmen bussikyydin siivittämänä Ninh Binhiin, joka osuu Hanoi - Saigon -välisen junaradan varteen. Siispä juna-asemalle lipun ostoon. Matkaa seuraavaan kohteeseen, eli Danangiin oli noin 700km ja yöjunia ei ollut. Jouduin tyytymään vaihtoehtoon, joka lähtee huomenna puolen päivän aikaan ja on perillä hieman ennen yhtätoista. Koko päivä siis menee matkustamiseen, ja ennen kaikkea missaan komean pätkän meren rannassa kulkevaa junarataa ennen Danangia pimeyden vuoksi. Lähdin tallustamaan pienen kaupungin katuja ja etsimään majoitusta. Löysin nopeasti sopivan luukun, jossa yhden yön voi lusia ja jätin kamat sinne. Matkalla ruokailemaan törmäsin erääseen pariskuntaan, jotka etsivät juna-asemaa. Neuvoin heidät sinne ja kyselin mihin he olivat matkalla. Selvisi, että he ovat myös menossa etelään, mutta heillä on jo liput tänään lähtevään yöjunaan. Syy miksi junaneiti ei kertonu miulle tästä junasta, oli se, että tämän junan päätepysäkki on yhtä kaupunkia Danangia aikasemmin, eli Huéssa. Suunnitelmathan ovat tehty muutettaviksi, eikö? Pariskunnan mukana asemalle ja lippua vaihtamaan. Vaihdossa tuli takkiin noin euron verran 10% vaihtomaksusta, mutta tuo sallittakoon. Niin ja tietysti sitä tuli lisää siitä guesthousesta. Marssin junalippu kädessä guesthousen rouvan tykö, ja selitin tilanteen, jälleen kynää ja paperia hyväksi käyttäen. Saimme neuvoteltua, että maksan vain puolet huoneen hinnasta, koska lähdenkin jo tänä iltana.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi58vKncEnFtJNa5Zgo-VoSQgN4aIo5KbdSiQDkC2CGNhT9A0WP5rhnhmjLgwwlFmWNXbt8DFvEWQlevISunZRUFYpniJtFshgpJzzpiC63oi3DIvbMlD0oQu31BjXUR8o3cAdLojhEdy1X/s1600-h/_MG_8975.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi58vKncEnFtJNa5Zgo-VoSQgN4aIo5KbdSiQDkC2CGNhT9A0WP5rhnhmjLgwwlFmWNXbt8DFvEWQlevISunZRUFYpniJtFshgpJzzpiC63oi3DIvbMlD0oQu31BjXUR8o3cAdLojhEdy1X/s400/_MG_8975.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5391557262715108482" border="0" /></a><br />Tappiot ovat siis siedettävissä ja huomenna aamulla herään Huéssa. Sieltä matkaa on tarkoitus jatkaa (toivottavasti valoisalla) Danangiin ja sieltä Hoi Aniin, jossa on seuraava parin päivän pysähdys. Hoi Anista väittävät löytyvän edullisia räätäleitä, joten täytyy käydä kyselemässä puvulle hintaa. Samalla paussilla on myös jatkettava Vietnamin viisumia, joka umpeutuu jo 16. päivä. Kaksi Hong Kongissa vietettyä viikkoa yhden suunnitellun sijaan söi viikon viisumia, eikä millään viitsisi juosta vielä Kambodzan puolelle. Jatkamisen pitäisi onnistua helposti ja edullisesti, niin ois sitten rauhassa aikaa valua kohti Saigonia..Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-54945273483120999382009-10-09T13:20:00.002+03:002009-10-09T13:25:32.325+03:00Kantapääkikka - Osa 1Vaikka olenkin päässyt jo esittelemään Pelé-taitojani (joku voi komentteihin heittää sen vitsin) vietnamilaisille, niin tämä uusi osio blogissa ei kosketa jalkapalloa. Kyseessä on kantapään kautta opittuja kikkoja, ja uskallan tehdä tästä samantien erillisen osion, sillä näitä kantapääkikkoja tulee varmasti reissun aikana vielä useita.<br /><br />Osa 1: Jos onnistut saamaan riippumattosi narut niin tiukkaan solmuun, että sen avaamiseen tarvitaan Leathermania, niin näe se vaiva ja kaiva se Leatherman rinkan pohjalta. Älä käytä guesthousen avainta!<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvivTwLU6LoJBhZt71eBnzgJTuTFFwZPSZt7QSOI9zlNSBuYIIuZ7TWwYj3f-tiahX8jq5S-0cS32TK4KRIwIvca7iiyUMdqiYdreIUBiFMbu6uXiXxAVKsbo7qnIZimnE_rVr8ss09bno/s1600-h/_MG_8964.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvivTwLU6LoJBhZt71eBnzgJTuTFFwZPSZt7QSOI9zlNSBuYIIuZ7TWwYj3f-tiahX8jq5S-0cS32TK4KRIwIvca7iiyUMdqiYdreIUBiFMbu6uXiXxAVKsbo7qnIZimnE_rVr8ss09bno/s400/_MG_8964.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390543864580415266" border="0" /></a>Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-54415967370840943952009-10-09T12:52:00.004+03:002009-10-09T13:11:29.186+03:00Olemisen sietämätön keveys"Pari päivää" Quan Lanilla venähti kuuteen. Täältä ei vaan yksinkertaisesti oo ollu kiire minnekään, sen verran mieletön paikka on kyseessä. Pistetään vähän kuvia ja avainsanoja kuvailemaan paikkaa ja tuntemuksia:<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFSsHa6EUVjKKeu2q1cSJVZSZZZVKOWH-JwIzzIZa1YN3j57U7aD_DbnVKA1XGJK-CCyfDyRtCOiOrgoqF5-Yvmo2GFErL8jC5MRM-cGJ2CT2DnQAuwwKy-jpScfGwXRXVoS4t0-JELXpE/s1600-h/_MG_8849.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFSsHa6EUVjKKeu2q1cSJVZSZZZVKOWH-JwIzzIZa1YN3j57U7aD_DbnVKA1XGJK-CCyfDyRtCOiOrgoqF5-Yvmo2GFErL8jC5MRM-cGJ2CT2DnQAuwwKy-jpScfGwXRXVoS4t0-JELXpE/s400/_MG_8849.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390537097916426594" hiekkarantaa="" yli="" 10km="" saaren="" molemmilla="" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Hiekkarantaa riittää pitkulaisen saaren molemmilla laidoilla yli 10km.</span></span><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqGyRG3yve8rmSPxh5AVQMxSJMOKa27Q_WwdMpB_QItiZLJXXrNwbHNFKKgnDIb7PcE66wFeBvSJqQq4E0u-i4VubtDs4suTdomSyLal871FHu9BKlaFEcZqTMtb4ESA7HyKUOIyYM3pEV/s1600-h/_MG_8812.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 266px; height: 400px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqGyRG3yve8rmSPxh5AVQMxSJMOKa27Q_WwdMpB_QItiZLJXXrNwbHNFKKgnDIb7PcE66wFeBvSJqQq4E0u-i4VubtDs4suTdomSyLal871FHu9BKlaFEcZqTMtb4ESA7HyKUOIyYM3pEV/s400/_MG_8812.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390537086266060322" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">"Voiko ihanammin päivän enää alkaa?" Aamuaurinko paistaa sisään bungalowiin ja herättää kuuden aikoihin. Sitten voi siirtyä ulos jatkamaan levyttämistä.</span></span><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLfB90JlFr9oEoSj9RL8ifnlUJdBzbP9DgiSm6DlBBGlL8xfbt1j9JpxHOABm8kiwi7YOcUJ2ZbDXyD_fW9nOlKaEB_S1TCTx7nu9aGyjaggy6BAoyNWuvqS9Mbhsoz42ozHpMGmF30-G5/s1600-h/_MG_8853.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLfB90JlFr9oEoSj9RL8ifnlUJdBzbP9DgiSm6DlBBGlL8xfbt1j9JpxHOABm8kiwi7YOcUJ2ZbDXyD_fW9nOlKaEB_S1TCTx7nu9aGyjaggy6BAoyNWuvqS9Mbhsoz42ozHpMGmF30-G5/s400/_MG_8853.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390537078498845986" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Bungalowiin tulee sähköä noin neljä tuntia iltaisin. Ilmastointi hoidetaan avaamalla merelle aukeavat ovet.</span></span><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC7ahEO_SloYYZuH78wBT1IWUWvTWpAQ5V4SswZ5B7sDar-_jq1JZ1d4l0hyphenhyphenJidqoZWB_dLWUMBQXNcIrVv83bQBJcAbFrv1o04IzQDhfEBSErfRcYrPHQQn2tyZVwAg098A83OVdX7gHE/s1600-h/_MG_8829.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC7ahEO_SloYYZuH78wBT1IWUWvTWpAQ5V4SswZ5B7sDar-_jq1JZ1d4l0hyphenhyphenJidqoZWB_dLWUMBQXNcIrVv83bQBJcAbFrv1o04IzQDhfEBSErfRcYrPHQQn2tyZVwAg098A83OVdX7gHE/s400/_MG_8829.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390536765309999346" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Kylän halki kävellessä "Hellomisterit" ovat vaihtuneet iloisiin lapsiin, jotka vilkuttavat ja tervehtivät kulkijaa.</span></span><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT3Shm8G0InY4UAJz8vKJyxBzAOJlAIPz9ntuY1AsFCLYSThtjkHIarsTpDnkEgMnv1OatmLFgtyqFpSwkqpoyBSRDKlGMXMUUcTpZSGBq9EA2QyhQwLEn77AWuwoMP-ZswyvnqjKLnqvw/s1600-h/_MG_8866.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT3Shm8G0InY4UAJz8vKJyxBzAOJlAIPz9ntuY1AsFCLYSThtjkHIarsTpDnkEgMnv1OatmLFgtyqFpSwkqpoyBSRDKlGMXMUUcTpZSGBq9EA2QyhQwLEn77AWuwoMP-ZswyvnqjKLnqvw/s400/_MG_8866.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390536751694962466" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Kuuden päivän visiitin aikana näin kolme länkkäripariskuntaa ja yhden pilven. </span></span><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx8wc9OfJ_gmfIcE5vSGh_5HdBUwYUVCP_oPXif7BXuW6_KA3tOcPuVVejPwWG_HN4mGCw7WX902FMnzvaZAJSmfMh7N9mk45-kuvWUDhVZyutx3jY4jyIpq2Rk88J_qxaqgd7fl7Bbujc/s1600-h/_MG_8905.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx8wc9OfJ_gmfIcE5vSGh_5HdBUwYUVCP_oPXif7BXuW6_KA3tOcPuVVejPwWG_HN4mGCw7WX902FMnzvaZAJSmfMh7N9mk45-kuvWUDhVZyutx3jY4jyIpq2Rk88J_qxaqgd7fl7Bbujc/s400/_MG_8905.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390536741631134466" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Gekkoja pyörii joka nurkassa. Ottipaikoilla väijyi useampi otus.</span></span><br /><br />Tarulle tiedoksi, että se niiden hönnäreidenmetsästys perustuu täysin siihen hyönteisten idioottimaisuuteen. Ne siis notkuu paikoillaan niin kaua, et ötökkä laskeutuu siihe etee ja sit ne syöksyy päälle. Koko elukka syöksyy, ei pelkkä kieli.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqQSefWNUTj-yMp6LjPXL28vHHOrNIelXcxfHJ4OYEv-VR41eBYqSGxIYVxsMHpsx4B9opAGpf8IgXdaDPzv46b_7AYuQQvktNcK4Cb0V81I1nHsLWvVl-xqsM0sXmKyEbnp5W46bED9zg/s1600-h/_MG_8896.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqQSefWNUTj-yMp6LjPXL28vHHOrNIelXcxfHJ4OYEv-VR41eBYqSGxIYVxsMHpsx4B9opAGpf8IgXdaDPzv46b_7AYuQQvktNcK4Cb0V81I1nHsLWvVl-xqsM0sXmKyEbnp5W46bED9zg/s400/_MG_8896.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390536730314827522" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Tällä kaunottarella tutustuin saaren toiseen päähän. Satulan korkeudessa oli hieman toivomisen varaa. Kilometrejä kertyi kuitenkin yli parikymmentä ja hiki virtasi.</span></span><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5HRDujVm45HrnEwYkpn6EW7Noc9r9NtPJ2neET88t1sUxyXrEx32uEl4xky3TLpd5OOKWlyBfux8J6LPFNKVzNn1eKBa7flkqpXMkpbRvNj6Ju07k1nnCwI0SYsWVOJLmQHn2NJmhlUDH/s1600-h/_MG_8930.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5HRDujVm45HrnEwYkpn6EW7Noc9r9NtPJ2neET88t1sUxyXrEx32uEl4xky3TLpd5OOKWlyBfux8J6LPFNKVzNn1eKBa7flkqpXMkpbRvNj6Ju07k1nnCwI0SYsWVOJLmQHn2NJmhlUDH/s400/_MG_8930.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390536720692520434" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Aurinkotervehdyksiä auringonnousun aikaan. Jooga kuului päivärutiineihin joka aamu.</span></span><br /><br /><br />Ja vielä muutama kuvaton huomio.<br /><br />Suihkujen vesi lämmitetään aurinkoenergialla, mutta vaikka aurinko on paistanut niin vesi on silti kylmää. Onneksi.<br /><br />Tajusin riippumatottomuuteni lähtöä edeltävänä iltana Hanoissa, joten en sitä ehtinyt enää sieltä hankkimaan, mutta onneksi saarella eräs kylänmies myi vaimonsa riippumaton miulle. Aivan luksus-keksintö! (Onkoha miun Pictonary-taidoissa jotain vikaa, kun piirsin sällille riippumaton, ni se toi ekana nipun kynttilöitä?)<br /><br />Pimeä tulee kuudelta, joten voi hyvällä mielellä käydä nukkumaan seitsemältä.<br /><br />Teksiviesti kertoi, että Suomessa sataa räntää ja yöllä on pakkasta.Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-22709535998403347522009-10-08T12:14:00.010+03:002009-10-08T12:33:42.024+03:00Toisenlaiset Full Moon PartytHanoin pikavisiitti venähti kahden yön mittaiseksi ja syynä oli malarialääkkeiden hankinta. Olin jo ennen Sapaa yrittänyt niitä varmaan kymmenestä eri apteekista kysellä, mutta tuloksetta. Piti siis turvautua jo sairaalan palveluihin. Hanoista löytyy French Hospital, jossa syy apteekkien eioohon selvisi. Lariamia ei tuoda Vietnamiin, eikä sillä ole virallista maahantuojaa, joten sitä ei myydä täällä ollenkaan. Sairaalasta löytyi kaksi avattua ja vajaata pakettia (miten lie heille päätynyt?), mutta yhden tabun hinta oli reissaajaystävällinen 22 dollaria. Kiitos hei! Suomessa siis kahdeksan tabletin paketti 40e. Ei auttanut muu kuin ottaa sähköpostiyhteyttä kotijoukkoihin ja erinäisten reseptisäätöjen, naapurin lääkärin konsultoinnin ja kelakorvaamattomuuksien jälkeen pari pakettia rohtoa on matkalla kohti Ho Chi Minh Cityn pääpostia. Lääkkeiden postittaminen Vietnamiin reseptin kanssa "pitäis" Itellan mukaan olla ihan laillista, joten toivotaan, että napit saapuu Saigoniin ennen miuta.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuqYlJhhgiSOSDiuDexWdnWoOXSKFg7SovZLslPgu87oLn43puU4eyvHOBTmiMxVA5GeSH7WbTq9uSZFXI-BnitqHp3DXfBqo8Qns3dfwAHP1yvXXaP15TFFu6eaGP-pDOG_jJbgWD9TYT/s1600-h/_MG_8644.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuqYlJhhgiSOSDiuDexWdnWoOXSKFg7SovZLslPgu87oLn43puU4eyvHOBTmiMxVA5GeSH7WbTq9uSZFXI-BnitqHp3DXfBqo8Qns3dfwAHP1yvXXaP15TFFu6eaGP-pDOG_jJbgWD9TYT/s400/_MG_8644.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390156530309908338" border="0" /></a><br />Matka jatkui Hanoin vilinästä kohti Vietnamin must-see-kohteiden terävintä kärkeä, eli Halong Bayta. Vietin lähtöä edeltävän illan internetin ihmeellisessä maailmassa tiukasti etsien vaihtoehtoja turistiristeilylle karstavuorien lomassa. Löysin mielenkiintoisen vaihtoehdon, Quan Lanin saaren Halong Bayn pohjoispuolella. Saarelta löytyy yksi majoitusta tarjoava firma, jolla on kymmenen rantabungalowia ja yksi ravintola. Laivamatka saarelle pitäisi kulkea Halongin järjettömien maisemien halki. Faktoja yhteyksistä saarelle ei löytynyt, mutta yksi mutu kertoi, että laiva Halong Citystä lähtee 13.30 kohti saarta. Lupaus seikkailusta. Kävin vielä varmistamassa bussiaikataulut ja niitä pitäisi kulkea puolen tunnin välein Hanoista Halongiin.<br /><br />Aamulla oli tarkoitus osua 07.00 lähtevään bussiin ja olin varttia vaille asemalla. Bussi olikin laiturissa odottamassa ja miut ohjattiin sisään. Liikkeelle lähdettiin vasta varttia vaille kahdeksan, mutta neljän tunnin ajosta huolimatta aikaa etsiä se laiva pitäisi olla ihan riittävästi. No, kuten arvata saattaa, niin ilmoitettu neljä tuntia ei pitänyt ja kahdentoista aikaa ilmoitettiin, että olemme perillä noin 13.00. Yhtäkkiä noin kymmenen kilometriä ennen Halong Cityä bussi pysähtyi keskelle nelikaistaista tietä ja bussin noin 15-vuotias "isäntä" tuli nykimään hihasta, että nyt pitäis hypätä veke, jos haluaa Halong Bayhyn. Yritin selittää, etten ole menossa Halong Bayhyn vaan Quan Lanille. No sälli meni ihan hämilleen ja sit muutkin bussin matkustajat alko jeesaamaan. Yks nainen puhu englantia: "Tästä lähtee tie nönnönnöö-satamaan ja sieltä pääsee laivalla Quan Lanille, ota täst mopo, niin pääset sinne." No enne ko ehin kysellä tarkempia aikatauluja paatille, niin yks mopokuski oli jo bussissa sisällä hokemassa sitä sataman nimeä. Ei muuta ko reppu selkään ja pihalle.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBB2KX_pxh3rVBoJEWK5GPE9g3GhnRinNYkrvs_U3k1qxUppn9FvqsFBXFVPNZbMmcG3QZ54S_Er4idE7kHyVSiCgtm1qK7k6wq_JRMSLCXFG-DVSl4KZsjmYWF315kaRwfcyYuQs0WfnR/s1600-h/_MG_8727.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBB2KX_pxh3rVBoJEWK5GPE9g3GhnRinNYkrvs_U3k1qxUppn9FvqsFBXFVPNZbMmcG3QZ54S_Er4idE7kHyVSiCgtm1qK7k6wq_JRMSLCXFG-DVSl4KZsjmYWF315kaRwfcyYuQs0WfnR/s400/_MG_8727.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390155366330952946" border="0" /></a><br /><br />Moposällillä oli tietenkin yks kaveri, jolla on vene ja niin edelleen. Hyppäsin kyytiin ja oli muuten reissun kuumottavin mopokyyti. En saanut kypärää ja sälli pudotteli niin paljon ko moposta irtos. Onneks kuski kuului siihen enemmistöön, joiden mopoissa nopeusmittari ei toiminu. Selvisimme kolhuitta kaverin matkatoimistoon, eiku hetkinen, ei selvittykään. Kaverin matkatoimiston edessä kaks nuorta tyttöä ajo perässä ja otti pienen kontaktin miun kyynärpäähän, ko pysähdyttiin. Ei ollu turvaväli iha kohillaa. Matkatoimiston sälli otti pari puhelua ja tunnistin puheesta välillä saaren nimen. Toisen puhelun jälkeen sälli levitteli käsiään, "No boat". Sillä lailla! Kello oli jo 13.10 ja yritin kysellä siitä laivasta, jonka oli määrä lähteä 13.30, mutta sellaista ei kuulemma ole. Ei muuta kun kamat kantoon ja pihalle. Matkaa Halong Cityyn olisi siis kymmenen kilometriä, eikä miulla oo karttaa kaupungista, eikä mitään hajua missä oon tällä hetkellä. Talsin muutaman korttelin takaisin isoa tietä kohti, ja toinen mopokuski tuli kyselemään määränpäätäni. Yritin taas Quan Lania ja veneimitaatiota. Sälli nyökytteli sen näköisesti, ettei ymmärtänyt sanaakaan, mutta kunhan saisi kyydittää miut johoki ja rahat siitä. Vaihtoehdot oli vähissä ja sen verran tiesin, että keskustaa kohti lähdettiin.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipChEmjsAxTo73pJAgW0xKQU9K3pVZ1GFqaGym1mBJondy2nLHgFgM073EFiqtwta0rOafi7ScBMMYDimrepnOFVjCdi9IxSjXaTFDlnQW66rqz4fKksbPCDn0r-80IVrOkrHX0YbNcNbO/s1600-h/_MG_8714.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 104px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipChEmjsAxTo73pJAgW0xKQU9K3pVZ1GFqaGym1mBJondy2nLHgFgM073EFiqtwta0rOafi7ScBMMYDimrepnOFVjCdi9IxSjXaTFDlnQW66rqz4fKksbPCDn0r-80IVrOkrHX0YbNcNbO/s400/_MG_8714.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390155435100988754" border="0" /></a><br />Saavuimme Halong Cityyn ja toiveet saaren tavottamisesta tänään muuttui yhtä kapeiksi kuin Halongin pienimmät kujat. Mutta kun viimisen mutkan takaa paistokin korkeat karstavuoret meriveden ympäröimänä, repesin nauramaan. Sälli ties nimenomaan sen pienen laiturin pätkän, mistä tää paikallisliikenteen 20-paikkane pikkupaatti oli lähdössä noin kolmen minuutin kuluttua! Kiitokset kuskille, kahen neliön lippukioskista tuplahintanen länkkärilippu, nimi listaan ja menoks. Seuraavat kolme ja puoli tuntia kului laivan katolla auringon ja Halongin uskomattomien maisemien kera. Paattiin oli eksynyt lisäkseni yksi länkkäri, jonka kanssa jaoimme koko "kattoterassin" kahdestaan. Suni, keski-ikäinen Lontoossa asuva argentiinalaisnainen oli missannut normaalin turistiristeilyn Cat Ba -saarelle Halong Bayhyn, muttei tuntunut olevan harmissaan Quan Lan -vaihtoehdosta.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ0oskYb5liZEKI-G4u1e3vMdfDQ83CwPW9YV146Q9nzQ7cL_38Hfdsakk2oZx0G6ikTrzOFFZmxrXbMEwomCsyufB8xfDjDgO0TmGLz7gccAeYaIlBQ_GjBhZW8-yqQNCFlXLzB6UjWfq/s1600-h/_MG_8696.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ0oskYb5liZEKI-G4u1e3vMdfDQ83CwPW9YV146Q9nzQ7cL_38Hfdsakk2oZx0G6ikTrzOFFZmxrXbMEwomCsyufB8xfDjDgO0TmGLz7gccAeYaIlBQ_GjBhZW8-yqQNCFlXLzB6UjWfq/s400/_MG_8696.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390155534847141714" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Tätä kapistusta metsästettiin pitkään ja hartaasti.</span></span><br /><br />Saarelle päästyämme löytyi rantabungalowit nopeasti ja ilta alkoi hämärtää. Lähdin kohti kylän "keskustaa" etsimään jotain suuhunpantavaa ja törmäsin matkalla uudestaan Suniin, joka oli niin ikään lähtenyt etsimään sapuskaa. Hyppäsin tuk-tukin kyytiin ja ajelimme kuoppaista tietä pitkin kylään. Päätimme kävellä kylän ainoan kadun läpi enne ruokailua. Osuimme kylän koulun portille ja pihalla oli väkeä vaikka kuinka paljon. Tönötimme hetken portilla ja yritimme selvittää väen paljouden syytä ja ennen kuin huomasimmekaan, meidät ohjattiin esiintymislavan viereen samaan pöytään koulun opettajien kanssa! Juomat kannettiin eteen ja koulun englannin opettaja tuli jutulle. Hän kertoi, että kyseessä on koulun Full Moon Partyt, jotka järjestetään kerran vuodessa, yllättäen täyden kuun aikaan. Tilaisuus siis vastasi suunnilleen Suomen joulujuhlaa. Lapset olivat valmistelleet paljon erinäistä ohjelmaa; oli tanssiesityksiä, yhteislauluja ja jotain hämärän peittoon jäänyttä "runonlausuntaa"? Pikaisella matikalla oppilaita paikalla oli noin 150 ja vanhempia varmaan saman verran. Syy siihen, miksi meidät pyydettiin paraatipaikoille hommaa seuraaman, jäi mysteeriksi ja vaikka ohjelman sisällöllinen anti jäi kielimuurin vuoksi aika vähäiseksi, niin viihdyimme ja nauroimme oikein kunnolla!<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNQryht41rgOZHi1pwQU08OFa3fmY_3XDLMnPA5aRO4QzJHGWyEIf6VSpYvNQ4HKOBD3FbmzZ0-bhBoqLCA2olbkeX9dTrXA7VqgUUPr7XLLG8YnswVoqRWxTl-8sVYW9yDLboNgX-BdT5/s1600-h/_MG_8737.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNQryht41rgOZHi1pwQU08OFa3fmY_3XDLMnPA5aRO4QzJHGWyEIf6VSpYvNQ4HKOBD3FbmzZ0-bhBoqLCA2olbkeX9dTrXA7VqgUUPr7XLLG8YnswVoqRWxTl-8sVYW9yDLboNgX-BdT5/s400/_MG_8737.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5390155235328337154" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Katolla riitti tilaa ja maisemia.</span></span><br /><br />Partyjen jälkeen jatkoimme vielä loput 200m kylän raittia ja palasimme syömään. Kylän ainoasta risteyksestä löytyi guesthouse, joten majoituksen tarjoajia olikin ennakkotiedoista poiketen enemmän kuin yksi. Suni majoittui nimenomaan tässä ja saimme sieltä myös sapuskat, vaikka keittiö olikin jo kiinni. Sunin suunnitelma oli lähteä heti seuraavan aamun laivalla takaisin ja jatkaa matkaansa, joten toivottelimme illalla hyvät reissut ja kalpin pari kilometriä takaisin omaan mökkiini. Kirkas tähtitaivas ja täysikuu valaisivat reittini, sillä sähköä on tarjolla vain muutaman tunnin ajan illassa.<br /><br />Täällä on nyt tarkoitus ottaa pari päivää rennosti ja olla tekemättä yhtään mitään!Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2576964962169616642.post-88758980189881853662009-09-30T11:05:00.008+03:002009-09-30T11:13:22.032+03:00Viikko VietnamiaEnsimmäinen viikko Vietnamissa on vierähtänyt nopeasti. Aloitin tutustumisen siis pääkaupungista Hanoista, jossa asustelee reilu kolme miljoonaa ihmistä. Vietin siellä nelisen päivää paikkoja katsellen ja uuteen meininkiin tutustuen. Sää oli edelleen lämmin, muttei läheskään niin tukahduttava kuin Hong Kongissa. Vettäkin sateli melkein päivittäin.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm0Q2pQzbYwdOGuuaA0_9KJkGyGuMFc18bChDZFETSHACfyu4dyB-NfA8l8rJ91oueyhiDRLdNv6dAxIoDSR7kXW7xm21R6X7wMYTIwkj6zpsfXF4VQeHlVhfRHV8WrKob93XlLW3u3eV1/s1600-h/_MG_5649.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 190px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm0Q2pQzbYwdOGuuaA0_9KJkGyGuMFc18bChDZFETSHACfyu4dyB-NfA8l8rJ91oueyhiDRLdNv6dAxIoDSR7kXW7xm21R6X7wMYTIwkj6zpsfXF4VQeHlVhfRHV8WrKob93XlLW3u3eV1/s400/_MG_5649.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5387169247446020642" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Ryysistä liikenteessä riittää. Sekaan kuitenkin mahtuu, kun liikkuu "virran mukana".</span></span><br /><br />Kun Hanoin vanhakaupunki, jossa majoituin oli tullut tutuksi, kiertelin myös hieman sivummalla. Kävin vilkaisemassa Setä Ho Chi Minhin mausoleumin ja jonkun asunnon, jossa herra on elellyt. Meininki oli tiukkaa ja sain valkoiseen uniformuun pukeutuneen vartijan puhaltelemaan särmästi pilliinsä, kun otin mausoleumista kuvaa kyykyssä. Se ei käynyt päinsä.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJpMeKg7BL7xTaimZay8emdqVnozy5KF0IJbO8HzVmmuU6s9Rah8eFELiQgebQRPVzI_LOUfpNTKP3Dce2kFHXbE_gknim0hqB5jTXK3ba5Y71UrM6sN8BIhYc8mVzI-HUpuSMrkX7VjIC/s1600-h/_MG_5663.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJpMeKg7BL7xTaimZay8emdqVnozy5KF0IJbO8HzVmmuU6s9Rah8eFELiQgebQRPVzI_LOUfpNTKP3Dce2kFHXbE_gknim0hqB5jTXK3ba5Y71UrM6sN8BIhYc8mVzI-HUpuSMrkX7VjIC/s400/_MG_5663.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5387169159452965570" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Grilliruokaa á la Hanoi. Ranut paistettiin ensin upporasvassa ja sen jälkeen vielä pannulla.</span></span><br /><br />Kun Hanoi oli nähty, päätin lähteä käymään pohjoisessa vuorilla. Suunnaksi valikoitui Sapa, joka oli kyllä hieman turhan kansoitettu paikka. Kyseessä on siis pienehkö (36000 asukasta) vuoristokylä, joka on tunnettu vuoristoheimoistaan. Paikalliset myyvät näyttäviä käsitöitään ja kulkevat hienoissa asusteissaan pitkin katuja. Turisteja on paljon, ja suurin osa ravintoloista tarjoilee länkkäriruokaa pizzasta ja pastasta burgereihin. Onneksi myös vietnamilaista sapuskaa löytyy, ja vielä erittäin edulliseen hintaan.<br /><br />Katselin etukäteen hieman trekkausmahdollisuuksia täällä, sillä vuoret tarjoavat siihen hulppeat puitteet, mutta homma jäi toteuttamatta korkean hinnan vuoksi. Yksin matkaavana kaikki ohjatut reissut olisivat olleet tyyppiä "yksityisopas", joten hinnat olivat ihan poskettomia. Neljän päivän vaellus Vietnamin korkeimman vuoren Fansipanin (reilu 3000m) huipulle telttamajoituksella, ois maksanu 600USD. Se siitä.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhclQUzu-xBfwfvs3wvR24NWIJ5fbJ70BI0WCgRV-f7_O30ZXC4lFWNVRWOcxVIlVT0QRHzIDJnZo1E7lGHHvyi-ovEQMGAuzHd8e78QHU9ke9hoB2LUzbyUFaw_m8ZEbF-x8_J33i_ld1q/s1600-h/_MG_5679.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhclQUzu-xBfwfvs3wvR24NWIJ5fbJ70BI0WCgRV-f7_O30ZXC4lFWNVRWOcxVIlVT0QRHzIDJnZo1E7lGHHvyi-ovEQMGAuzHd8e78QHU9ke9hoB2LUzbyUFaw_m8ZEbF-x8_J33i_ld1q/s400/_MG_5679.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5387169051095988754" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Yöjunan yläkerrassa oli tällä kertaa hieman ahtaampaa. Meikäläisen 184cm ruoto ei ihan mahtunu suoraks.</span></span><br /><br />Päätin vaihtaa trekkaussuunnitelmat toisenlaiseen ympäristön tutkailuun. Vuokrasin nimittäin päiväksi käyttööni kaksipyöräisen. Yamaha Nouvo, yksisylinterinen ilma- ja puhallinjäähdytteinen nelitahtimoottori kahdella venttiilillä, iskutilavuus 115cc (No en tiennykää ite, googlesta katoin!). Oma kokemukseni kaksipyöräisistä rajoittuu polkupyöriin ja muutamaan skootterikilometriin, joten otin suosiolla "kalliimman" automaattivaihteisen pärrän. Hintaa kertyi noin 5 euroa bensoineen koko päivältä. Kypäräkin sisältyi kauppaan, joten homma oli sillä selvä.<br /><br />Pärrällä pääsi kiertämään Sapan ympäristöä todella näyttävissä maisemissa. Mainio laite, vaikken ikinä olekaan mopoista syttynyt. Tai ei se laite siitä mainiota tehnyt, mutta etenemismuotona täällä erittäin toimiva. Maaseudulla liikennettäkin on sen verran vähän, että uskaltaa ajella.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8BltxP7KE4YfPU759CrQJAQq1CAmclGhGspHic5M-XMgcGtxnVnc0iJmV8o1QvSviLwwoWmLT9umq2MFPtINA0B9GVSuYFO2sjZHj2cbsfHdpmbXx7l-X5-FVF2hh4eI1eyk9Egdydo3h/s1600-h/_MG_5715.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8BltxP7KE4YfPU759CrQJAQq1CAmclGhGspHic5M-XMgcGtxnVnc0iJmV8o1QvSviLwwoWmLT9umq2MFPtINA0B9GVSuYFO2sjZHj2cbsfHdpmbXx7l-X5-FVF2hh4eI1eyk9Egdydo3h/s400/_MG_5715.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5387168932987237634" border="0" /></a><span style="font-size:85%;"><span style="font-weight: bold;">Ai mitkä maisemat?</span></span><br /><br />Päivän aikana kilometrejä kertyi toista sataa, vaikka nopeudet pysyivät mutkaisilla serpentiiniteillä alhaisina. Bensa maksaa noin 60 senttiä litralta. Sytyin hommasta sen verran, että vietin eilisen illan tutkaillen vaihtoehtoja jatkaa matkaa Hanoista etelään kaksipyöräisellä. Vuokraaminen onnistuisi vain siten, että pyörän palauttaisi takaisin samaan paikkaan, muttakäytettynä pyöriä myydään Hanoissa hyvin edullisesti. 125cc Minskit irtoaisi noin 200 eurolla ja automaattivehkeet hieman kalliimmalla. Miulla oli jo Hanoin karttaan merkattu nää mopo-marketit ja reittivaihtoehtojakin ehdin tutkailla, mutta pitkän harkinnan jälkeen päätin kuitenkin luopua ajatuksesta. Ehkä tää kaduttaa jälkeenpäin yhtä paljon, ko kesällä ne kaks liftarityttöä Lappeenranta - Lahti -välillä, mutta eipähän tarvii Tiinan ja Pirkon olla ihan sydän syrjällään kotona. Ei se nimittäin terveyden kannalta ois ehkä se paras vaihtoehto, kun törmäsin joihinkin kuolintilastoihin Vietnamin liikenteestä. Nii ja laitontaki se ois kaiketi ollu, kun ei oo moisiin vekottimiin tarvittavaa ajokorttia, mikä täällä vaaditaan.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLY1pzHZehI1ai2yW3OwN6nba9yohEIZ8p5qt4DvzEkbRyj0G-JaKIT2HdB95QsXp-WJEjHIGrUbpwyuCpAYMXY_ipRczXEf5pN0Eq3t9wJHM0KjO9tXn-ZwswDnZ7lEcYYvv_GN3l64Xy/s1600-h/_MG_5692.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLY1pzHZehI1ai2yW3OwN6nba9yohEIZ8p5qt4DvzEkbRyj0G-JaKIT2HdB95QsXp-WJEjHIGrUbpwyuCpAYMXY_ipRczXEf5pN0Eq3t9wJHM0KjO9tXn-ZwswDnZ7lEcYYvv_GN3l64Xy/s400/_MG_5692.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5387168739410154338" border="0" /></a><br />Sapa on nyt nähty ja koettu. Tääl on selkeesti viileempi, kun alempana. Nyt ulkona satelee vettä, ja istun kahvilassa pitkät housut ja villapaita päällä teekupin ääressä. Ihan mukavaa vaihtelua jatkuvaan hikoiluun. Eilen lähdin ostamaan junalippua takaisin Hanoihin, mutta tiskillä selvisi, että tänään alkoi tuon pikkuruisen naapurimaan Kiinan jotkut mitkälie-lomat, joten junat on aivan täynnä. Seuraavat makuupaikat ois saanu vissiin lauantaille ja nekin jostain ökyluokasta, joka maksoi yli tuplat hard-sleeperin verrattuna. Ainooks vaihtoehdoks jäi bussi, joka starttaa reilun kolmen tunnin kuluttua. Matka kestää kymmenen tuntia ja on perillä Hanoissa ihanasti kello 03.30. Väittävät, että yks ilkeimmistä jutuista on saapua tuntemattomaan kaupunkiin pimeellä ettimään majotusta, mutta onneks sitä Hanoita ehti jo vähän näkemään, niin tietää mihin hakeutuu. Saa nähdä onko aamuyöstä minkäänlaista mahdollisuutta päästä sisätiloihin. Toivottavasti sade ei jatku sinne saakka..<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHey9rooJ6YVviQVrMAj_UNf0EZ5MrDt8HPG2JEu1vfV7fAPKnTi4YjsfwDuqyD2idna40N50IGVnoBjt-yrWpu7zDA6YCPAOLVtcFAIl5U4HV3vANtPf8us3Drv-CzCJMG-1tLkXAG6u0/s1600-h/_MG_5761.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 266px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHey9rooJ6YVviQVrMAj_UNf0EZ5MrDt8HPG2JEu1vfV7fAPKnTi4YjsfwDuqyD2idna40N50IGVnoBjt-yrWpu7zDA6YCPAOLVtcFAIl5U4HV3vANtPf8us3Drv-CzCJMG-1tLkXAG6u0/s400/_MG_5761.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5387168594846860818" border="0" /></a><br />Hanoissa ois tarkotus ottaa pikainen stoppi, koittaa löytää lisää Lariamia, jota on jäljellä enää kahdeksi viikoksi ja jatkaa sitten eteen päin. Seuraava kohde on itärannikko ja Halong Bay tai jotain niiltä nurkilta. Sitten täytyy lähteä jatkamaan kohti etelää. Kuulin tänäaamuna tuosta Ketsana-taifuunista, joka oli pyyhkäissyt viikonloppuna Filippiinien yli ja eilen Vietnamiin. Myrsky osui Vietnamin keskiosiin, Danangin ja Huen alueille, eli sinne mihin oli tarkoitus jatkaa matkaa. Kuolonuhreja oli tässä vaiheessa hieman yli 30 ja kotinsa oli joutunut jättämään jo yli 170 000 ihmistä. Vettä on tulvinut kaupungeissa niin paljon, että ihmiset ovat joutuneet liikkumaan veneillä. Tapahtunut vaikuttaa varmasti alueelle päässyyn tai sen läpi matkaamiseen.<br /><br />Vilkuilin just pari päivää sitten Al Goren dokumentin Epämiellyttävä totuus. Siinä käsiteltiin just näitä trooppisia hirmumyrskyjä ja niiden määrien huikeaa kasvua ilmaston lämpenemisen johdosta. Nyt näkee jo toistamiseen tällä reissulla vaikutuksia ihan käytännössä, eikä pelkästään television välityksellä..Joelhttp://www.blogger.com/profile/02689434134819451741noreply@blogger.com2